ei enää pysty niin luovutko seksistä hänen kanssaan?
Tämä on kiukustunut vastaus yhteen yhtä älyttömään aloitukseen.
Ei tarvitse vastata, jos ei tajua niin saa kysyä.
Tämä on kiukustunut vastaus yhteen yhtä älyttömään aloitukseen.
Ei tarvitse vastata, jos ei tajua niin saa kysyä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ota mallia paremmalla menestyksellä siitä, jota äsken apinoit!
oli?
mistä kysymys oli.Ja sinulta se jää kokonaan arvoitukseksi!
mitä älytöntä tuossa allaolevassa kysymyksessä oli?
Kysynkin vielä et miksi sä närkästyt? :=))
Pakkohan se on luopua,jos ei toinen enää pysty,mutta naisena tiedän,et itse aktiin kykenemätön pystyy kyllä aina naisen hoiteleen.
naimahimoa, mutta ei tyydyttämään. Tuskin edes haluaa. Kyllä sitä patukkaa on saatava, ei sormet ja kieli riitä.
patterilla toimivia.Pitää vaan pitää huolta,että pattereissa on virtaa.
Tämä asia nyt näyttää olevan elämää suurempi juttu. No, eikös sitä nyt ole kahen ihmisen välillä muutakin kuin pelkkää sitä. Lämmin katse, halaus, likellä oleminen ja mitä nyt sitten kelläkin on. Ihon kosketus. Kattotaan samaan suuntaan ja eletään elämää eteenpäin.
Mä en kyllä luopuis hyvästä miehestä, jos 'se' ei enää hänen puoleltaan onnistu.
Mies ei pysty, jos ei tule stondista. Miten vaimo siinä tapauksessa hoitaa tilanteen, on tietysti hänen asiansa.
Ei suinkaan kukaan täysipäisenä itseään pitävä ihminen kuvittele, että sitä voi vain tuosta noin päättää, ettei enää sitten naiskennella?
ketäkin yhdessä, täysi- tai puolipäisiä?
vilahdellut tänään.
Kyllä näistä puhua kannattaa, vaan kun vastaukset ovat usein asiattomuuksia, niin auttaako täälä puhuminen ketään.
He, jotka ovat osanneet elää liittonsa yhdessä, voisivat sanoa jotakin ja minä, jonka elämästä kumppani jos toinenkin on tehnyt vain ohimarssin pidän suuni vastakin supussa.
Vakavasti puhuen. Asialista sukupuolivalistusta ei liene saatavilla silloin kun sitä tosiasiassa tarvittaisiin.
Kun ollan nuoria ja rakastuneita. Hoidetaan kiima kuumeisesti ja kiidetään toisiin suoritteisiin. Ollaan niin itsellisiä yhdessä, ettei ehditä toisiinsa tutustua, ja kun toinen putoaa vauhdista - usein nainen lasten myötä, sitten vain kasvetaan erilleen. Ainut läheisyys on ollut se asentojenvaihto niin kiivaaseen
tahtiin, ettei ole ehtinyt huomata onko se toinen ollut kaikessa mukana ja mikä parasta on ollut.
t.p.
Asiaa ajattelen. En minäkään parisuhteessa elä. Mutta sellainen toive oli aikanaan omas suhtees. No, se meni laillansa eikä ollut eväitä sen suhteen korjaamiseen.
Tottahan sitä täs kohtaa elämää pitäis osata tästäkin asiasta puhua asiallisesti. Taitaa olla mones suhtees tänäpäivänä ongelmia täs asias. Mikä lie syynä. Ehkäpä takaraivos on vielä se kielteinen suhtautuminen, jota nuoruudessa sai kuunnella vanhemmiltaan. Jollakin lailla ne vaikuttaa, vaikka se kielletäänkin.