Elikkäs, mulla kävi (taas kerran) niin, että suhde päättyi..:( en kyllä edes kaipaa miestä ja itse oikeastaan lopetin koko jutun (mies tosin väitti, ettei varmaan välitä tarpeeksi). Kyllähän se koskee, vaikka itsekin olin samoilla linjoilla. En tiedä, mutta jostain syystä aina suhteiden päätyttyä alan kuitenkin etsimään vikoja itsestäni ja sitten ajatus laihtumisesta tuntuu ikään kuin ratkaisulta. Olen nytkin ihan hoikka (170/54) mutta haluan kyllä laihtua. En kestä, ettei mua hyväksytäkään..voisi ajatella, että se johtuu kemioista siis kun ne ei kohtaa..mutta otan vain kaiken aina itseeni. En ole tarpeeksi kaunis ja tarpeeksi hoikka ja tarpeeki hyvä luonteeltani jne. vaikka todellisuudessa olen sosiaalinen ja menestynyt elämässä esim. opiskeluissa yliopistolla ja saanut hyviä töitäkin siinä ohella jne. harrastan urheilua ja pidän itsestäni huolen, olen nättikin (ainakin niin sanotaan) ja kyllä multa löytyy huumorintajua ja joustavuutta yms..mutta ei riitä ei koskaan riitä. Ainoa ratkaisu on siis laihtuminen. Haluan painon 50kg niin olen varmasti paljon parempi. näin se vain menee...
vaikuttaako teillä
suhteet ja erit. niiden pää...
1345
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siitä se anoreksia lähtee/voimistuu ihan miten vaa. Voitteko uskoo et mä olin REILUSTI ylipainoinen ennen tän kaiken alkua. Ensin ajattelen että olen tyytyväinen kun saan painon 60:neen, sitten 55, sitten 50, nyt olen siinä pisteessä missä ajattelen että olen tyytyväinen jos/kun painan 40. Vähimiläni painoin 36 kg, ja voin kyllä sanoa että en ollut siihenkään tyytyväinen. Jotenkii sitä vaan uskottelee itselleen että tällä kertaa kaikki on toisin, kyllä mä osaan lopettaa ajoissa, vaan osaanko sittenkään kun tieni johtaa aina takaisin sairaalaan. Tällai mulla.