hän tiesi osansa, mitä
piti tuleman
tuuli huokaisi, meri
myrskysi rantaan
periksi ei antanut
tuo nainen, hän vaan
jatkoi elämäänsä
aamusta iltaan hän
jaksoi, iltaisin
katseli merelle ja
odotti rakastaan
ikäväänsä itki ja
uskoi rakkaansa
tulevan
rakkaus kesti aikansa
meri viimein vei hänen
rakkaansa
itkien hän jatkaa vielä
taivaltaan
piti tuleman
tuuli huokaisi, meri
myrskysi rantaan
periksi ei antanut
tuo nainen, hän vaan
jatkoi elämäänsä
aamusta iltaan hän
jaksoi, iltaisin
katseli merelle ja
odotti rakastaan
ikäväänsä itki ja
uskoi rakkaansa
tulevan
rakkaus kesti aikansa
meri viimein vei hänen
rakkaansa
itkien hän jatkaa vielä
taivaltaan
Vastaukset 10
Vanhimmat
olen kuullut tämän eilen. ?
että olet kuullut tämän eilen.
Yöllä kirjoitin, kun kuuntelin erästä
musiikkia. Mieti mihin musiikkiin tämä sopisi ?
oli Myrskyluodon Maija, mutta ehkä kuitenkin liian ilmeinen..
mietin samalla sanoja, niin olihan se liikaakin
kertova.Kovan onnen Maija.
oli Titanic, ja näin myöhään se tuli, kun en koskaan pystynyt katsomaan sitä elokuvaa kokonaan, niin äärettömän surullinen. Mutta siinä taisi käydä niin, että rakkaustarinan nainen pelastui ja hänen rakkaansa meri vei..
olen katsonut Titanicin miljoona kertaa ja
itkenyt ja elänyt sen yhä uudelleen ja
uudelleen. Kaksi yhtä surullista tarinaa, mutta
jotenkin Myrskyluodon Maija iskee minuun enemmän.
Musiikki herättää ajatuksia ja siihen eläytyminen.
kuuntelee aaltojen sanoja,
herää todellisuuteen, aika
ei anna rauhaa, tikittäää
satuttaa niin se niin,
aallot lipuen rantaan,
ikävän, niin suuren,
voi herättää vain meri,
jotakin jäi Maijan sieluun
iäksi, jota ei voi
tuulikaan pois
puhaltaa...
rauhallisesti niin aina
tehtiin, sielu itkee ja
haluaa hänet takaisin, jota
et saa...
meri, hänet vei jäi taakse
kaikki kaunis...
tässä. Ymmärrän sen tärkeimmän, olisin halunnut kuitenkin kuulla myös tässä elämässä sanoja selitykseksi... jaksaisi paremmin jatkaa
hänet oli luotu kestämään ja
hänen juurensa olivat niin
voimakkaat ja luonto auttoi
paljon surunkin keskellä