Ulospäin meillä on kaikki hyvin, ollaan naimisissa, yksi lapsi, toinen tulossa, miehellä ihan ok menestyvä yritys. Todellisuus on jotain ihan muuta...
Viime syksynä sain tietää mieheni salasuhteesta jota oli kestänyt jo puoli vuotta. Olisi pitänyt erota silloin, mutta en pystynyt, Halusin vielä yrittää, lapsen tähden. Yritin unohtaa ja antaa anteeksi. Aloimme yrittää toista lasta, hullua kuin mikä, mutta se oli minun toiveeni. Tulinkin pian raskaaksi, mutta raskaus päättyi keskenmenoon. Jo tätä ennen alkoi meillä olla pahoja riitoja mieheni kanssa ja hän alkoi käyttäytyä väkivaltaisesti mua kohtaan. Jopa niin että lapsi näki. Olin jo päättänyt erota, mutta tulin uudelleen raskaaksi. Samoihin aikoihin miehen firmalla alkoi mennä huonosti. Rahaa ei ollut, eikä töitäkään. Piti ottaa lainaa jotta saatiin laskut maksettua. Päätin lähteä töihin, mutta se kävi liian raskaaksi, sillä jouduin hoitamaan lapsen viennit ja haut hoidosta, hoitamaan kodin, ruoan kaiken. Ja olin alkuraskaudesta todella väsynyt. Mies käyttäytyi edelleen aggressiivisesti suuttuessaan.
Nyt pari viikkoa sitten sain tietää, että mies on viestitellyt jonkun naisen kanssa ja ehdotellut tapaamista. Jäi kiinni ennen kuin ehti naisen tavata. Alan olla ihan loppu ja väsynyt, miehestä en saa mitään tukea, hoidan yksin lapsen ja kodin, raha-asiat kaiken. Ja rahaa ei edelleenkään ole, mulla on jatkuva stressi mistä saan rahaa ruokaan. En jaksa enää olla hyvä äiti lapselleni ja tunnen syyllisyyttä siitä. Tulevaa lasta en ole jaksanut edes ajatella. Nyt tilanne on jo se etten jaksa edes tavata ystäviä. Toivoisin että joku näkisi ahdinkoni ja auttaisi, mutta ei. Kaikki luulee että meillä menee hyvin. Välillä mulla on itsetuhoisia ajatuksia, mutta en voi hylätä lastani. Pelkään että jos puhun neuvolassa tai muualla, joudun hoitoon ja lapseni huostaanotetaan tms.
Voi kunpa joku vain sanoisi ettei mun tarvitse enää jaksaa ja huolehtisi musta ja lapsesta, mutta ei...
Viime syksynä sain tietää mieheni salasuhteesta jota oli kestänyt jo puoli vuotta. Olisi pitänyt erota silloin, mutta en pystynyt, Halusin vielä yrittää, lapsen tähden. Yritin unohtaa ja antaa anteeksi. Aloimme yrittää toista lasta, hullua kuin mikä, mutta se oli minun toiveeni. Tulinkin pian raskaaksi, mutta raskaus päättyi keskenmenoon. Jo tätä ennen alkoi meillä olla pahoja riitoja mieheni kanssa ja hän alkoi käyttäytyä väkivaltaisesti mua kohtaan. Jopa niin että lapsi näki. Olin jo päättänyt erota, mutta tulin uudelleen raskaaksi. Samoihin aikoihin miehen firmalla alkoi mennä huonosti. Rahaa ei ollut, eikä töitäkään. Piti ottaa lainaa jotta saatiin laskut maksettua. Päätin lähteä töihin, mutta se kävi liian raskaaksi, sillä jouduin hoitamaan lapsen viennit ja haut hoidosta, hoitamaan kodin, ruoan kaiken. Ja olin alkuraskaudesta todella väsynyt. Mies käyttäytyi edelleen aggressiivisesti suuttuessaan.
Nyt pari viikkoa sitten sain tietää, että mies on viestitellyt jonkun naisen kanssa ja ehdotellut tapaamista. Jäi kiinni ennen kuin ehti naisen tavata. Alan olla ihan loppu ja väsynyt, miehestä en saa mitään tukea, hoidan yksin lapsen ja kodin, raha-asiat kaiken. Ja rahaa ei edelleenkään ole, mulla on jatkuva stressi mistä saan rahaa ruokaan. En jaksa enää olla hyvä äiti lapselleni ja tunnen syyllisyyttä siitä. Tulevaa lasta en ole jaksanut edes ajatella. Nyt tilanne on jo se etten jaksa edes tavata ystäviä. Toivoisin että joku näkisi ahdinkoni ja auttaisi, mutta ei. Kaikki luulee että meillä menee hyvin. Välillä mulla on itsetuhoisia ajatuksia, mutta en voi hylätä lastani. Pelkään että jos puhun neuvolassa tai muualla, joudun hoitoon ja lapseni huostaanotetaan tms.
Voi kunpa joku vain sanoisi ettei mun tarvitse enää jaksaa ja huolehtisi musta ja lapsesta, mutta ei...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei,
etsipä netistä turvakoteja läheltäsi. En tiedä missä asut, mutta väkivalta on aina väärin eikä sellaista tarvitse kenenkään sietää. Ole hyvä itsellesi ja lähde purkamaan asiaa vaikka sillä, että lähdet itse pois kotoa. Miehesi tuskin lähtee vaikka pyytäisit. Soita sille toiselle naiselle ja kerro mikä mies on kyseessä jos tiedät numeron. Se ei lopeta miehesi pelejä. Voit ehkä olla narsistin kanssa yhdessä. Tai miehelläsi voi olla muita ongelmia. Lapsen ja tulevan takia sinun pitäisi jaksaa, ja et voi jaksaa ellet ensin hoida itseäsi kuntoon.
Lapsen ei tule koskaan nähdä väkivaltaa. Hän myös tulkitsee sen omaksi viakseen, joten jos lapsesi on siinä iässä että hän ymmärtää niin sinun tehtäväsi on selvittää se juurta jaksaen hänelle.
Parisuhdeterapiaan voi aina mennä. Luuletko että miehesi lähtisi? Apua on saatavilla, ensisijassa sinun pitänee päästä kuitenkin sieltä pois, joten jos paikkakunnallasi ei ole turvakotia niin sitten mars vanhempien luo, ystävien luo. Jos he eivät tiedä ongelmista, niin nyt sinun on korkea aika laskea kulissit. Sinun tehtäväsi on elää omaa elämääsi ja elätkö sitä nyt?
"Päätin lähteä töihin, mutta se kävi liian raskaaksi, sillä jouduin hoitamaan lapsen viennit ja haut hoidosta, hoitamaan kodin, ruoan kaiken."
Tuo viesti ei ole miehelle mennyt perille vai eikö välitä, parisuhdeterapeutilla voisi saada sen kalloon sen. Eikö mies itse jaksa töissä vai mikä on. Riita ajaa vaan vieraaseen syliin lisää, eikä se auta muutenkaan mitään.
Jos ei mies hoida yhteispeliä sittenkään (parisuhdeterapeutin tuloksena) eikä kerro syitäkään tai järjestä jatkoa paremmin, mene omaan asuntoon. Voit organisoida työt ja lastenhoidot paremmin eikä lainaa oteta loputtomiin.
Jos ei mies halua terapeutille, niin omaan asuntoon. Nytkin voit jo, sillä ei sun miehen takia tarvitse lainoja otella loputtomiin. Ystävät voi auttaa sinua myös ja lähisuku. Ihan positiivisessa hengessä ja rauhallisessa voi parisuhdeterapeutille miehen pyytää. Jos enää haluat.
Älä enää kituuta ja stressaa. Asiat saa kuntoon. Kerros lisää?
Väkivalta on sairastuttavaa ja vaarallista, eli mielummin omaan kotiin. Ja jos mies paranee... moni ei parane... niin eri asia
Zemppiä, saat paremman elämän
Ja tosiaan jos mies on väkivaltainen nytkin, niin kannattaa poistua. Voiko sille edes puhua, vai parempi poistua takavasemmalle hiljaa ettei käy päälle hulluna? En huomioinut ekassa viestissä sitä... Ja parisuhdeterapiassa esiin ehdottomasti jos joskus sellaista edes tiedossa, miehellä on jotain ongelmia jos väkivaltaa
Jepjep