Olen 36-vuotias avioliitossa elävä mies ja kahden ihanan lapsen isä. Olen nyt jo kahden vuoden ajan yrittänyt selvitä petetyksi tulemisesta. Vaimoni petti sillä todella ikävällä tavalla, eli tunteet olivat vahvasti mukana ja suhdetta pidettiin pitkään yllä selkäni takana. Tietysti mukana oli myös seksi.
Ensimmäiset 6 kk oli pahimmat. Viha, rakkaus, inho, menettämisen pelko ja suoranainen epätoivo velloi ympärilläni yhtenä raivoavana merenä. Lasten takia oli pakko pitää pää kunnossa ja uskoa, että keinot anteeksiantamiselle ja asian unohtamiselle olisi olemassa.
Alkushokista toivuttuani minut valtasi voimakas halu saada asiat kuntoon. Halusin osoittaa itselleni ja ystäville/sukulaisille, jotka vaimoni uskottomuudesta tiesivät, että meidän avioliittomme lepää sellaisilla perustuksilla, että se kestää uskottomuudenkin.
Viime jouluna koin tulleeni riittävän vahvaksi ja annoin vaimolleni anteeksi. Tiesin jo anteeksi antaessani, että en voisi asiaa koskaan täysin unohtaa, mutta kuitenkin elämään tyydyttävää elämää vaimoni kanssa.
Kunnioitan kaikkia, jotka ovat päättäneet uskottomuuden jälkeen erota, mutta toivon että ette tuomitsisi niitä, jotka ovat halunneet jatkaa.
Niin tekopyhä en ole, että väittäisin avioliittomme palanneen normaaliksi tai ennalleen anteeksiantamiseni jälkeen. Uskottomuus muutti kuitenkin minussa melkein kaiken sen, mihin olin rakkaudessa uskonut. En enää usko ikuiseen rakkauteen, vaan pikemmin siihen, että rakkaus vie meidät mukanaan niin helposti väärien ihmisten suuntaan, että sitä on osattava torjua.
Rakkaudesta on tullut minulle huono isäntä. En uskalla rakastaa vaimoani, kun en tiedä mitä hän minusta todella ajattelee. Jos hän minua rakastaisi, ei hän minua olisi voinut pettää. Noiden asioiden ajatteleminen vie helposti uskon koko rakkaudelta.
Nyt kun minulla on 2 vuotta kriisiä takana ja 6 kk anteeksiannosta, palaan taas tälle palstalle, josta itse hain lohtua kriisini alkuaikoina.
Asiat jotka luulin jo selvittäneeni päässäni, pulpahtivat taas pintaan. Kesät ovat vaikeinta aikaa. Tämä vuodenaika tuo mieleeni sen, kuinka onnellinen ja säteilevä vaimoni oli, kun hänellä oli rakastaja. Kuinka hän tuli kotiin rakastajansa luota ja oli yhtä aurinkoa. Kuinka hän osti aina lyhyempiä hameita, seksikkäämpiä alusasuja ja käytti korkeampia korkoja.
Torjuakseni nuo ajatukset ja pystyäkseni yleensä elämään, tarvitsen laastaria. Haluan jonkun, joka kuuntelee, jonkun jolle voin kirjoittaa ja joka kirjoittaa takaisin. Jos ihan rehellinen olen, taidan haluta rakastua. Haluan kokea sen, mitä vaimonikin koki ja todeta sen jälkeen olevani sujut vaimoni kanssa. Mutta haluan tehdä sen oikein. En halua rikkoa kenenkään perhettä. En halua toisaalta sinkkuakaan, joka saattaisi odottaa minun eroavani vaimostani. Ainakaan en halua mitään yhden illan baarituttavuutta. Kun asiaa ajattelen, haluaisin jonkun joka on kokenut saman kuin minäkin. Mutta en halua rynnätä mihinkään, vaan haluan tutustua ensin kirjoittelun merkeissä ja jos ajatukset yhtään kohtaavat, menee minun rajani siinä, että vaimoani en koskaan jätä ja hänellä on aina paikka numero 1. sydämessäni.
Jos uskallat katsoa mihin tämä voisi johtaa niin kirjoita minulle:
qwerty1972@luukku.com
Laastaria haavoihin?
15
1322
Vastaukset
- elämää lukisi
Minulla vain mieheni petti minua.Yritämme myös uudelleen,mutta ajattelen juuri samoin.Mieheni sanoo rakastavansa minua,mutta en pysty uskomaan enkä luottamaan häneen.Mietin aina,mitä tuossa naisessa oli parempaa. Mieheni petti vain kerran ,mutta soittelivat ja tekstittelivät useita kuukausia.Erota en myöskään halua,mutta haluaisin unohtaa ja antaa anteeksi.En vain taida olla tarpeeksi vahva.Lisäksi mieheni työskentelee edelleen samaisen naisen kanssa ja se ahdistaa.Perhana,että ahdistaa.
- sulle mies
Kannattaisiko varmuuden vuoksi teettää vielä DNA-testit lapsistasi? Että ne on varmasti sun eikä kenenkään muun.
- mummomuori
Ihan aluksi, olethan kertonut nämä kaikki aatoksesi ja aikomuksesi myös vaimollesi? Hän on hyväksynyt suunnitelmasi?
"Haluan kokea sen, mitä vaimonikin koki ja todeta sen jälkeen olevani sujut vaimoni kanssa. Mutta haluan tehdä sen oikein."
Haluat siis lähteä koston tielle. Se on mielestäsi oikein tekemistä? Mitä aiot saada aikaan kostollasi? Senkö että hänellä olisi mahdollisimman paha olla? Niin kuin sinullakin on?
Milloin olet mielestäsi kostanut kylliksi, että tilit ovat sujut? Kun olet saanut naida? Yhden kerran, kymmen kertaa? Olet saanut naida eri paikoissa ja eri tavoin? Missä, miten? Että olet saanut oikein mahtavan nautinnon, mikä on kyllin mahtava? Olet saanut "rakastua", miten syvästi?
Millaista arvelet yhteiselon sen jälkeen olevan?
Onko se "mutta kuitenkin elämään tyydyttävää elämää vaimoni kanssa." Eli tyytyväisyys paranee teillä kummallakin?
Jatkat "menee minun rajani siinä, että vaimoani en koskaan jätä ja hänellä on aina paikka numero 1. sydämessäni." Haluatko siis vaimosikin kokevan että; "En uskalla rakastaa vaimoani (miestäni), kun en tiedä mitä hän minusta todella ajattelee. Jos hän minua rakastaisi, ei hän minua olisi voinut pettää."
Itsekin myönnät "Jos ihan rehellinen olen, taidan haluta rakastua.". Miksi et kerro vaimollesi ettet enää rakasta häntä ja haluat ehkä sittenkin uuden parisuhteen?
"Halusin osoittaa itselleni ja ystäville/sukulaisille, jotka vaimoni uskottomuudesta tiesivät, että meidän avioliittomme lepää sellaisilla perustuksilla, että se kestää uskottomuudenkin."
Enää siis et halua? Olethan tekemässä juuri sitä mitä et haluaisi: "En halua rikkoa kenenkään perhettä."
Etkä edes halua enää uskoa että:"Lasten takia oli pakko pitää pää kunnossa ja uskoa, että keinot anteeksiantamiselle ja asian unohtamiselle olisi olemassa."
Omaa perhettäsi ja avioliittoasi olet juuri lujaa vauhtia rikkomassa. Olet tekemässä vaimosi selän takana myyrätyötä, joka varmasti tulee rikkomaan loputkin siitä mitä teillä on.
Uskallatko itse katsoa mihin tuo voisi johtaa?- P.M.
Vaimoni vei rakkauden ulos avioliitostamme. En minä. Vaimoni päätti, että minä en riitä hänelle ja otti rakastajan. Vaimoni käpertyi toisen miehen kainaloon, kun minä nukutin lapsia kotona.
En mielestäni ole tilivelvollinen vaimolleni, jos minä joskus petän häntä. Ei vaimonikaan tullut minulta lupaa pyytämään. On selvää, että mahdollisen uskottomuuteni paljastuminen tuhoaisi avioliittoni, mutta minä kuulun siihen X-sukupolveen, joka varmaan ajattelee seksistä, rakkaudesta, avioliitosta ja uskottomuudesta hyvin eritavalla kuin 40-, 50- ja 60-luvulla syntyneet. Toki oma ryhmänsä ovat sitten vielä nämä 80-luvulla ja 90-luvun alussa syntyneet, joille seksi ja rakkaus on kaksi täysin toisistaan eroavaa käsitettä.
En nyt jaksa vastata kaikkiin Mummomuorin kysymyksiin, mutta siis en ole hakemassa mitään pikapanoa, tai fuckbuddya. Haluan käydä dialogia vastakkaisen sukupuolen kanssa, joka on kokenut jotain mitä minä olen kokenut. Mihin tämä emailien vaihtaminen sitten johtaa... En tiedä. - mummomuori
P.M. kirjoitti:
Vaimoni vei rakkauden ulos avioliitostamme. En minä. Vaimoni päätti, että minä en riitä hänelle ja otti rakastajan. Vaimoni käpertyi toisen miehen kainaloon, kun minä nukutin lapsia kotona.
En mielestäni ole tilivelvollinen vaimolleni, jos minä joskus petän häntä. Ei vaimonikaan tullut minulta lupaa pyytämään. On selvää, että mahdollisen uskottomuuteni paljastuminen tuhoaisi avioliittoni, mutta minä kuulun siihen X-sukupolveen, joka varmaan ajattelee seksistä, rakkaudesta, avioliitosta ja uskottomuudesta hyvin eritavalla kuin 40-, 50- ja 60-luvulla syntyneet. Toki oma ryhmänsä ovat sitten vielä nämä 80-luvulla ja 90-luvun alussa syntyneet, joille seksi ja rakkaus on kaksi täysin toisistaan eroavaa käsitettä.
En nyt jaksa vastata kaikkiin Mummomuorin kysymyksiin, mutta siis en ole hakemassa mitään pikapanoa, tai fuckbuddya. Haluan käydä dialogia vastakkaisen sukupuolen kanssa, joka on kokenut jotain mitä minä olen kokenut. Mihin tämä emailien vaihtaminen sitten johtaa... En tiedä.kertoisit? Muutoin tuosta tulee valtataistelu jonka jäljet saattavat olla todella rumat. Eikä siinä kumpikaan voita.
Nuo kysymykset olivat vain joitakin joita voit pohtia ihan yksiksesi. En tiedä ajattelenko niin kovin eri tavoin, miten syntymävuosi siihen vaikuttaa? ehkä niin, että nykyisin ajatellaan puritaanisemmin kuin ehkä minun kaupunkilais ikäpolveni.
Sinällään puhuminen tai kirjoittelu toisen kanssa saattaa olla ihan hyvä ajatus. Ikävä kyllä tuo tuntui että olet hakemassa seksiseuraa...
- Mies47v
kuin minulla, paitsi että olen yli 10 vuotta vanhempi. Vaimolla myös pitkä suhde minun selän takana.
Myös ajatuksesi ovat aivan samanlaiset kuin minulla, paitsi että minä myös toteutin koston kerran, se ei tuntunut miltään, ei yhtään miltään, tuli vain omantunnon tuskia. Sitten ajauduin uudelleen kostonmahdollisuuteen, mutta se paljastui ennen kuin ehti tapahtua mitään. Jotenkin tulin kai järkiin, viime hetkellä.
Pysähdyin miettimään, olenko kostamassa vai mitä olen tekemässä? Olin kokoajan yrittänyt vakuuttaa itselleni, että tämä ei ole kostoa, vaan haluan kokea jotain samanlaista.
Nyt on todettava, että jos haluaisin kostaa niin pahin kosto olisi ero.
Tuossa ulkopuolisen suhteen haussa on aina riskinä se, että tilanne lähtee käsistä, ihastutaan ja rakastutaan. Silloin et pysty hallitsemaan tilannetta. Näin meinasi käydä minullekin. Niihin juttuihin tulee niin helposti tunteita mukaan. Tekstisi perusteella väittäisin, että pystyisi tunteettomaan suhteeseen, ja varsikaan pääsemään siitä tarvittaessa irti.
Toisaalta, jos vaimosi saisi tietää asiasta, niin sekin voisi johtaa eroon. Oletko valmis ottamaan nuo kaikki riskit?
Minun vaimoni tietää myös nyt kaikki sekoiluni, mutta tilanne ei siltikään ole vielä täysin loppuun käsitelty. Vaimoni pettäminen kaikkine valheineen on kuitenkin osunut, niin syvälle, että en myöskään varmaan koskaan pysty unohtamaan sitä. Enkä ainakaan vielä, nyt on yli vuosi kulunut, ole valmis anteeksiantamaan.
Edelleenkin puntaroin eron ja jatkamisen välillä, ainakin pari kertaa kuukaudessa.
Ja se syö sisältäpäin aika pahasti. Luulen, että pelkästään jo sen vuoksi minun on pakko ottaa ero. Viimeiksi eilen, asia tuli taas käsittelyyn, ja riitelimme siitä koko illan.- miettimään vaimon mietteitä
itsepä on tiensä valinnut kun lähti pettämänä. Kestäkööt sitten miehen sivusuhteet.
Se joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäkööt. - kuitenkin
miettimään vaimon mietteitä kirjoitti:
itsepä on tiensä valinnut kun lähti pettämänä. Kestäkööt sitten miehen sivusuhteet.
Se joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäkööt.olisi parempi ottaa se ero ihan rehellisesti? Kestääkö tuo mies sitä leikkiä?
- .......
,jossa haet muualta hyvitystä, ei ole enää liitto, vaan kahden ihmisen pelikenttä, jossa haetaan ulkopuolelta vahvistuspelaajia.
- ...gegga!
Kohtalainen vonkaus!
- toimintamalli....
Olen pahoillani tapahtuneesta ja ymmärrän tuskasi.
Olen aikaisemmassa jo sittemmin päättyneessä suhteessani läpikäynyt vastaavaa ja siitä läksyni oppinut.
Itse huomasin asian pulpahtelevan pinnalle vielä 6 vuotta tapahtuneen jälkeen ja ymmärsin, että en pääse pettämisestä ylitse, eikä minun tarvitsekaan.
Ihmisen teot määrittelevät ihmisen ja minä en voi rakastaa ihmistä joka on päättänyt toimia niin - ja mikä tärkeintä - tämä ihminen ei ole alunperinkään rakastanut minua niin kuin ansaitsisin tulla rakastetuksi. Vuosien saatossa rakennetusta miehen ja naisen väisestä sekä koko perheen keskeisestä "yhteisyydestä" poisoppimininen on tuskallista, mutta se on mahdollista ja jopa välttämätöntä.
Monet puhuvat ymmärtämisestä ja anteeksi antamisesta, mutta oikeassa rakkaussuhteessa nämä termit liittyvät hieman triviaalimpiin asioihin kuin yhteisen liiton rikkomiseen, puolison arvon kyseenalaistamiseen ja parhaassa tapauksessa toisen koko maailman romahduttamiseen.
Siispä: mikään laastari ei tule koskaan enää palauttamaan sinun ja vaimosi välistä henkistä ja emotionaalista tasa-arvoisuutta suhteeseenne, laastarisuhde olisi kuin luunappi puukoniskulle. Tosiasia tulee aina kuitenkin olemaan se, että vaimosi on valinnut jonkun toisen sinun sijastasi. Kaikki tilien tasaus -yritykset ovat vain reaktiivista tuskan hallintaa, tuskan hallintaa, joka helpottaa vasta kun uskallat rakastaa itseäsi sen verran että teet sen ainoa oikean ratkaisun: otat avioeron.
Nainen -76- P.M.
... eroa ainoaksi vaihtoehdoksi uskottomuuteen. Eronneiden omaa eropäätöstä vahvistaa se, että mahdollisimman moni muukin eroaa.
On totta, että vaimoni ja minun suhde ei tilien tasaamisella tai laastarisuhteella palaa ennalleen, mutta eroaminen ja uuden vaimon ottaminen ei takaa sekään onnellista ja tasapainoista parisuhdetta. Veikkaan että jäljet uskottomuudesta on sen verran syvällä, että en tule enää koskaan luottamaan yhteenkään naiseen. Miksi en sitten olisi vaimoni kanssa, joka on lasteni äiti ja jonka käytös on muilta osin hyvin lähellä ihannettani. - erota niin sitten ehdottomasti
P.M. kirjoitti:
... eroa ainoaksi vaihtoehdoksi uskottomuuteen. Eronneiden omaa eropäätöstä vahvistaa se, että mahdollisimman moni muukin eroaa.
On totta, että vaimoni ja minun suhde ei tilien tasaamisella tai laastarisuhteella palaa ennalleen, mutta eroaminen ja uuden vaimon ottaminen ei takaa sekään onnellista ja tasapainoista parisuhdetta. Veikkaan että jäljet uskottomuudesta on sen verran syvällä, että en tule enää koskaan luottamaan yhteenkään naiseen. Miksi en sitten olisi vaimoni kanssa, joka on lasteni äiti ja jonka käytös on muilta osin hyvin lähellä ihannettani.valitsemasi toimintamalli on hyvä.
Oletko muuten miettinyt huorissa käyntiä? Jotenkin tuntuu että monista naisista huorissa käynti tuntuu vielä pahemmalta kuin joku känninen kertapano. - .,..
erota niin sitten ehdottomasti kirjoitti:
valitsemasi toimintamalli on hyvä.
Oletko muuten miettinyt huorissa käyntiä? Jotenkin tuntuu että monista naisista huorissa käynti tuntuu vielä pahemmalta kuin joku känninen kertapano.kjummallisia, kun pitäisi saada muut tekemään samanlainen ratkaisu kuin on itse tehnyt. Eronneet kehottavat eroamaan ja kyllä siinä kateutta on, kun toiset vielä koettavat pitää avioliittonsa kasassa. Suhteeseen jääneet taas kadehtivat rohkeita eronneita, kun itse on tuskissaan, kun yrittää luottaa kumppaniinsa, mutta ei oikeasti voi enää rentoutua liitossaan. Sama ilmiö on esim. lasten suhteen. Lapseton aikuinen kadehtii niitä, joilla on lapsia. Kenellä on lapsia (varsinkin yh:t) kadehtivat lapsettomien vapautta elää mielensä mukaan. Jokaisessa päätöksessä joutuu punnitsemaan asian hyvät ja huonot puolet, jokainen yksilöllisesti. Ei ole minkäänlaista ratkaisua elämässä, jossa ei olisi myös ikäviä puolia.
- joo...
P.M. kirjoitti:
... eroa ainoaksi vaihtoehdoksi uskottomuuteen. Eronneiden omaa eropäätöstä vahvistaa se, että mahdollisimman moni muukin eroaa.
On totta, että vaimoni ja minun suhde ei tilien tasaamisella tai laastarisuhteella palaa ennalleen, mutta eroaminen ja uuden vaimon ottaminen ei takaa sekään onnellista ja tasapainoista parisuhdetta. Veikkaan että jäljet uskottomuudesta on sen verran syvällä, että en tule enää koskaan luottamaan yhteenkään naiseen. Miksi en sitten olisi vaimoni kanssa, joka on lasteni äiti ja jonka käytös on muilta osin hyvin lähellä ihannettani.Tietenkin eronneet ehdottavat eroa ratkaisuksi, jos ovat sen kokeneet oikeaksi ratkaisuksi - tyhmäähän se olisi muuta ehdottaa, varsinkin jos eroa on seurannut onnellinen ja tasapainoinen suhde.
Se, että olet asettanut vaimosi sellaiselle jalustalle, että kuvittelet että jos hän tekee jotain väärin niin sitten voivat kaikki muutkin tehdä samoin, on omaa tyhmyyttäsi ja oma menetyksesi.
Jos haluat olla vaimosi kanssa, opettelet anteeksi antamaan, mikä oikeassa merkityksessään tarkoittaa sitä, että et enää palaa menneeseen.
Mieleeni tulee, että olette alunperinkin olleet epäsuhtainen pari, eli olet ollut ns. out of her league, ja tiedät ettet koskaan enää kohtaisi vastaavaa onnenpotkua (??) elämässäsi. Ja miehet tuntien (?) tarkoittaa lähinnä ulkonäköä...
Huokaus.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1751968Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361694Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi81318Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2241145Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu561142Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas151017- 59925
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv57909