Tiedät sen että
minä rakastan
sinua hiljaa
Laulan
kauniin sävelmän
korvaasi
Tuuditan sinut
pehmoisiin uniin
Toivon
tiellesi enkeleitä
ja ehkäpä itsenikin
jonain päivänä
saavun enkelinä luoksesi.
Tiedän että kaipaat
Minäkin kaipaan sinua.
Rakkaudella toivoo kuotta!
minä rakastan
sinua hiljaa
Laulan
kauniin sävelmän
korvaasi
Tuuditan sinut
pehmoisiin uniin
Toivon
tiellesi enkeleitä
ja ehkäpä itsenikin
jonain päivänä
saavun enkelinä luoksesi.
Tiedän että kaipaat
Minäkin kaipaan sinua.
Rakkaudella toivoo kuotta!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Oli pakko kommentoida, kun käväsin tälläkin
palstalla.:)
Kiitos sinulle joka luit ja vastasit, kiitos myös kaikille muille jotka vastaa sillä silloin tiedän että ihan kaikilta ei ole tunteet kuolleet pois ja tiedän myös sen että meitä samoin ajattelevia on muitakin.
uudestaan ja uudestaan.
Minun ystäväni on löytänyt toisen ja
väärin ymmärrystäkö myös mukana.:)
Kiitos olet ihana!
rakkaani.
Niin kauniita sanoja että ihan kyyneleet sait silmiini!
Kiitos kuotalle ja tiedoksi että ilomantissakin on tunteellisia naisia paljon jotka ei välitä kovinkaan härskeistä jutuista mutta tuo kyllä tehosi jopa minuun. Ihanaa!
Sinä saavutko kesäisin illoin,
kun usva hiipii ylle maan?
Vai tuletko aivan hiljaa silloin,
kun oon sua valmis rakastamaan?
Sinun tuloasi odotin kauan,
-en enää jaksaisi odottaa!
Tuulen kuisketta korvaasi laulan;
en sua tahtoisi kadottaa!
Niin suurta on ikäväni
...luoksesi
Niin suurta on kaipaukseni
...vierellesi
Niin suurta on rakkauteni
...kaipaukseni
...ikäväni.
Unissani voin unohtaa hetkeksi vain
ikävän ja kaipauksen,
rakkauteni sielläkin on pysyvää.
Kaipausta...ikävää.
En ole kadonnut luotasi koskaan,
aina unessas minut näät.
En voi koskettaa sinua-joskaan
en unina tulla voi elämääs!
Jospa pilvien outo harso,
pois väistyisi tieltämme pois,
niin ehkä tuntemattoman varjo,
se sinun rakkautes olla vois!
sanoessani sinulle silloin
rakastan sinua
jos olisin tiennyt sen kerran olevan viimeinen
olisinko sanonut sen vakaasti ja lujasti
tehdäkseni siitä todemman.
vai kuiskannut sen kyynelsilmin
sydän särkyneenä, lähtiessä...
Sanomattomat sanani
syöpyi mieleenii ...
Minä muistan nuo sanasi rakkaat
-minä muistan sun kyyneleet!
Sinä anteeksi lähtösi myös saat,
minä siunaan sun askeleet!
Ja vaikka kauaksi minä lähdin,
olet silti mun mielessäin!
Sen hetken,mi sylissäs viivähdin
on tuhat vuotta mun sydämessäin!
Yöllinen pimeys oli hiljaa,
tunsin vain kosketuksesi huulillani.
En tiedä monestiko nukahdin,
mutta aina kun aukaisin silmäni, olit siinä.
Tunsin lämmön käsilläni, sinun käsistäsi,
tunsin suudelman ihanan huuliltasi,
halauksen ja sen kauneuden yöllisen.>
koskaan hiljaa,niin kuin sinä sylissäin.Sua tuuditin kuin kypsää viljaa,olit kaikkeni sydämessäin.Ja aamu kun koitti,niin hiljaa,minä lähdin sun luotasi pois-en koskaan sen hetken,minä päättyvän suonut ois!
kaipaat,sinä Kuottani rakas mun,miksi runoja rustaat sä mulle,jolle rakkaus on korvaamaton?`Jos seksi on sinulle vastaus,mitä ovatkaan tunteeni nää,kun mä lähtöni jälkeen tänne yksinäin istumaan jään?
Seksi...
Oun ihmiseksi,
päällimmäisenä ei ole seksi,
Mutta kun hämärä koittaa,
annan sitä ilmaiseksi.
Minut on luotu ihan tavalliseksi,
ei sen pahemmaksi eikä syntiseksi,
vaan jopa herkäksi ja runolliseksi.
Sinun sanasi sydäntäin viilsi
-ei ollut totta sun rakkautes!
Minun silmissä kyyneleet kiilsi
en ollutkaan unelmas!
Jos seksiä illoin sä jaat,
mitä sanoo sun sydämes?
Siitä onnenko elämääsi saat,
jos seksi on rakkautes?
Minun sydän niin kipeesti kaipaa
jonkun lämpöä lähellein!
Mut Kuotan sydämen vallannut taitaa,
Tatjaana,joka Kuotan miulta vei!
Enpä katkera olla voi nytkään,
kun maalla vieraalla kuljeksin!
En vielä elämään väsynytkään,
yhä onnesta haaveilen!
Täällä tulisin silmin katsoo,
miehet etelän,kuuman maan.
Ehkä sieluni rauhaton vartoo,
-josko täältä onneni saan.
Siitä on jo monta tuntia
kun minä viimeksi kirjoitin Sinulle.
Näillä tuulisilla vainioilla olet
Sinä ollut minun ajatuksissani usein,
yhä vielä ja tulet olemaan ikuisesti.
Yhä vielä minä janoan Sinun kosketustasi,
yhä vielä minä Sinua palvoisin.
Ja vaikka kulkisi aika minusta ohi,
kuihtuisi maa ja vedenkin virta hiljentyisi.
Yhä vielä Sinä, olet se ainut oikea.
Yhä vielä ja ikuisesti.
( Miksi itken tätä kirjoittaessa..kaipa olenkin liian herkkä mieheksi..)
Tänne vuorelle kiipesin silloin,
kun laski aurinko mereeni mun.
Tänne yksinäisin illoin,
vie mun polkuni-unohdetun!
Kotimaani on kaukana jossain,
sinne tähdet ei ohjaakkaan.
Ehkä joskus tuulonen tuo vain,
tuoksun kotini lehmihaan.
Ei kukaan odota minua siellä,
miksi takaisin tulisinkaan.
Täällä palmujen reunustamalla tiellä,
yhä itkien kuljen vaan.
Tuuli kantaa niin tutun tuoksun,
-se onko koivu vai kastanjaa.
Yhä unissain nään sen juoksun,
kotisaunaani tuoksuvaan.
Tänne kotini muutin kerran,
taa jäi sillat poltetut.
Jos mua muistaisit edes kerran,
tuo mun haudallein unikot!
Sadepisarat piskovvaa ikkunnoo
-mut vielä lämmintä kuitennii on.
On kesän tuoksu jo haipuna pois,
nyt on aika niin hiljanen.
Ei miun meri oo koskkaa hiljjoo,
-se nyttii myrskyssä myllerttää.
Mut voin vuorellain katella viljjoo,
jonka laaksoissa aurinko kypsenttää.
Nyt on mielein niin tyyni ja josttaa,
soipi buzukin säveleet;
-on kylässä hiät ja johttaa,
sinne miunnii
askelleet
On suluhanen kommee,
-ja morssiin niin kaunis,
jo minuttii tanssiin hyö temppoo!
Mie tanssin suruni pois,
mie juon viinillä pois
kaikki sen,mikä ei oo kummemppoo;
Tää miun elämmee on-tanssi ja laulu,
-yksinäiset hetkeni vuoriston,
-ja tuo mereni miun,surun unohdetun,
-sen allot jo huuhtonneet on!