hei. onko kellään kokemusta hoidosta päiväsairaalassa? mitä siellä tehdään? tuntuiko olevan apua? estääkö päivällä tuen saaminen iltaisin ja viikonloppuisin "sekoilun"? tarkoitan siis sellaista hoitomuotoa, jossa ollaan arkipäivisin aamusta iltapäivään jossain ns.turvassa, ja sitten muuten vapaalla. eiväthän esim.masennus tai päihdeongelmat voi tuolla tavoin parantua? tai sitten kyse on motivaatiosta.
päiväsairaala
kääk-ankka
14
4379
Vastaukset
- "luuseriko"
Minä olen ollut kyseisessä paikassa n.5kk.Ei auttanut.Kyllähän se sai jonkinlaisen "rytmin" päivään ja siellähän hoito perustuu jatkuvaan päivittäiseen terapiaan ja terapia "ohjelmiin".esim.musiikki-ryhmä-kuvataide-omahoitaja/lääkäri ja ym.terapioihin.Ja olen monelta kuullut onnistumisista,joten ei se aivan turhaakaan ole.Minulla ei vain toiminut.Mutta suosittelen kokeilemaan ja antamaan sille mahdollisuuden jos sellaiseen lähetteen saat.Ehkä se sinulla auttaa:)
-
Päiväsairaala on varsinainen hoidon irvikuva. Siellä ei päiväkausiin ole MITÄÄN OHJATTUA TOIMINTAA TAI TERAPIAA, pelkkää sohvalla istumista vain klo 9-15.00.
Psykologia en 4 viikon "hoito"jaksoni aikana saanut tavata kertaakaan. Lääkärille sai varata ajan halutessaan (kunhan vain pystyi tarpeeksi hyvin perustelemaan omahoitajalle että tosiaan oli asiaa lääkärille). Omahoitajan kanssa keskusteltiin 1-2 kertaa viikossa, Retkiä oli 4 viikon aikana tasan yksi, pari tuntia kestänyt vierailu taidenäyttelyssä. Rentoutus tarkoitti lojumista tunkkaisilla ja risaisilla matoilla pölyisellä lattialla rentoutuskasettia kuunnellen. Keskusteluun tarkoitettuihin ryhmiin en mahtunut mukaan lainkaan jne.
Kun kyselin, mitä varten potilaita istutetaan sohvalla päivät pitkät, minulle vastattiin, että sohvalla istuskelu on nimeltään "sosiaalistamisterapiaa". Edelleen olen sitä mieltä, että se oli pelkkää istuskelua, minkäänlaisen terapian kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä.
Voihan olla, että päiväsairaalat ovat erilaisia ja omat kokemukseni ovat siis Jorvin päiväsairaalasta Espoon keskuksessa. Ja vaikka tuosta omasta päiväsairaalajaksostani onkin jo vuosia aikaa, ei meno kuulemma kuvauksista päätellen ole siellä miksikään muuttunut.
Jorvin psykiatrian klinikan päiväsairaalasta (Espoon keskuksessa) kyllä sai välillä poistua, esim. kävelemään, mutta ennen klo 15.00 ei saanut lähteä kotiin ilman lupaa. Tai ainakin näin minulle kerrottiin ja oman kokemukseni mukaan tällaista sääntöä ja käytäntöä myös tiukasti noudatettiin.
Olen myös sitä mieltä, ettei ole mitään hoitoa se, että päiväsairaalasta lähetetään potilas kävelylle tai kirjastoon. Niissähän voi käydä vaikkei päiväsairaalassa hoidossa olisikaan. En myöskään ymmärrä sitä, että hyvin monet painottavat ruokailun merkitystä, onko päiväsairaalan syvin olemus olla jonkinlainen ravintola????
Yhteenveto: Jorvin päiväsairaalassa piti tulla paikalle klo 9.00 ja lähteä sai klo 15.00. Päivän aikana ei välttämättä ollut mitään järjestettyä terapiaa tai ohjelmaa, pelkkää sohvalla istuskelua vain ja ainakin minulle osui peräkkäin useampia päiviä jolloin ei, ruokailua lukuunottamatta, ollut mitään tekemistä. Olisi tosiaankin ollut luvallista lähteä vaikka kävelylle, ja sellaista mahdollisuutta minullekin hyvin auliisti tarjottiin, mutta miksi ihmeessä olisin lähtenyt kävelylle Espoon aseman haiseville laitureille, mitä HOITOA sellainen on???? Kävelylle olisin voinut lähteä kotonanikin, vieläpä ilman hajustelisiä. Sohvalla voin istuskella kotonakin ja ruokaakin on kaapissa.
Edelleenkään en ymmärrä päiväsairaalan toimintaperiaatetta. Minusta se on pelkkä pahvikulissi sille ikävälle tosiasialle, ettei mitään hoitoa ole tarjolla - eikä sellaista edes yritetä järjestää.
Kerroin kokemuksestani purkaakseni omaa syvää pettymystäni päiväsairaalan "hoitoon" sekä myös tiedoksi niille päiväsairaalaan menijöille jotka ovat saaneet samanlaista epärealistisen ruusuista ennakkosuitsutusta kuin oli se potaska jota minulle päiväsairaalan toiminnasta etukäteen kerrottiin.- miksi tuomita
kellastunut kirjoitti:
-
Päiväsairaala on varsinainen hoidon irvikuva. Siellä ei päiväkausiin ole MITÄÄN OHJATTUA TOIMINTAA TAI TERAPIAA, pelkkää sohvalla istumista vain klo 9-15.00.
Psykologia en 4 viikon "hoito"jaksoni aikana saanut tavata kertaakaan. Lääkärille sai varata ajan halutessaan (kunhan vain pystyi tarpeeksi hyvin perustelemaan omahoitajalle että tosiaan oli asiaa lääkärille). Omahoitajan kanssa keskusteltiin 1-2 kertaa viikossa, Retkiä oli 4 viikon aikana tasan yksi, pari tuntia kestänyt vierailu taidenäyttelyssä. Rentoutus tarkoitti lojumista tunkkaisilla ja risaisilla matoilla pölyisellä lattialla rentoutuskasettia kuunnellen. Keskusteluun tarkoitettuihin ryhmiin en mahtunut mukaan lainkaan jne.
Kun kyselin, mitä varten potilaita istutetaan sohvalla päivät pitkät, minulle vastattiin, että sohvalla istuskelu on nimeltään "sosiaalistamisterapiaa". Edelleen olen sitä mieltä, että se oli pelkkää istuskelua, minkäänlaisen terapian kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä.
Voihan olla, että päiväsairaalat ovat erilaisia ja omat kokemukseni ovat siis Jorvin päiväsairaalasta Espoon keskuksessa. Ja vaikka tuosta omasta päiväsairaalajaksostani onkin jo vuosia aikaa, ei meno kuulemma kuvauksista päätellen ole siellä miksikään muuttunut.
Jorvin psykiatrian klinikan päiväsairaalasta (Espoon keskuksessa) kyllä sai välillä poistua, esim. kävelemään, mutta ennen klo 15.00 ei saanut lähteä kotiin ilman lupaa. Tai ainakin näin minulle kerrottiin ja oman kokemukseni mukaan tällaista sääntöä ja käytäntöä myös tiukasti noudatettiin.
Olen myös sitä mieltä, ettei ole mitään hoitoa se, että päiväsairaalasta lähetetään potilas kävelylle tai kirjastoon. Niissähän voi käydä vaikkei päiväsairaalassa hoidossa olisikaan. En myöskään ymmärrä sitä, että hyvin monet painottavat ruokailun merkitystä, onko päiväsairaalan syvin olemus olla jonkinlainen ravintola????
Yhteenveto: Jorvin päiväsairaalassa piti tulla paikalle klo 9.00 ja lähteä sai klo 15.00. Päivän aikana ei välttämättä ollut mitään järjestettyä terapiaa tai ohjelmaa, pelkkää sohvalla istuskelua vain ja ainakin minulle osui peräkkäin useampia päiviä jolloin ei, ruokailua lukuunottamatta, ollut mitään tekemistä. Olisi tosiaankin ollut luvallista lähteä vaikka kävelylle, ja sellaista mahdollisuutta minullekin hyvin auliisti tarjottiin, mutta miksi ihmeessä olisin lähtenyt kävelylle Espoon aseman haiseville laitureille, mitä HOITOA sellainen on???? Kävelylle olisin voinut lähteä kotonanikin, vieläpä ilman hajustelisiä. Sohvalla voin istuskella kotonakin ja ruokaakin on kaapissa.
Edelleenkään en ymmärrä päiväsairaalan toimintaperiaatetta. Minusta se on pelkkä pahvikulissi sille ikävälle tosiasialle, ettei mitään hoitoa ole tarjolla - eikä sellaista edes yritetä järjestää.
Kerroin kokemuksestani purkaakseni omaa syvää pettymystäni päiväsairaalan "hoitoon" sekä myös tiedoksi niille päiväsairaalaan menijöille jotka ovat saaneet samanlaista epärealistisen ruusuista ennakkosuitsutusta kuin oli se potaska jota minulle päiväsairaalan toiminnasta etukäteen kerrottiin.Hei
Olin itse pitkään päiväsairaalassa n. neljä kuukautta ja koin sen todella positiivisena.
Omahoitajakeskusteluja oli kaksi kertaa päivässä,lääkärin tapasi kerran viikossa tunnin ajan,muuten ohjelmana oli eilaista askastelua,musiikkiterapiaa(aihe vaihteli),keskusteluryhmä,rentoutus(mihin en osallistunut),kuntosalilla käynnit sekä uimahalli.
Toki ns luppoaikaa jäi mutta usein silloin oli osa hoitajista mukana päiväsalissa,pelattiin korttia tai juteltiin vaan asioista mitä sattui tuli mieleen.
Aamupala oli aina ja siin jutusteltiin,syömässä käytiin paikallisessa kunnantalon ruokalassa joten ruokakin oli tosi hyvää.
Mutta siis asiaan..minä koin saavani sieltä apua,sain käytyä läpi vaikeita asioita,sosiaalityöntekijän avustamana vireille ne asiat mitä en yksin masennuksessani jaksanut.
Hoitoiaika oli 8.00-15.00 mutta ei siellä kukaan pakottanut olemaan loppuun asti,sai lähteä jos halusi kun ns varsinainen terapia oli ohi.
Kaikki ei sovi kaikille se on totta mutta on tyhmää lähteä tuomitsemaan heti jos ei itselle sovellulle koska ei ikinä voi tietää mikä sopii toiselle jne.Minusta täällä turhaan tuomitaan noin jyrkästi toki oma mielipide on mutta ei pidä sekoittaa omia kokemuksiaan siihen mitä joku muu taas kokee.
Eli suosittelen lämpimästi ainakin kokeilemista ja ainahan jokaisen hoidon alku on vaikeaa(yleensä)eli ei kannata luovuttaa viikossa miksi tuomita kirjoitti:
Hei
Olin itse pitkään päiväsairaalassa n. neljä kuukautta ja koin sen todella positiivisena.
Omahoitajakeskusteluja oli kaksi kertaa päivässä,lääkärin tapasi kerran viikossa tunnin ajan,muuten ohjelmana oli eilaista askastelua,musiikkiterapiaa(aihe vaihteli),keskusteluryhmä,rentoutus(mihin en osallistunut),kuntosalilla käynnit sekä uimahalli.
Toki ns luppoaikaa jäi mutta usein silloin oli osa hoitajista mukana päiväsalissa,pelattiin korttia tai juteltiin vaan asioista mitä sattui tuli mieleen.
Aamupala oli aina ja siin jutusteltiin,syömässä käytiin paikallisessa kunnantalon ruokalassa joten ruokakin oli tosi hyvää.
Mutta siis asiaan..minä koin saavani sieltä apua,sain käytyä läpi vaikeita asioita,sosiaalityöntekijän avustamana vireille ne asiat mitä en yksin masennuksessani jaksanut.
Hoitoiaika oli 8.00-15.00 mutta ei siellä kukaan pakottanut olemaan loppuun asti,sai lähteä jos halusi kun ns varsinainen terapia oli ohi.
Kaikki ei sovi kaikille se on totta mutta on tyhmää lähteä tuomitsemaan heti jos ei itselle sovellulle koska ei ikinä voi tietää mikä sopii toiselle jne.Minusta täällä turhaan tuomitaan noin jyrkästi toki oma mielipide on mutta ei pidä sekoittaa omia kokemuksiaan siihen mitä joku muu taas kokee.
Eli suosittelen lämpimästi ainakin kokeilemista ja ainahan jokaisen hoidon alku on vaikeaa(yleensä)eli ei kannata luovuttaa viikossa-
Kertakäyttönimimerkki "miksi tuomita" kirjoitti:
"... Minusta täällä turhaan tuomitaan noin jyrkästi toki oma mielipide on mutta ei pidä sekoittaa omia kokemuksiaan siihen mitä joku muu taas kokee..."
Enkö siis olisi saanut kertoa omasta kokemuksestani vai olisiko pitänyt valehdella sen olleen jotakin muuta kuin oli? Vai missä Sinä näet minun muka sekoittaneen omat kokemukseni jonkun toisen kokemuksiin? Etkö Sinä itse juuri tuossa viestissäsi sotke omaa (hyvää) kokemustasi minun kokemukseeni sekä mitätöi minun kokemustani arvostelemalla minua sen kertomisesta?
Ilmeisesti se päiväsairaala jossa Sinä olit ei ollut Jorvin päiväsairaala etkä siis minun mielestäni Sinä ole pätevä arvostelemaan minun kertomustani miltään osin.
Minäkin luulin päiväsairaalaa aivan erilaiseksi paikaksi kuin miksi se sitten käytännössä osoittautui. Minulle(kin) väitettiin päiväsairaalassa "olevan tarjolla monenlaista terapiaa, että siellä tehdään kattava selvitys työkyvystäni ja että lääkäri on jatkuvasti paikalla." Mikään noista lupauksista ei pitänyt paikkansa! Ja olen vieläkin todella vihainen siitä, että minulle (niin kuin varmasti monelle muullekin) annettiin täysin väärä käsitys päiväsairaalasta ja siellä annetun "hoidon" sisällöstä.
Sinun mielestäsi vain hyvistä kokemuksista saa kertoa? Niinkö?- Potilas2008
kellastunut kirjoitti:
-
Kertakäyttönimimerkki "miksi tuomita" kirjoitti:
"... Minusta täällä turhaan tuomitaan noin jyrkästi toki oma mielipide on mutta ei pidä sekoittaa omia kokemuksiaan siihen mitä joku muu taas kokee..."
Enkö siis olisi saanut kertoa omasta kokemuksestani vai olisiko pitänyt valehdella sen olleen jotakin muuta kuin oli? Vai missä Sinä näet minun muka sekoittaneen omat kokemukseni jonkun toisen kokemuksiin? Etkö Sinä itse juuri tuossa viestissäsi sotke omaa (hyvää) kokemustasi minun kokemukseeni sekä mitätöi minun kokemustani arvostelemalla minua sen kertomisesta?
Ilmeisesti se päiväsairaala jossa Sinä olit ei ollut Jorvin päiväsairaala etkä siis minun mielestäni Sinä ole pätevä arvostelemaan minun kertomustani miltään osin.
Minäkin luulin päiväsairaalaa aivan erilaiseksi paikaksi kuin miksi se sitten käytännössä osoittautui. Minulle(kin) väitettiin päiväsairaalassa "olevan tarjolla monenlaista terapiaa, että siellä tehdään kattava selvitys työkyvystäni ja että lääkäri on jatkuvasti paikalla." Mikään noista lupauksista ei pitänyt paikkansa! Ja olen vieläkin todella vihainen siitä, että minulle (niin kuin varmasti monelle muullekin) annettiin täysin väärä käsitys päiväsairaalasta ja siellä annetun "hoidon" sisällöstä.
Sinun mielestäsi vain hyvistä kokemuksista saa kertoa? Niinkö?Niin, itse olen viettänyt päiväsairaalassa 6 kk.
Tapasin monenlaisia ihmisiä, toisten mielestä systeemi oli juuri kuten kuvailet, toiset taas näkivät tilanteen eri tavalla.
Itse näin sen omalla tavallani.
Se että näkee asian tavallaan, ei suinkaan ole se totuus, se on vain totuus näkijälle.
Onko joku muu nähnyt asiaa samalla tavalla?
Voidaanko sellaista totuutta edes totuutena pitää, mikä riippuu katsojasta?
Ei, ei voida.
Jokainen sen ymmärtää.
Joten kaikki kirjoittamasi on luultavasti sinun kokemaasi, eikö niin?
Niin varmaan on.
Se ei suinkaan ole totta, vaikka annat niin ymmärtää.
Se on sinun näkemyksesi, ei vähempää, eikä enempää.
Muista se!
Joten opettele olemaan rehellinen!
Jos kirjoitat muuta kuin tosiasioita, niin laita siitä selvä ilmoitus.
Esim:" Tämä on huumoria", " Tämä on oma näkemys", " Tää on kuulopuhetta", jne.
OK? - Pluto
Yhteiskunta on vedetty niin kireällä, ettei suvaitsevaisuutta mielenterveysongelmista kärsiville juuri heru. Toisaalta kyse on siitä, onko kykenevä ottamaan apua vastaan. Oma luonteeni on sellainen, että torjun avun, (minut suljettiin siellä sairaalassakin porukan ulkopuolelle) tai sitten syy oli minussa.
Nyt aion koettaa onneani työpajalla, kun olen myös melkeinpä pitkäaikaistyötön. Sen olen oppinut, ettei ilman yhteistyötä pärjää ja ympäristöä ei voi kontrolloida. Olen vaan sellanen, vaikea luonne. - Oikeus omaan näkemyk
Potilas2008 kirjoitti:
Niin, itse olen viettänyt päiväsairaalassa 6 kk.
Tapasin monenlaisia ihmisiä, toisten mielestä systeemi oli juuri kuten kuvailet, toiset taas näkivät tilanteen eri tavalla.
Itse näin sen omalla tavallani.
Se että näkee asian tavallaan, ei suinkaan ole se totuus, se on vain totuus näkijälle.
Onko joku muu nähnyt asiaa samalla tavalla?
Voidaanko sellaista totuutta edes totuutena pitää, mikä riippuu katsojasta?
Ei, ei voida.
Jokainen sen ymmärtää.
Joten kaikki kirjoittamasi on luultavasti sinun kokemaasi, eikö niin?
Niin varmaan on.
Se ei suinkaan ole totta, vaikka annat niin ymmärtää.
Se on sinun näkemyksesi, ei vähempää, eikä enempää.
Muista se!
Joten opettele olemaan rehellinen!
Jos kirjoitat muuta kuin tosiasioita, niin laita siitä selvä ilmoitus.
Esim:" Tämä on huumoria", " Tämä on oma näkemys", " Tää on kuulopuhetta", jne.
OK?Jopas on pomottelua. Mitäs muuta tänne kirjoitellaan kuin omaa kokemusta, tämähän on vertaispalsta. Pitääkö se vielä erikseen sanoa? Sinullako vain on oikeus absoluuttisen oikeaan omaan näkemykseen?
- ........
Millaisia diagnooseja teillä on ollut, että päiväsairaalaan olette päässeet/joutuneet? Onko esim masennus riittävä peruste?
Kiitos vastauksesta etukäteen.
(en viitsinyt uutta ketjua tälle aloittaa)- luuseriko
itsellä on diagnoosit:tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö,vaikea-asteinen masennus,paniikkihäiriöt,harhanäyt/kuulot ja posttraumaattinen stressireaktio...että siinä meikäläisen syyt.Mutta eipä tosiaan sairaala minua auttanut mutta edelleenkin olen sitä mieltä että joitakin se voi auttaa ja on varmasti auttanutkin.Motivaatiota täytyy olla,se on varma.
- päiväsairaalaan
luuseriko kirjoitti:
itsellä on diagnoosit:tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö,vaikea-asteinen masennus,paniikkihäiriöt,harhanäyt/kuulot ja posttraumaattinen stressireaktio...että siinä meikäläisen syyt.Mutta eipä tosiaan sairaala minua auttanut mutta edelleenkin olen sitä mieltä että joitakin se voi auttaa ja on varmasti auttanutkin.Motivaatiota täytyy olla,se on varma.
sairaalajakson loputtua (6vk)! Olen tosi surullinen ja pettynyt. On kova tunku ja tulijoita riittää...Dg:t kv-syvä masennus bipo!
- Seetripuu
Aluksi pyydän anteeksi että herätän vuoden vanhan viestiketjun. Haluan kuitenkin jakaa kokemukseni siinä toivossa, että siitä jollekin on hyötyä, ja tämä on ensimmäinen keskustelu joka löytyi hakukoneen välityksellä.
Vietin menneenä keväänä neljä päivää nimettömässä helsinkiläisessä päiväsairaalassa. Neljä päivää, en enempää, koska en tuntenut että minua kohdeltiin yksilönä. Joka käänteessä minua yritettiin ahtaa muottiin johon en sopinut, ja kaikki mitä tein tai en tehnyt päätyi uudeksi oireeksi loppuraporttiin. Lopetin hoidon syvästi loukkaantuneena, joten kokemukseni jäivät lyhyiksi, mutta päiväohjelma tuli minulle hyvin selväksi.
Sairaala oli varsin pieni; tiloihin kuului useita hoitajien toimistoja, ryhmätyöskentelyhuone sekä oleskelutila, joka oli puoliksi hyvin varustettu keittiö (jääkaappi, uuni, mikro, yms). Jokainen potilas sai lukittavan kaapin johon laittaa tavaransa. Hoidon ajan vallitsi kännykkäkielto, radio oli ainoa yhteys ulkomaailmaan. Oleskelutiloissa oli lautapelejä, ja lukeakin sai.
Paikalle oli saavuttava yhdeksään mennessä, jolloin pidettiin aamukokous, nimenhuuto ja aamujumppa (seistiin ringissä ja jokainen näytti vuorollaan tehtävän liikkeen). Tämän jälkeen alkoi keskustelupohjainen ohjelma, päivästä riippuen joko pienryhmässä tai kaikkien potilaiden kanssa. Oli myös askarteluryhmiä, jotka kokoontuivat kerran viikossa ja joista jokaisen potilaan oli pakko valita kaksi mihin osallistui: kuvataide, käsityö, runot ja musiikki. Keskipäivän tienoilla saimme lipukkeet sairaala-alueen yleiseen ruokalaan. Iltapäivästä oli iltakokous ja uusi nimenhuuto, jonka jälkeen sai lähteä.
Joka toinen viikko ohjelmassa oli retki, esimerkiksi elokuviin. Sairaala-alueen kuntosali oli käytettävissä joinain päivinä, ja kerran viikossa paikalla toimi ehostaja, jolta sai vaikka tukanleikkuun.
Ja siinä kaikki mitä nyt juuri muistan. Toivottavasti kertomukseni auttaa jotakuta. - jopsaps
Olen ollut Malmilla, Aurorassa ja Laaksossa ja ovat tosiaan hyvin eri henkisiä kaikki. Kulosaaressa hoidetaan myös aika pitkään ja lämpimällä otteella. Päiväsairaaloista Malmi 2008 oli tärkein sillä siellä tehtiin oikeasti kattavat psykologiset tutkimukset, joihin ei joka sairaalassa ole edes pätevyyttä ja siten sain ohjauksia sopivampiin työryhmiin. Laaksossakin viihdyin 2011.
Nyt kuitenkin VAROITUKSEN SANA, nimittäin nykyisen lastensuojelua on tehostettava huolen varjolla on joka paikassa kiristetty lastensuojeluilmoitusten tekotapoja ja Laaksossa tässä on menty ihan yli järjen. Nimittäin siellä on käytäntönä, että jokainen erityissairaanhoitoa tarvitseva eli jokainen sinne hoitoon tuleva potilas, jolla on lapsia on sellainen josta rutiininomaisesti aina tehdään tuo lastensuojeluilmoitus ja usein hyvinkin kattavilla tiedoilla (siis poimitaan potilastietojärjestelmästä vuosienkin takaa kaikki hiukankin huolestuttavat lauseet). Lisäksi lastensuojeluntyöntekijöitä on kutsuttu hoitoneuvotteluihin ilman potilaan suostumusta (joka on laitonta) eikä tuo kategorisesti lastensuojeluilmoituksen tekeminenkään ihan lainmukaista ole, senhän pitäisi aina olla tilannekohtaista.
Siellä on lähdetty ajatuksella, että haluamme hoitaa koko perhettä ja ottaa koko perheen tilanteen huomioon. Kaunis ajatus ja voi kunpa voisivatkin tarjota siellä esimerkiksi matalankynnyksen neuvontaa ja ohjausta vanhemmille tai vetää vaikka lapsille ja vanhemmille keskusteluryhmiä tms.
Ilmoittelusta huolestuneille potilaille sanotaan, että tämä ilmoitus on osa hoitoa ja tulee auttamaan sinua, tehostamaan sinun hoitoasi ja siitä ei voi olla mitään haittaa, on etuoikeus saada lastensuojelun apua ja tukea. Myös Aurorassa nykyään lähes jokaisesta tehdään se ilmoitus, mutta ei nyt sentään aivan jokaisesta eikä ilman jotain siellä esille nousevaa huolta, joka voidaan nimetä, myöskään työntekijöitä ei luvatta kutsuta kokouksiin.
Tiedän, että lastensuojelun tarkoitus on mitä vilpittömin ja halu auttaa useimmiten puhdas, mutta kuten tiedämme ei pakkohoitokaan (hyväkään sellainen) ole auttavaa, vaikka sama hoito annettuna vapaaehtoisesti samalle potilaalle sitä olisi. Ennen lastensuojeluilmoitus-astetta on olemassa perheneuvoloita ja vaikak mitä muita perheen tukemismuotoja, joita voidaan tehdä yhteistyössä ja ihmisiä kunnoittaen, johon ei voida päästä pakotetulla ja oikeastaan pääosin valvontaan ja tarkistamiseen suuntautuneella lastensuojeluilmoituksen jälkeisellä "avulla." On myös todella kyseenalaista, että saadakseen psykiatrista apua ihmisen tulisi uskaltaa jakaa intiimeimmätkin huolensa, jotka sitten saa joku tiivistää ja välittää omilla tulkinnoillaan eteenpäin lastensuojelulle, niin ettei niitä keskusteluja edes käydä potilaan läsnäollessa. Tämä on senkin vuoksi arveluttavaa, että tilatkaapas joku kerta potilaspaperinne (myös hoitotyöntekstit, joita pitää yleensä erikseen pyytää), niin huomaatte etteivät ne kirjaukset nyt ihan aina kuvaa sitä mistä olette puhuneet ja kertoneet vaan vilisevät asiavirheitä jne...
Tämä asetelma on niin valitettava, etten enää voi suositella Laaksoa ja mahdollisesti muitakaan ainakaan Helsingin osastoja, sillä toisin kuin siellä ajatellaan tuollainen käytäntö ei ole eettinen, ongelmaton tai vailla riskejä niin potilaalle kuin hänen lapselleenkin. Tämä on kovin surullista, kun muuten näistä sairaaloista oli mahdollista saada juurikin hyvää hoitoa.
Ennen oli ennen. Lisää lastensuojelusta ja psykiatrisista potilaista ja näiden kahden liian usein epäonnistuneesta "pakko-apu-valvonta-kuviosta". http://jormaheikkinen.wordpress.com/ - päiv.sair. sh
Päiväsairaala on jonnin joutavaa hössötystä. Kukaan ei siellä parane. rivien välistä hoitajat halveksuu potilaansa ja juoruilevat. Mikäs sen pahan poistaisi tästä maailmasta. paskaa on paljon hoitoalalla. sieltä alkoi hoitajana minunkin ongelmat. Koko mielentereyspuoli on mätä.
- 6+2
Edellinen oli juuri asiaa. Ketjussa oli myös kirjoitus jossa näistä lastensuojeluilmoituksista kerrottiin. Nämä ovat asioita jotka jokaisen sairaalaan tai päiväsairaalaan menevän pitäisi tietää.
Sinulle väitetään kyseessä olevan hoito joka auttaa ja hymyillään...EI. Oikeasti sinua tarkkaillaan ja tekemisesi ja sanomisesi kirjataan aivan käsittämättömiksi sairauden oireiksi. Varmasti joku voi avun saada tuollaisista paikoista mutta mielenterveyspuolella on jonkinlainen ihmeellinen vimma tehdä vähän ahdistuneista tai masentuneista hirmuisen sairaita.
Tarkoitan että suurin osa hyötyisi enemmän esim. kuntouttavasta työtoiminnasta/työkokeilusta,josta vielä saisi rahaa, toisin kuin sairaala josta on maksettava. Eli paljon kevyemmistä ja yhteiskunnallekin halvemmista toimenpiteistä. Jos olette masentuneita, ahdistuneita, vaikeassa elämäntilanteessa niin yrittäkää aina mieluummin sosiaalipuolen toiminnallisiin juttuihin kuin mielenterveyspuolen "hoidollisiin". Se "hoito" on tarkoitettu patahulluille ja ne jotka sitä ei vielä ole niin ainakin vähintään paperilla siellä sellaisiksi kirjataan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävä sinua
Onkohan sulla ollut sama tunne kuin mulla viimeisten parin päivän aikana, eilen varsinkin. Ollaan oltu ihan lähellä ja k273613- 412459
Otavassa tapahtuu!
Rakennuspalo, yläkerta tulessa. Henkirikosta epäillään. Tiettyä henkilöautoa etsitään, minkä mahdollinen epäilty ottanut362294Tulemmeko hyvin
Toimeen ja juttuun keskenämme? Luulen, että sopisit hyvin siihen ☀️ympäristöön, paljon kaikkea erilaista.♥️mietin tätä s72057Tiedän kuka sinä noista olet
Lucky for you, olen rakastunut sinuun joten en reagoi negatiivisesti. Voit kertoa kavereillesi että kyl vaan, rakkautta431572- 381519
- 131309
- 1271302
Pitkäaikaiset työttömät työllisyystöillä takaisin yhteiskuntaan
Vaikka se vähän maksaakin, niin parempi on valtion teettää hanttihommia, jottei yksilöistä tule yhteiskuntakelvottomia.2661275Kesäseuraa
Kesäseuraa mukavasta ja kauniista naisesta. Viesti tänään mulle muualla asiasta jos kiinnostaa Ne ketä tahansa huoli, t451265