Kävin äsken katsastamassa uuden "Wanted" elokuvan, jonka pääosassa on mm. Angelina Jolie.
Asia joka leffassa jäi hymyilyttämään oli seuraava juonenpätkä: Päähenkilö(kundi) kärsii pahasta paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta, ja hänen elämä on mitätöntä. Muutaman mutkan kautta hänet värvätään salamurhaajien veljeskuntaan. Siellä hänelle paljastuu, että kun hän oppii hallitsemaan kohtauksiaan, jossa hänen pulssi nousee taivaisiin ja vereen pukkaa adrenaliinia, hän kykenee ihmellisiin tekoihin. Aistit terästyvät ja nämä henkilöt saavat suorastaan yliluonnollisia voimia.
Eli pähkinänkuoressa veljeskunta on paniikkihäiriöisten salamurhaajakerho, joka p-häiriötä hallitsemalla niittaa porukkaa tyylillä. :) Tietysti p-häiriö ei ole pääosa elokuvan juonta, mutta hauska sivuosa.
Muuten elokuva ei kyllä mitenkään häikäise älyllisesti, van oon täynnä räiskettä joka vetää vertaa Ramboille etc. En kylläkään antaisi viittä tähteä, mutta suosittelen p-häiriöisille jotka tykkää b-luokan räiskintäleffoista tai Angelinasta.
Voisin lyödä vetoa, että elokuvan käsikirjoittajalla on taudista omakohtaista kokemusta. :D
Mutta joo, asiasta kolmanteen. Tsemppiä kaikille, menkää lääkärille jos siltä tuntuu, koittakaa nappeja. Lopettakaa tupakointi ja hylätkää kahvi, harrastakaa liikuntaa. Älkää kelatko asioita liikaa, ja lopettakaa itsensä tutkiskelu. Kohtauksen sattuessa, jatkakaa sitä mitä ikinä olitte tekemässä, vaikka kuinka pahalta tuntuu, sitä seuraava tunne on palkitseva. Opetelkaa masokistiksi. Hyväksykää itsenne, ja kaikki vikanne, niin vaikeaa kuin se onkin. ÄLKÄÄ SÄÄLITKÖ ITSEÄNNE! On ihmisiä, joilla menee paljon huonommin kuin teillä.
Mikäli joku olisi sanonut minulle saman asian pari vuotta sitten, olisin luultavasti vetänyt häntä turpaan. Mutta niin tyhmältä kuin se ikinä kuulostaakin, resepti parantumiseen on edellisessä kappaleessa, uskokaa tai älkää. Riippumatta kauan ootte taudista kärsinyt, ja kuinka voimakasta se on ollut, tärkein asia on asennemuutos.
Lohdutuksen sanana vielä: Et ole ainoa. Mielipuolisuus kulkee käsi kädessä nerouden kanssa. Historiassa on lukuisia p-häiriöisiä suuria nimiä, mm Sigmund Freud, Charles Darwin. Showbisneksessä sairaus on hyvin yleinen, avoimesti sen ovat myöntäneet mm. Drew Barrymore ja Johnny Depp.
Älkää kuunnelko toisten kauhutarinoita, vaan kuunnelkaa onnentarinoita.
Mikä ei tapa, sattuu ihan vitusti, mutta vahvistaa.
Terv: Häiriöinen, jolla on mennyt lujaa jo pitkään.
Asia joka leffassa jäi hymyilyttämään oli seuraava juonenpätkä: Päähenkilö(kundi) kärsii pahasta paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta, ja hänen elämä on mitätöntä. Muutaman mutkan kautta hänet värvätään salamurhaajien veljeskuntaan. Siellä hänelle paljastuu, että kun hän oppii hallitsemaan kohtauksiaan, jossa hänen pulssi nousee taivaisiin ja vereen pukkaa adrenaliinia, hän kykenee ihmellisiin tekoihin. Aistit terästyvät ja nämä henkilöt saavat suorastaan yliluonnollisia voimia.
Eli pähkinänkuoressa veljeskunta on paniikkihäiriöisten salamurhaajakerho, joka p-häiriötä hallitsemalla niittaa porukkaa tyylillä. :) Tietysti p-häiriö ei ole pääosa elokuvan juonta, mutta hauska sivuosa.
Muuten elokuva ei kyllä mitenkään häikäise älyllisesti, van oon täynnä räiskettä joka vetää vertaa Ramboille etc. En kylläkään antaisi viittä tähteä, mutta suosittelen p-häiriöisille jotka tykkää b-luokan räiskintäleffoista tai Angelinasta.
Voisin lyödä vetoa, että elokuvan käsikirjoittajalla on taudista omakohtaista kokemusta. :D
Mutta joo, asiasta kolmanteen. Tsemppiä kaikille, menkää lääkärille jos siltä tuntuu, koittakaa nappeja. Lopettakaa tupakointi ja hylätkää kahvi, harrastakaa liikuntaa. Älkää kelatko asioita liikaa, ja lopettakaa itsensä tutkiskelu. Kohtauksen sattuessa, jatkakaa sitä mitä ikinä olitte tekemässä, vaikka kuinka pahalta tuntuu, sitä seuraava tunne on palkitseva. Opetelkaa masokistiksi. Hyväksykää itsenne, ja kaikki vikanne, niin vaikeaa kuin se onkin. ÄLKÄÄ SÄÄLITKÖ ITSEÄNNE! On ihmisiä, joilla menee paljon huonommin kuin teillä.
Mikäli joku olisi sanonut minulle saman asian pari vuotta sitten, olisin luultavasti vetänyt häntä turpaan. Mutta niin tyhmältä kuin se ikinä kuulostaakin, resepti parantumiseen on edellisessä kappaleessa, uskokaa tai älkää. Riippumatta kauan ootte taudista kärsinyt, ja kuinka voimakasta se on ollut, tärkein asia on asennemuutos.
Lohdutuksen sanana vielä: Et ole ainoa. Mielipuolisuus kulkee käsi kädessä nerouden kanssa. Historiassa on lukuisia p-häiriöisiä suuria nimiä, mm Sigmund Freud, Charles Darwin. Showbisneksessä sairaus on hyvin yleinen, avoimesti sen ovat myöntäneet mm. Drew Barrymore ja Johnny Depp.
Älkää kuunnelko toisten kauhutarinoita, vaan kuunnelkaa onnentarinoita.
Mikä ei tapa, sattuu ihan vitusti, mutta vahvistaa.
Terv: Häiriöinen, jolla on mennyt lujaa jo pitkään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Äärimmäisen hyviä ohjeita päästä eroon panikoinnista!
Terv: Toinen häiriöinen, jolla menee myös lujaa.
Joo en ole nähnyt elokuvaa mutta sen juonet ja persoonat taitavat läheltä leikata persoonia jotka ovat tippuneet mainstreamin ulkopuolelle ja jotka muiden paniikin iskiessä kykenevät toimimaan.
Tästä on ollut suomalaistakin ohjelmaa. Muun muassa lentopelkoisista eräs kertoi miten Tupolevin kone alkoi syöksähdellä ilmoissa ja miten matkustamo meni paniikkiin. Hän, eräs, pahasti lentopelkoinen taas menetti paniikin ja terästi vaistojaan, oli täydellisen toimintakykyinen jos lentokone olisi joutunut pakkolaskuun. Tarina tässä on tosi.
Yhtäläisyyksiä? :)
Tositarinassa henkilö oli vielä mukana valtavirrassa toisin kuin elokuvassa. Sitä en tiedä käyttikö hän tämän jälkeen Tupolevia tai ei. Onko Tupolevejä enää olemassa en tiedä, mutta tarina on tosi ja tarinan kertoja oli Ere Kokkonen. Ohjelmassa käsiteltiin nimenomaan paniikki,-ja ahdistusolotiloja ja siitä ohjelmasta on jo monta vuotta. Yksi mieleenpainuvimmista oli YLE:n naispuolinen toimittaja joka nuoresta alkaen oli elänyt hyvin itsenäistä elämää ja huolehtinut aina itsestään missä kolkassa maapalloa sitten työnsä puolesta hilluikin.
Oli kuitenkin yksi asia mihin hän ei mennyt. Hissi. YLE:n talon portaat saivatkin kyytiä ja kunto parani. Hän kuvaili tätä fobiaa sillä ettei metallisessa hississä voinut mitenkään vaikuttaa tilanteeseensa jos hissi jumittuisi tai vaikka tippuisi. Ymmärrettävistä syistä fobia on kaukaa haettu mutta paniikkihäiriöiselle hyvin ahdistava paikka.
Toimittajan nimeä en muista ja toivon mukaan Ere Kokkonenkin on päässyt pelostaan.
Kaikenkaikkiaan hauska aloitus paniikkipuolella tämä aihe kuitenkin.
Keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä en ole koskaan koittanukaan. Cipralexia meni 15mg. Enää ei mene mitään.
kiitos sulle ihanasta, rohkasevasta siestistä! teki mun muutenki jo harvinaisen hyvästä päivästä entisä paremman ja toi taas vähän lisää uskoa siihen , että voin pärjätä paniikeilleni vielä joskus.