Hei!
Olen alle kolmekymppinen nainen, jolta poistettiin kohtu jokin aikaa sitten.
Olen aina haaveillut omasta lapsesta/lapsista ja nyt ne haaveet
otettiin pois kertaheitolla. Muuta keinoa ei enää suomen maassa ole kuin adoptio ja se vaikuttaa kovin kaukaiselta, ainakin vielä.
Olenko ainoa asian kanssa sureva, vai löytyykö muitakin joilta olisi nämä haaveet haudattu?
Lapsettomia ihmisiä toki on, mutta itse olen siis totaalisen lapseton, koska ei ole enää kohtua. Munasarjat on, mutta kun täällä armaassa suomenmaassa ei sallita enää edes sijaissynnytystä!
Olen alle kolmekymppinen nainen, jolta poistettiin kohtu jokin aikaa sitten.
Olen aina haaveillut omasta lapsesta/lapsista ja nyt ne haaveet
otettiin pois kertaheitolla. Muuta keinoa ei enää suomen maassa ole kuin adoptio ja se vaikuttaa kovin kaukaiselta, ainakin vielä.
Olenko ainoa asian kanssa sureva, vai löytyykö muitakin joilta olisi nämä haaveet haudattu?
Lapsettomia ihmisiä toki on, mutta itse olen siis totaalisen lapseton, koska ei ole enää kohtua. Munasarjat on, mutta kun täällä armaassa suomenmaassa ei sallita enää edes sijaissynnytystä!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itsekin kamppailen lapsettomuuden kanssa, mutta kohdun omistan. Adoptio tai elämä ilman lasta ovat kohdallasi ainaot vaihtoehdot. Vie aikansa, että pääset asian kanssa sinuiksi, mutta pyri löytämään muuta sisältöä elämääsi. Jaksamista sinulle!
Asian hyväksyminen vie varmasti aikaa. Toivottavasti löydät vertaistukea - sen arvon on itsekin ymmärtänyt, kun oma tilanne on osoittautunut tavallisuudesta poikkeavaksi. Sinnikkyys palkitaan.
Haluatko kertoa, mikä johti kohdallasi noin radikaaliin toimenpiteeseen?
Hei! Olen kolmekymppinen, tosin jo äitikin, mutta lapsilukuni ei ollut vielä mielestäni täynnä, eli lapsettomuushoidoissa ravannut olen vuosia. Nyt loppukeväästä tuli kasa lääkäreitä ja veivät kohdun ja munasarjat patologille.
Eli kohtalotovereita löytyy! Mikäli haluat meilailla niin laita osoitetta. Mulla siis tosin on jo lapsia, mutta siltikään leikkaus ei ollut oma toiveeni.
lapseton ihminen kuitenkaan haluaa jakaa mielipiteitään lapsellisen kanssa.sinä et koskaan ymmärrä mitä se lapsettomuus tarkoittaa.anteeksi vaan. mutta se on totuus..
Tosiaan kyselin totaalisesti lapsettomien perään. En todellakaan pidä sinua kohtalotoverina, anteeksi vaan. Sinulla on jo oma biologinen lapsi/lapsia. Kannattaisi olla onnellinen siitä!
Minulta kohtu poistettiin sairauden takia. Tai oletettavavn sairauden. Tuloksia/vastauksia
tässä nyt odotellaan ja jännitetään.
Toivotaan parasta!
Uskokaa tai älkää, mutta kyllä se tuntuu kipeältä edelleenkin, vaikka onkin jo biologisesti äiti niin uskoa ja toivoa, yrittää ja taasen pettyä. Tekeekö se minun lapsettomuudestani huonomman kuin teidän, joilla ei ole koskaan tärpännyt?
Kyllä, minulla on lapsi. Minulla on lapsi joka kysyy joka päivä, miksei hänellä ole sisarusta. Minulla on lapsi joka on toivonut siskoa tai veljeä jo monta vuotta itselleen, joka joulu ja syntymäpäivä lapseni katsoo minuun toiveikkaana ja esittää toiveensa:pikkusisaruksen haluaisin.
Joka kerta minä kerron, kuinka äidin masussa eivät vauvat kasva. Hoitojen aikaan toivoin, toivoin niin kovasti että melkein pakahduin. Joka kerta tuloksena vain yksi viiva, pettymys, viha, katkeruus.
Minulle, mielestänne ei lapsettomalle, lapsettomuuteni vei parisuhteeni. Nyt lapsellani on sisarus tulossa, isän luokse. Poika nyt jo miettii, voiko viettää enemmän aikaa isin luona, sillä siellä on sisarus kohta kaverina. Isin uusi vaimo ei vain ole asiasta kovin innostunut. Enkä kyllä minäkään, täytyy myöntää, sillä poju on minun ainoani, ikuisesti.
Silti sylissäni ja sydämessäni olin toivonut lapsia paljon paljon enemmän.
Kohdunpoisto katkaisi viimeisenkin toiveen rippeen, murensi unelmani. Ja jälleen olin valinnut huonon miehen, tai ei muille huonon, mutta itselleni sopimattoman. Miehen joka halusi lapsia, miehen joka haluaa lapsia, edelleen.
Että kyllä, myös minä koen olevani lapsettomuudesta kärsivä.
Asiasta voidaan kiistellä vaikka kaksi viikkoa. Sinulla on lapsi, et ole lapseton. Minulla ei ole lasta, olen lapseton. Koskaan en edes saanut mahdollisuutta yrittää, sillä sairastelujen ja leikkausten jälkeen päädyttiin kohdunpoistoon.
Minullakin on mies, joka tahtoi lasta yhtä kovasti kuin minä. Uskon ja toivon, että hän silti pysyy rinnallani. En silti aio häntä väkisin pitää ja jos hän tämän takia lähtisi, ei hän minua edes rakastaisi. Me koitamme nyt tästä yhdessä selvitä ja toivomme, että lopullinen diagnoosi saataisiin selville ja että kohdustani ei olisi löytynyt syöpää. Siitä tiedosta riippuen jatkamme sitten elämää eteenpäin ja koitamme toipua surustamme. Joka tapauksessa aiomme viettää ihanat häät, matkustella ja keksiä jotain erilaista sisältöä elämäämme kuin lapset. Ja jos ajan kanssa siltä alkaa näyttämään, että adoptio sopisi meille, alamme yhdessä panostamaan siihen. Toki se myös vaatisi, että saan terveen paperit..
Ja ymmärrän hyvin, mitä tuskaa lapsettomuushoidot ovat, itselläni kaksi ystävää joutuu taistelemaan sen asian kanssa jo useampaa vuotta, joten tiedän todella ettei sekään ole helppoa! Mutta silti: sinulla on lapsi.
Ole onnellinen siitä!!! Ja onhanse ikävää kun ex saa lapsia, sama on osunut myös kohdalleni. Mutta ei sille mitään voi. Aikansa se satutti, minun kanssani hän ei ollut vielä valmis lapsia hankkimaan. Reilu vuosi oli mennyt erosta ja hänestä tuli jo isä. Se oli hänen ratkaisunsa.
Hän ei ollut minulle se oikea eikä ansainnut minua. Niinkuin sun miehesi ei ollut sulle se oikea. Nyt mulla on maailman ihanin ja huoöehtivaisin ja ymmärtäväisin mies ja nyt vasta tajuan, että "entinen" elämäni ei todellakaan ollut minulle tarkoitettu. Katkeruudesta olen onneksi päässyt yli, siihen ei saa vajota.
"Tekeekö se minun lapsettomuudestani huonomman kuin teidän, joilla ei ole koskaan tärpännyt?"
Et ole lapseton!!
Minä olen kohtalotoveri todella... Minä täytin vasta 20 vuottta kesäkuussa. Ja pari vuotta sitten ruvettiin ihmettelemään ku minulla ei alkanut kuukautiset ja sitten jouduin tutkimuksiin niin todettiinkin ettei minulla ole kohtua ja vähän kaikenlaista muutakin todettiin.. On kamalaa kun ei voi saada omia lapsia kun minäkin niin tykkään lapsista ja niiden kanssa on kivaa...
eikä nämä sanat mitään auta.ei sellaista tuskaa kukaan muu tajua koskaan..saanki udella vaikkei asia minulle kuulukaan,että mitä muuta puuttuvan kohdun lisäksi sinulla on??minulla on yksi tuttava jonka lapsella myös sama juttu.tosin lapsi nyt 30 jo mutta kuitenkin..
Olisin kirjoittannut tuon.. siis minua ruvettiin tutkii vähän yli 15 vuotiaana ( olen nyt 22v) kun ei kuukautisia kuulunnut ja sain lähetteen keskussairaalaan ja siellä leikkaustähystykseen ja siellä selvis ettei mulla ole kohtua... aluksi en tajunnut yhtään mitä se lääkäri sanoi menin varmaan jonkunlaiseen shokkiin.. nyt jälkeen päin olen vasta ruvennut sitä miettimään.. pahalta tuntuu kun nyt rupea kaverit saamaan lapsia... ja minä en koskaan saa.. pahimmalta on tuntunnut kun pari kaverii tietää tän mun jutun kun on ollut vähän liian vaikee aihe kertoo ns julkisesti kaikille kavereille.. niin toinen niistä pisti melkein välit poikki kun rupes oottaa lasta kun on kuulema niin vaikee olla mun kaveri kun ei ole yhteisii puheenaiheita
Jossainpäin maailmaa kohdunvuokraus on kuitenkin laillista ja jotkut muuttavat ulkomaille ja hankkivat lapsen vuokrakohdulla siellä, et niinkin voi tehdä, jos on sopiva kumppani.
Me saimme hoitojen avulla lapsen ja vaikka haluamme hänelle sisaruksen, niin en todellakaan pidä itseäni enää lapsettomana, saimme sitten hänelle sisarusta tai emme saaneet.On aivan totaalisen eri asia olla kokonaan lapseton kuin yrittää toista lasta, tämä on minun mielipiteeni.
Jos ei ole vielä kumppania, niin voihan sitä koittaa treffailla miehiä, jotka ovat sellaisen maan kansalaisia jossa kyseinen toimenpide on laillinen.Tai miehiä jotka haluavat/kykenevät muuttamaan maahan jossa kohdunvuokraus laillista.Itse kun etsin kumppania (ei ollut kovin helppo löytää sopivaa) niin lapsi toive oli minulle ehdoton kriteeri että edes aloin seurustelemaan ja lapsen myös saimme, tosin "pidemmän kaavan" kautta.
Hei!
Olen pahoillani sinun puolesta!
Tiedän mitä tämä asia tuo teille eteen. Minulta on myös poistettu kohtu, mutta minun ei ole ikinä tarvinut pelätä sairautta ja sinulla on vielä sekin pelko. Voin vain kuvitella miltä se asia tuntuu, kun en oikein ymmärrä omalla kohdallani edes miksi minulle kävi näin.
Mutta jos haluat todella kirjoitella, laita osoittesi, kirjoitan sitten sinulle. Voimia kuitenkin todella paljon. Se asia on joka hemmetin päivä mielessä ja itku on herkässä ja haluttas usein huutaa ääneen katkeruutta, mutta eihän sekään auta mitään.