Poden aivan kauheaa vauvakuumetta. Esikoinen on tosin vasta 4kk. Mutta kuume alkoi jo melkein heti synnytyksen jälkeen, eikä ole laskenut...
Alustavasti oli puhetta miehen kanssa, että jätettäisi ehkäisy pois, kun neiti täyttää puoli vuotta. Mies potee myös kuumetta!! ;)
Nyt "jahkailen" asiaa mielessäni. Järki sanoo, että odota vielä. Entäs jos tärppääkin heti!? (tosin meillä ei kovin todennäköistä, esikoisen tulokaan ei ollut mikään itsestään selvyys..)
Kuinka sitä jaksaisi kahden pienen kanssa?? Kuinka raha riittää kaikkeen?? Jaksaako elimistö vielä uutta raskautta?? Uusi synnytys pelottaa, voi olla että joudun synnyttämään seuraavan sektiolla... =.(
Mutta sitten kun olen näitä "tunne ihmisiä". Haluaisin vauvaa jo todella kovasti!! Olisi myös ihana jos lapsilla olisi pieni ikäero. Olen myös valmistautunut siihen, että pikkukakkosta saa mahdollisesti "tehdä" jonkin aikaa ennen kuin tärppää. (esikoista tehtiin 1,5v. ja vasta hormoonien avustukselle onni saatiin..) Ja olisiko ihanampaa, kuin, että talo vilisisi uutta elämää!!!!! =))
Odotan elokuuta, ja yrityksen alkua niin kovasti, mutta samalla jokin ääni päässäni hokee, että mikä kiire, jaksatko???
Äääh... Onko muita, joilla pyörii päässä saman kaltaisia ajatuksia?? Tai on joskus ollut samanlaisessa tilanteessa?? Ottaisin kaikenlaisia mietteitä vastaan!! Kiitos!! =)
Alustavasti oli puhetta miehen kanssa, että jätettäisi ehkäisy pois, kun neiti täyttää puoli vuotta. Mies potee myös kuumetta!! ;)
Nyt "jahkailen" asiaa mielessäni. Järki sanoo, että odota vielä. Entäs jos tärppääkin heti!? (tosin meillä ei kovin todennäköistä, esikoisen tulokaan ei ollut mikään itsestään selvyys..)
Kuinka sitä jaksaisi kahden pienen kanssa?? Kuinka raha riittää kaikkeen?? Jaksaako elimistö vielä uutta raskautta?? Uusi synnytys pelottaa, voi olla että joudun synnyttämään seuraavan sektiolla... =.(
Mutta sitten kun olen näitä "tunne ihmisiä". Haluaisin vauvaa jo todella kovasti!! Olisi myös ihana jos lapsilla olisi pieni ikäero. Olen myös valmistautunut siihen, että pikkukakkosta saa mahdollisesti "tehdä" jonkin aikaa ennen kuin tärppää. (esikoista tehtiin 1,5v. ja vasta hormoonien avustukselle onni saatiin..) Ja olisiko ihanampaa, kuin, että talo vilisisi uutta elämää!!!!! =))
Odotan elokuuta, ja yrityksen alkua niin kovasti, mutta samalla jokin ääni päässäni hokee, että mikä kiire, jaksatko???
Äääh... Onko muita, joilla pyörii päässä saman kaltaisia ajatuksia?? Tai on joskus ollut samanlaisessa tilanteessa?? Ottaisin kaikenlaisia mietteitä vastaan!! Kiitos!! =)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Järki ja tunteet kamppailee täälläkin, tosin esikoisesta on kyse. Asiaa olen vaikka kuinka kauan ja vaikka miltä kannalta miettinyt. Nyt alka tuntua, että tunnepuoli vie voiton. Jotenkin on vaan tullut olo, että elämä on niin hirmuisen lyhyt vaan odotteluun, asiassa kuin asiassa. Onnea päätöksentekoon!
Ovatkohan hormonit sotkeneet pääsi?
Meillä on aika samankaltainen tilanne. Esikoinen on nyt 6kk. Minulla sekä miehellä kova kuume. Kovasti ollaan kuitenkin yritetty asiaa ajatella "järkevästi"... Raha-tilannetta, omaa jaksamista ym... Asiaa ollaan ajateltu kaikilta kannoilta, ja nyt se "tunne" puoli on saanut voiton, ja olemme alkaneet yrittämään uutta lapsukaista!! =) Tosin kyllähän se jaksaminen mahdollisesti kahden pienen lapsen kanssa hieman jännittää ja mietittää, mutta uskomme silti jaksavamme/pärjäävämme!!
Hyvähän asioita on ajatella jo vähän etukäteenkin!! Toivottavasti saatte päätöksen tehtyä.. =) Mukavaa kesän jatkoa!!