Miten muut olette pärjänneet raskauden myötä tulleen itkuherkkyyden ym kanssa? Mieli jatkuvasti herkässä, itkettää vähänkin herkät ohjelmat töllössä puhumattakaan muista asioista. Tuntuu, että kaikki asiat ovat maailmanloppu, suurentelen asioita, suutun helposti, pahastun helposti jne. Ei mitään loppua näy tälle mielialamyllerrykselle! Tuntuu, ettei mitään rajaa, ja arvata saattaa miten parisuhde miehen kanssa voi.. Mies odottaa lasta ilmeisesti omalla tavallaan, tilaa ottamalla itselleen ja harrastuksilleen eikä siis ole tukena minulle ollenkaan, kun sitä eniten nyt kaipaisin-tekisi mieli olla toisen sylissä ja kun sitä mahdollisuutta en saa, raivoan. Ymmärrän kyllä, että ilmankos mies sitten enemmän katoaa ja nyt suhde ihan katkolla.. Miten tälläisistä selviää, pelottaa, että erotaan vielä, jos näin jatkuu.. Onko mitään mikä auttaa tälläiseen raskaana olevaan hormonihirviöön?
hormonihirviöksi
muuttunut mamma
3351
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olen samanlainen..ja suhde kärsii välillä. Inhoan miten käyttäydyn ja tiedän ettei voi käyttäytyä miten vaan vaikka kuinka raskaana olisi.
Tykkäätkö käydä hemmottelemassa itseäsi? itse olen huomannut että se piristää tosi paljon kun käy välillä vaikka jalkahoidossa, pää hieronnassa tms..onhan noita erilaisia.
tiikeri minussa iskee kun olen vaan kotona ja tuntuu etä olen yksinäinen ja ruma..vaikken ole =)
pyrin siihen että kerran viikossa ja rahatilanteen mukaan suon itselleni jotain kivaa, just esim jalkahoito.
tsemppiä toivoo toinen hirviö.
mulla ei oo enää itkuisuutta,mutta kaikki tuntuu alkavan ketuttaa just ihan tuplaten..triplaten.joka asiasta tulee jotain ihan outoa mieleen ja teen kärpäsest härkäsen..ukko jutteli kaverisa kans puhelimessa,niin raivostuin puhe tavasta ja huusin et "jäikö jotai sanomatta kun olin häiritsemässä puhelua??" että tällästä. sitte hävettää ihan sikana kun en oo tollanen ikin ollu, ja lasta haaveillessa päätin ettei mitkään enää lannistaisi..lupasin niin miehelleni ja tähänkö se sitten jäi..mulla on viel se et oon töissä aamu 6-20 joka pv miltei..tauot kaukan kotoa..ei nähä koko pv ja kun tuun kotia,se alkaa..ihan mitättömästä..ukko poloinen ihan sekas varmasti munkans kun vannoin että lapsi toisi onnen ja autuuden..oon vasta kolmannella kuulla..mitähän täst viel tulee.
että kohtalotovereita..mistä johtuukin, että joillakin näin on, ja jotku elävät elämänsä onnellisinta aikaa raskaana ollessa.. Helpottaakohan tämä raskauden loppupuolella, kamalaa jos pahenee vain vatsan kasvun myötä.. Saatiin onneksi miehen kanssa juuri jokin sopu aikaiseksi, toivoisi sen vain kestävän. Olen yrittäny jotain piristystä itselle keksiä, mutta se kerran viikossa ei riitä, näköjään, tarvitsisi sitä piristystä joka päivälle, eikä se onnistu, kun töissä pitää käydä ja siellä väsyy ja aikaa ei riitä kun pitää pakolliset kotityötkin tehdä.
Voi kyllä kuvitella, mitä kestämistä tulevalla isukilla on, kuvittelee varmaan, että tälläistä se on ikuisesti tai että tuollainenko tuo toinen oikeasti onkin..sitä keljuilua juuri pääsee minunkin suustani, eikä siinä huumoria ole seassa, ettei voi senkään piikkiin laittaa, että kunhan kiusoittelen.. Ehkä pitäisi kokeilla soittaa hyvää musiikkia yötä päivää, jos se auttaisi? =) Ja pitäisi muistaa huolehtia itsestä, pitkiä ja raskaita työpäiviä minullakin, väsyksissä sitä pahin olo on, mutta kun ei saa enää nukutuksikaan kunnolla..ah tätä raskauden ihanuutta =/ Positiivisilla mielillä kuitenkin odotan vauvan syntymää, ehkä silloin viimeistään mieli kohenee ja hormonimyrskyt tasoittuu..