Kun mihesi/vaimosi

Ota mallia paremmalla menestyksellä siitä, jota äsken apinoit!

mitä älytöntä tuossa allaolevassa kysymyksessä oli?

Kysynkin vielä et miksi sä närkästyt? :=))

Pakkohan se on luopua,jos ei toinen enää pysty,mutta naisena tiedän,et itse aktiin kykenemätön pystyy kyllä aina naisen hoiteleen.

Tämä asia nyt näyttää olevan elämää suurempi juttu. No, eikös sitä nyt ole kahen ihmisen välillä muutakin kuin pelkkää sitä. Lämmin katse, halaus, likellä oleminen ja mitä nyt sitten kelläkin on. Ihon kosketus. Kattotaan samaan suuntaan ja eletään elämää eteenpäin.
Mä en kyllä luopuis hyvästä miehestä, jos 'se' ei enää hänen puoleltaan onnistu.

Mies ei pysty, jos ei tule stondista. Miten vaimo siinä tapauksessa hoitaa tilanteen, on tietysti hänen asiansa.

Ei suinkaan kukaan täysipäisenä itseään pitävä ihminen kuvittele, että sitä voi vain tuosta noin päättää, ettei enää sitten naiskennella?

vilahdellut tänään.

Kyllä näistä puhua kannattaa, vaan kun vastaukset ovat usein asiattomuuksia, niin auttaako täälä puhuminen ketään.

He, jotka ovat osanneet elää liittonsa yhdessä, voisivat sanoa jotakin ja minä, jonka elämästä kumppani jos toinenkin on tehnyt vain ohimarssin pidän suuni vastakin supussa.

Vakavasti puhuen. Asialista sukupuolivalistusta ei liene saatavilla silloin kun sitä tosiasiassa tarvittaisiin.

Kun ollan nuoria ja rakastuneita. Hoidetaan kiima kuumeisesti ja kiidetään toisiin suoritteisiin. Ollaan niin itsellisiä yhdessä, ettei ehditä toisiinsa tutustua, ja kun toinen putoaa vauhdista - usein nainen lasten myötä, sitten vain kasvetaan erilleen. Ainut läheisyys on ollut se asentojenvaihto niin kiivaaseen
tahtiin, ettei ole ehtinyt huomata onko se toinen ollut kaikessa mukana ja mikä parasta on ollut.
t.p.