Masennuksesta

Kiitos sinulle vastauksestasi. On aina lohdullista kuulla, että tästä joku on toipunutkin.
Itse juuri tänään mietin, että mun itsetunto on melkeinpä nolla ja tunnen itseni niin arvottomaksi. Jotenkin olen kadottanut oman itseni koettuani kauan aikaa monia vaikeita asioita ja sen lisäksi mitätöimistä useammallakin elämänalueella.
Terapiaankin nyt pääsin. Miten terapia toimii? Siinä ihminen kertoo psykiatrille/terapeutille itsestään ja mitä psykiatri/terapeutti sitten tekee? Yrittää saada ihmisen oivaltamaan itsestään ja elämästään positiivisia asioita ja kaivaa ne "heikot kohdat" esille? Nämä ovat ihan uusia asioita minulle, kun Luojankiitos en ole joutunut aikaisemmin elämässäni tästä sairaudesta kärsimään.

---- kirjoitti:

Kiitos sinulle vastauksestasi. On aina lohdullista kuulla, että tästä joku on toipunutkin.
Itse juuri tänään mietin, että mun itsetunto on melkeinpä nolla ja tunnen itseni niin arvottomaksi. Jotenkin olen kadottanut oman itseni koettuani kauan aikaa monia vaikeita asioita ja sen lisäksi mitätöimistä useammallakin elämänalueella.
Terapiaankin nyt pääsin. Miten terapia toimii? Siinä ihminen kertoo psykiatrille/terapeutille itsestään ja mitä psykiatri/terapeutti sitten tekee? Yrittää saada ihmisen oivaltamaan itsestään ja elämästään positiivisia asioita ja kaivaa ne "heikot kohdat" esille? Nämä ovat ihan uusia asioita minulle, kun Luojankiitos en ole joutunut aikaisemmin elämässäni tästä sairaudesta kärsimään.

Lue lisää

aivan oikein, että terapiassa ihminen kertoo psykiatrille omin sanoin elämästään ja ongelmistaan. On tärkeää, että ihminen itse kerrankin kuulee, kun kertoo omasta elämästään. Samalla tulee eritelleeksi ongelmiaan. Psykiatri ei tarjoa mitään valmista reseptiä, vaan tämä muutamalla sanalla ohjaa potilasta. On yllättävää, kuinka hyvin psykiatri pystyy asettumaan potilaan asemaan ja siksi hän osaakin poimia tilanteeseen tarvittavan oleellisen asian. Vähitellen sitten masennuspotilas pääsee itse oivaltamaan esim. ongelmien aiheuttajan ja opettelee tervettä suhtautumista elämään. Ei masennus ole kaiken loppu, vaan se on mahdollisuus, se on uuden alku. Voi olla, että elämäsi vähitellen muodostuu paljon paremmaksi kuin ennen masennusvaihettasi. Niin minullekin kävi. Älä siis pelkää mennä terapiaan. Jokainen ihminen on arvokas ja ainutlaatuinen yksilö.