haluamme adoptoida

Hei !
Adoptioprosessin voi aloittaa käsittääkseni ottamalla yhteyttä Pelastakaa Lapset Ry tai interpediaan.Heidän sivuilla kerrotaan ainakin adoptiosta aika paljon...ja adoptiovanhemmilla on omia sivuja.
Sijaisvanhemmuudesta saa tietoa kenties oman paikkakuntasi sosiaalitoimistosta..Helsingissä ja Tampereella on jatkuva pula sijaisvanhemista.Onnea adoptioprossesiin...minun tutullani on kaksi adoptiolasta ja vauhtia riittää. Hän on onnellisessa ja haastavassa elämänvaiheessa niin kuin kaikki vanhemmat.
Vanhemmuus on ihana haastava ja antoisa, myös itseä kasvattava kokemus...koskaan ei vanhempana tunne olevansa valmis! Adoptiovanhemmaksi on tietyt kriteerit maasta riippuen,mutta nekin löydät kyseiseltä sivulta...adoptiovanhemmat eivät saisi olla kovin paljon yli 40-vuotiaita, jos haluaatte pienen lapsen tai vauvan adoptoida.Maasta riippuen...kriteerit ovat hieman erit ja Kela tukee adoptiota jollakin tasolla mm. vanhempainvapaa ja adoptioon saa rahallista tukea.

Adoptoida voi avioliitossa elävä pariskunta tai yksinhakija, oli sitten lapsia ennestään tai ei. Suomen laki asettaa adoptiovanhemman alaikärajaksi 25 vuotta, mutta joillakin kohdemailla on vielä omia ikää koskevia rajoituksia. Adoptoida voi sekä kotimaasta, että kansainvälisen adoption kautta tietyistä valvotuista kohteista. Ns. omatoimiadoptio (matkustat johonkin maahan ja adoptoit siellä omatoimisesti lapsen) ei ole mahdollista Suomen lain mukaan. Kotimaasta adoptoivalta edellytetään lapsettomuustaustaa (parin jommalla kummalla osapuolella voi olla lapsi/lapsia jonkun muun kanssa, mutta hakijaparilla ei saa olla yhteisiä lapsia) ja joissakin kansainvälisen adoption kohdemaissa annetaan lapsettomalle hakijalle etusija, mutta yleisesti ottaen myös biolapselliset voivat adoptoida. Adoptio on peruuttamaton juridinen prosessi, jossa lapsi saadaan perheeseen biologisen lapsen asemaan.

Adoptioprosessi alkaa lain määräämällä adoptioneuvonnalla, jota antavat joidenkin kuntien sosiaalitoimistot ja Pelastakaa Lapset Ry. Monissa kunnissa neuvonta on hoidettu ostopalveluna Pelalta. Sinun tulisikin lähteä liikkeelle soittamalla omaan sossuusi ja kysymällä heiltä miten kotikunnassasi neuvonta on hoidettu. Tai voithan varata keskusteluajan joka tapauksessa omasta sossustasi, niin he selvittävät sinulle tarkemmin adoptio- ja sijaisvanhemmuutta (hoitavat molempia asioita).

Neuvonnan jälkeen kotimaisessa adoptiossa alkaa odotusvaihe ts. jäädään odottamaan josko sopiva lapsi osuisi kohdalle. Kotimaan adoptiossa (niin kuin kv-adoptiossakin) on ideana löytää lapselle sopivat vanhemmat, ei vanhemmille sopivaa lasta. Niinpä lapsen tullessa adoptoitavaksi, hänelle valitaan odottavien vanhempien joukosta juuri hänelle soveltuvimmat. Mitään jonotusjärjestelmää ei siis ole. Myös bioäidin toiveet vanhempien suhteen painavat hyvin paljon. Keskimääräinen odotusaika kotimaan adoptiossa on 3-5 vuotta prosessin alusta laskien. Toisaalta lapsia tulee adoptioon vuosittain noin 30-40 ja hakijoita on monin verroin enemmän. Kaikille ei siis riitä lasta. Odottaa voikin tuon viisi vuotta ja tämän jälkeen aletaan keskusteleman muista vaihtoehdoista (=sijaisvanhemmuus, kv-adoptio).

Kansainvälisessä adoptiossa neuvonnan jälkeen lähetetään paperit adoptiolautakuntaan ja anotaan heiltä adoptiolupaa. Adoptioluvan saamisen jälkeen otetaan yhteys valittuun palvelunantajaan, jonka kanssa jatketaan adoptioprosessia. Laillisia adoptiopalvelunantajia on Suomessa kolme: Interpedia, Helsingin kaupunki ja Pelastakaa Lapset Ry. Jokaisella on omat kohdemaansa, joita he edustavat. Palvelunantaja valikoituukin usein juuri kohdemaan perusteella. Kohdemaan valitsemisen jälkeen kerätään adoptioluvan lisäksi vaaditut asiakirjat ja lähetetään ne kohdemaahan. Tämän jälkeen jäädään odottamaan, että kohdemaan viranomaiset valitsevat teille sopivan lapsen ja saatte lapsitiedon sitten aikanaan. Tämän jälkeen lapsi haetaan henkilökohtaisesti kohdemaasta (Venäjä vaatii kolme matkaa kohdemaahan ennen lapsen kotiin saamista). Matkaan saattaa kulua jopa muutamia viikkoja, sillä adoptio vahvistetaan kohdemaassa oikeuden päätöksellä. Kansainvälisen adoption (suuret) kulut johtuvatkin pääasiassa juuri näistä matka- ja majoituskuluista, oikeudenkäyntikuluista, asiakirja- ja niiden käännöskuluista, jne. Kansainväliseenkin adoptioon kuluu vuosia. Monissa kunnissa pelkästään neuvontaan pääsyä joutuu odottamaan 1-1,5 vuotta, neuvonta kestää 1-2 vuotta, adoptiolupaa joutuu odottamaan 0,5-1 vuotta ja sitten vielä lapsen odotusaika kohdemaasta 1-4 vuotta. Odotusajat vaihtelevat kohteittain ja samanskin kohteen sisällä voi ajat yllättäen venähtää kesken odotuksen (vrt. Kiina). Joten jos adoptio on teidän juttunne, niin älkää venyttäkö asiaa turhan pitkään, aikaa kuluu muutenkin!

Tässä hyödyllisiä linkkejä:

http://www.interpedia.fi/adoptio/index.html

http://www.hel.fi/wps/portal/Sosiaalivirasto/Artikkeli?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/Sosv/fi/Palvelut A-_/Muut perheiden palvelut/Adoptio/p_adoptio_3

http://www.pelastakaalapset.fi/fi/toiminta/lastensuojelutyo#adoptiot

http://www.helistin.fi/?page=1197488&id=8855744




Sijaisvanhemmuudessa käydään läpi myös eräänlainen neuvontaprosessi, jonka aikana varmistetaan teidän kelpoisuutenne sijaisvanhemmiksi. Sijaisvanhemmuus on adoptiosta selvästi poikkeavaa vanhemmuutta, sillä siinä lapsen huoltajuus ja päätäntävalta säilyy biologisilla vanhemmilla/ sosiaaliviranomisilla. Usein kyse on myös tahdonvastaisesta huostaanotosta ja tällöin yhteydenpito biologisten vanhempien ja -suvun kanssa asettaa omat haasteensa. Sijaisvanhemman tehtävänä on tarjota lapselle turvallinen kasvuympäristö sen aikaa, kun hän sitä tarvitsee. Pyrkimyksenä on kuitenkin aina saada lapsi palautettua omille vanhemmilleen ja sijaisvanhemman tehtävä on tukea lapsen lisäksi myös biologisia vanhempia, jotta he saisivat lapsensa takaisin. On hyvin mahdollista, että lapsi on sijaisperheessä pitkäänkin (virallisesti päättyy lapsen täyttäessä 18v, mutta usein lapsi asuu perheen lapsena pitempäänkin), mutta sijaisvanhemman on kuitenkin oltava valmis luopumaan lapsesta, jos huostaanottotilanne päättyy. Sijaisvanhempi ei ole oikeutettu samanlaisiin vanhempainvapaisiin yms. sosiaalisiin etuuksiin kuin adoptiovanhempi, mutta sijaisvanhemmalle maksetaan hoitokorvausta lapsesta ja kuluista. Sijaisvanhempia haetaan jatkuvasti (seuraa esim. kotipikkakuntasi lehtiä) ja heistä on kova pula. Sijaisvanhemmaksi voit ryhtyä minkä tahansa suuremman kaupungin sosiaalitoimen kautta tai sitten Pelastakaa lapset Ry:n kautta. Myös omalla kotikunnallasi saattaa olla tarvetta sijaisvanhemmalle. Sijaisvanhempana sinulla on oikeus saada koulutusta (esim. Pride-valmennus) ja työnohjausta (muista pitää kiinni oikeuksistasi).

http://www.perhehoitoliitto.fi/

http://www.lapsitieto.fi/prodo/index.phtml?s=431

Jos sijaisvanhemmuutta ajattelette, niin ota yhteyttä oman alueesi sosiaalitoimistoon, sieltä neuvotaan asian tiimoilta, myös googleen voit laittaa hakusanan sijaisvanhemmuus niin tietoa löytyy. Olemme perhe jossa kaksi adoptoitua lasta ja nyt elokuussa aloitamme pride-koulutuksen sijariksi ryhtymistä varten. Kaikki nämä prosessit pitkiä joten kannattaa aloittaa heti kun vain tuntuu siltä, esim pride-koulutus on pakollinen sijariksi ryhtymisen kannalta ja siitä saa myös paljon ajattelemisen aihetta adoptioonkin, kannattaa käydä! Thaimaasta adoptoimaamme poikaamme odotimme 3,5 vuotta, tytärtämme Kiinasta odotimme 8 kk (paperien lähdöstä) ja pride koulutus kestää n 8 kk. Suosittelen!