Latinaksi ja italiaksi vanhan rauniokaupungin nimi on Pompei, ja Pompeista Suomessakin puhutaan. "Oikea" suomalainen nimi on kuitenkin Pompeji. Mistä se j-kirjain tulee, ruotsistako?
Miksi Pompeji?
Pompei
7
710
Vastaukset
- Etten sanoisi
Latinaksi Pompeji on tietääkseni Pompeii eikä Pompei. Minun nuoruudessani se kirjoitettiin suomeksi Pompeiji.
Kirjoitustavan muutos minua ihmetyttääkin. Malaiji ei tietääkseni ole vieläkään malaji eikä plebeiji plebeji.
TV:n kieliohjelmasta Talo Italiassa tuttu italian kielen opettaja Paolo Pellei asui joitakin aikoja sitten naapurinani. Talonmies kunnioitti hänen nimeään niin paljon, ettei hän merkinnyt sitä postilaatikkoon ja oveen suomalaistetussa muodossa Pelleiji tai Pelleji. - kiäntööjäviäntööjä
Hassuimmasta päästä lienee samalta seudulta peräisin oleva Pozzuolin kaupungista nimensä saanut pozzuolaani, jonka joku hoono soomi talande on viäntänyt putsolaaniksi. Entäpä sitten Pultava. Hehhee.
Lisää ruotsinpellejen asiatuntemusta viäntämyksessä: Eteläamerikassa kasvaa puu nimeltään quebracho (Quebracho colorada). Monissa suomenkielisissä(?) julkaisuissa sen nimi on edelleen kvebrakko. Olisi outoa, jos erisnimi omitaan johonkin latinalta vivahtavaan sanayhdistelmään, niin sitten viännettäisiin tuosta jotain meidän "viralliseen" kieleemme. Pompeijin nimi kirjoitettiin vanhassa latinassa joko POMPEI tai POMPEII, ja ääntämys oli luultavasti [pompejjii] tai [pompeijjii]. Suomessa käytettiin aiemmin yleensä Pompeiji-asua, ja nykyisin suosittu Pompeji johtunee yrityksestä jäljitellä latinan asua POMPEII siten, että ensimmäinen I, joka on j-äänteen merkki, korvataan j:llä. (Vanhassa latinassa I oli sekä i-vokaalin että j-konsonantin merkki, ja nykyisin latinaa kirjoitettaessa korvataan usein I j:llä silloin, kun se ääntyy konsonanttina, esim. IVSTVS > Justus, harvemmin Iustus.)
- kiäntööjäviäntööjä
Havaiji on varmaan myös jostain latinasta väännetty.
- Double U
kiäntööjäviäntööjä kirjoitti:
Havaiji on varmaan myös jostain latinasta väännetty.
Joka tapauksessa Havaijin näkee harvemmin väännettynä muotoon Havaji, joka vastaisi kirjoitustavan Pompeiji muuntumista muotoon Pompeji.
Nimen englanninkielinen kirjoitusasu Hawaii kummittelee suomalaisten takaraivoissa niin, ettei tuo virallinen Havaiji tahdo enää millään kelvata, vaan meikäkansa matkustaa fiinimmin ”Hawaijille” ja tarjoaa baareissaan ”hawaijinleikettä”. - Hurri-Gan
Double U kirjoitti:
Joka tapauksessa Havaijin näkee harvemmin väännettynä muotoon Havaji, joka vastaisi kirjoitustavan Pompeiji muuntumista muotoon Pompeji.
Nimen englanninkielinen kirjoitusasu Hawaii kummittelee suomalaisten takaraivoissa niin, ettei tuo virallinen Havaiji tahdo enää millään kelvata, vaan meikäkansa matkustaa fiinimmin ”Hawaijille” ja tarjoaa baareissaan ”hawaijinleikettä”.Teeman vierestä, mutta kerrottakoon. 1960-luvun lopulla sai Tampereen Vanhan Domuksen kuppilassa yleensä jauhelihapihviä joka päivä. Maanantaina se oli jauhelihapihvi, lisukkeina tomaattia ja kurkkua. Tiistaina oli päällä säilykeananasrengas ja nimi oli muuttunut "Hawaijinleikkeeksi". Keskiviikkona oli mukana paprikaa, ja nimi oli "Unkarilainen leike".
Torstaina lätkäistiin mukaan reilu annos suola- tai hapankurkkua, ja tarjolla oli oli "Venäläinen pihvi". Perjantaisin sai yleensä "Chilen pataa", joka oli vähän ronskimmin maustettua jauhelihamakaronilaatikkoa. Lauantaina opiskelijat yleensä tyytyivät pussikeittoon kotona, koska sunnuntaina oli seisova pöytä, jossa kiinteällä hinnalla sai ahmia itsensä ähkyyn asti.
Edullista kyllä oli, eikä noilla safkoilla aivotkaan surkastuneet (?). Lähikaupasta sai vielä edullista virolaista, Pöltsamaa Pöllumajanduskombinaatin bortshkeittoa, jonka valmistaminen oli tekninen taidelaji. Lasipurkin avaamiseen tarvittiin levysepän taidot: kansi oli niitattu todella tiukkaan ja lasipurkin reuna niin paksu, ettei pystynyt käyttämään säilykepurkinavaajaa. Tavallisesti purkki avattiin talttaa tai ruuvimeissesseliä vasaralla kantta varovasti naputtaen sen verran, että sai revittyä sen irti tongeilla.
Sisällä keiton seassa oli säännöllisesti yksi pala sianlihaa, ja syntyikin eräänlainen kilpailu siitä, kuka oli saanut "parhaimman" sattuman. Olin kilpailun kärjessä pitkään: purkista löytyi mötikkä, jossa oli puoli senttiä ihraa, saman verran karjunnahkaa ja koristeenaa kolme harjasta (niin tukevia, että mietimme, kasvatetaanko Neuvostoliitossa piikkisikoja). Joku pani vielä paremmaksi; en enää muista, millä herkulla.
Mitä tästä opimme? Emme mitään, paitsi että minä en ikinä valita, kirjoitettiinpa hawaijinleike miten tahansa. :-) - Hjumanisti
Hurri-Gan kirjoitti:
Teeman vierestä, mutta kerrottakoon. 1960-luvun lopulla sai Tampereen Vanhan Domuksen kuppilassa yleensä jauhelihapihviä joka päivä. Maanantaina se oli jauhelihapihvi, lisukkeina tomaattia ja kurkkua. Tiistaina oli päällä säilykeananasrengas ja nimi oli muuttunut "Hawaijinleikkeeksi". Keskiviikkona oli mukana paprikaa, ja nimi oli "Unkarilainen leike".
Torstaina lätkäistiin mukaan reilu annos suola- tai hapankurkkua, ja tarjolla oli oli "Venäläinen pihvi". Perjantaisin sai yleensä "Chilen pataa", joka oli vähän ronskimmin maustettua jauhelihamakaronilaatikkoa. Lauantaina opiskelijat yleensä tyytyivät pussikeittoon kotona, koska sunnuntaina oli seisova pöytä, jossa kiinteällä hinnalla sai ahmia itsensä ähkyyn asti.
Edullista kyllä oli, eikä noilla safkoilla aivotkaan surkastuneet (?). Lähikaupasta sai vielä edullista virolaista, Pöltsamaa Pöllumajanduskombinaatin bortshkeittoa, jonka valmistaminen oli tekninen taidelaji. Lasipurkin avaamiseen tarvittiin levysepän taidot: kansi oli niitattu todella tiukkaan ja lasipurkin reuna niin paksu, ettei pystynyt käyttämään säilykepurkinavaajaa. Tavallisesti purkki avattiin talttaa tai ruuvimeissesseliä vasaralla kantta varovasti naputtaen sen verran, että sai revittyä sen irti tongeilla.
Sisällä keiton seassa oli säännöllisesti yksi pala sianlihaa, ja syntyikin eräänlainen kilpailu siitä, kuka oli saanut "parhaimman" sattuman. Olin kilpailun kärjessä pitkään: purkista löytyi mötikkä, jossa oli puoli senttiä ihraa, saman verran karjunnahkaa ja koristeenaa kolme harjasta (niin tukevia, että mietimme, kasvatetaanko Neuvostoliitossa piikkisikoja). Joku pani vielä paremmaksi; en enää muista, millä herkulla.
Mitä tästä opimme? Emme mitään, paitsi että minä en ikinä valita, kirjoitettiinpa hawaijinleike miten tahansa. :-)Sinussa on tarinaniskijän "vikaa", ja ilmeisen hyvä muisti. Enemmän taitavat monet muut kirjoitella palstalla aiheen vierestä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 641036
Medvedev: Suomi tuhoutuu ydinsodassa ensimmäisenä
Venäjän ydinaseilla on lyhyin matka Suomeen, joten ydinsodassa Suomi tuhoutuu heti sodan alkuminuuteilla, muilla mailla338996- 61822
- 55723
Onko se loukkaavaa
Kun joka kerta tuijotan sun peppua. En mahda sille mitään, että se vangitsee katseeni. Pohdin vain että ei minusta ole k97644Onko kaivattusi seinäruusu?
Kun hän saapuu paikalle, huomaako kukaan, vai kääntyvätkö päät? Onko se hyvä vai huono juttu? Oletko sinä huomattu vai49631- 25622
- 68610
- 57600
Hotellille löytyi ostaja....
Tämän päivän Kainuun Sanomissa oli uutinen, että pesänhoitajan mukaan Hotelli Kainuu myydään ensiviikolla. Hieno homma,14598