Avustuksia taas jaettiin.
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?p=7358
Näiden avustusten jakamisessa noudatetaan käänteistä periaatetta verrattuna sosiaaliavustuksiin.
Sosiaaliavustuksissa etusijalla ovat ne, joilla on vähiten rahaa, ja joiden avuntarve on suurin. Rikkaille näitä avustuksia ei myönnetä.
Perinnelaiva-avustuksissa etusijalla ovat ne, joilla on eniten rahaa, ja joiden tarve saada avustusta on vähäisin. Köyhille näitä rahoja ei anneta, olkoon tarve mikä tahansa. Päinvastoin valtio vie erilaisina maksuina köyhiltä pois sen vähänkin, mitä heillä on.
En vaadi, että perinnelaiva-avustuksista pitäisi tehdä sosiaaliavustuksia. Näkisin kuitenkin mielellään, että valtio käyttäisi jaettavan rahasumman edes vähän tasapuolisemmin kuin miten se nykyisin käytetään. Rahan pitäisi hyödyttää kaikkea perinnelaivojen ylläpitoa ja myös muiden historiallisten alusten säilyttämistä. Tämä tavoite saavutettaisiin, jos rahat käytettäisiin
1) kunnostustelakoiden rakentamiseen ja ylläpitoon
2) lakisääteisten katsastusmaksujen sekä katsastajien perimien matkakulujen ja päivärahojen alentamiseen
3) alan järjestöjen tekemien tarvikehankintojen tukemiseen (jäsenet saisivat järjestöiltä alennettuun hintaan kunnostustarvikkeita historiallisten alusten korjaamiseen).
Tällä hetkellä julkinen valta suhtautuu oudolla tavalla historiallisiin laivoihin. Julkisen vallan edustajat sanovat juhlapuheissaan, kuinka hienoa on, että vesistössä on säilynyt vanhoja kulttuurihistoriallisesti arvokaita laivoja. Samaan aikaan kuntien päättäjät hävittävät laivojen kunnostamiseen tarvittavat telakat milloin mistäkin syystä. Kun telakoita on enää yksi tai kaksi jäljellä, vallitsee käytännössä telakkamonopoli - ja telakoinnin hinta on sen mukainen.
Vaikka telakan vuokra ei olisikaan korkea, pelkästään laivan vieminen satojen kilometrien päähän telakoitavaksi tulee kalliiksi. Ei riitä, että laiva viedään telakalle. Sinne on vietävä myös koneet ja laitteet ja korjausmateriaalit. Pelkästään hiekkapuhalluslaitteen, hiekan ja kompressorin kuljettaminen kuorma-autolla toiselle puolelle maata maksaa paljon - ja se on vain yksi monista kustannuksista. Korjaajienkin on majoituttava telakkapaikkakunnalle. Telakoinnin aikana kertyy helposti tuhansia ajokilometrejä autolla, kun ihmisiä ja tarvikeita kuljetetaan. Sitä enemmän kilometrejä kertyy, mitä kauempana kotisatamastaan ja omistajansa kotipaikkakunnalta laiva on telakalla.
Edellä mainitut kustannukset alenisivat ratkaisevasti, jos telakoita olisi enemmän, ja alan järjestöiltä saisi edullisesti tarvikkeet ja materiaalit laivan kunnostamiseen. Tästä järjestelystä hyötyisivät tasapuolisesti kaikki historiallisten laivojen omistajat.
Vanhojen laivojen lakisääteiset katsastusmaksut ovat kaikille samat, mutta ne ovat vain pieni osa katsastuskuluista. Näiden maksujen lisäksi laivan omistaja joutuu maksamaan katsastajan matkakulut sekä mahdollisen päivärahan, mikäli laiva ei satu olemaan samalla paikkakunnalla, missä sijaitsee katsastustoimipiste. Näitä katsastustoimipisteitä on koko maassa vain muutama, ja monet laivoista sijaitsevat kaukana niistä. Ajamallakaan kaikkia laivoja ei voi viedä katsastettavaksi, koska kaikkia Suomen järviä ei ole yhdistetty kanavilla toisiinsa.
On tietenkin pelkkää sattumaa, että varakkaimpien historiallisten laivojen omistajien alukset sijaitsevat useimmiten samalla paikkakunnalla, missä on katsastustoimipiste. Nämä miljonäärit eivät siis joudu maksamaan katsastajan matkakuluja ja päivärahoja. Kauempana sijaitsevien laivojen omistajat - joista monet sattumalta ovat sieltä köyhimmästä päästä - sen sijaan joutuvat maksamaan näitä maksuja niin paljon, että ne muodostavat koko harrastuksen suurimman yksittäisen menoerän. Katsastajalle maksetut suuret ylimääräiset palkkiot ovat tietenkin pois laivan ylläpitokuluista. Vähintään tämä kustannusten ero pitäisi mielestäni maksaa museoviraston perinnelaivarahoilla. Eihän laivan omistaja ole syyllinen siihen, miten valtio on virastonsa sijoittanut.
Tällä hetkellä tilanne on siis kärjistäen ilmaistuna se, että valtio ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille.
Jos vähävaraisen omistama historiallinen laiva on uppoamassa ja tuhoutumassa telakan puutteen takia ja sen vuoksi, että rahat menevät katsastajien maksuihin, viranomaisten neuvo on: Myy paatti, kun et kerran pysty huolehtimaan siitä. Avustusta ei heru. Sitä ei myönnetä ylläpitokuluihin.
Jos sen sijaan laivastoneuvos, monimiljonääri Multi Markkanen haluaa uutta tiikkiä ja mahonkia ja plyyshiä luksusjahtinsa pintoihin, hänelle tarjotaan rahaa innolla - montako kymmentätuhatta tarvitset?
Epäsuoria myy paattisi -neuvoja antavat viranomaiset eivät tunnu ajattelevan että sillä olisi merkitystä, millaisia kulttuurillisia näkemyksiä ja arvoja aluksen omistaja edustaa. Se on kuitenkin laivan säilymisen kannalta kaikein tärkein asia.
Raha ei auta aluksen säilyttämisessä, jos raha käytetään aluksen tuhoamiseen. Suomen satamat ovat täynnä surullisia esimerkkejä tästä. Väärä omistaja on pahin asia mitä vanhalle laivalle voi tapahtua. Tämän kun museoviraston byrokaatit ymmärtäisivät, niin ehkä tukipolitiikka muuttuisi.
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?p=7358
Näiden avustusten jakamisessa noudatetaan käänteistä periaatetta verrattuna sosiaaliavustuksiin.
Sosiaaliavustuksissa etusijalla ovat ne, joilla on vähiten rahaa, ja joiden avuntarve on suurin. Rikkaille näitä avustuksia ei myönnetä.
Perinnelaiva-avustuksissa etusijalla ovat ne, joilla on eniten rahaa, ja joiden tarve saada avustusta on vähäisin. Köyhille näitä rahoja ei anneta, olkoon tarve mikä tahansa. Päinvastoin valtio vie erilaisina maksuina köyhiltä pois sen vähänkin, mitä heillä on.
En vaadi, että perinnelaiva-avustuksista pitäisi tehdä sosiaaliavustuksia. Näkisin kuitenkin mielellään, että valtio käyttäisi jaettavan rahasumman edes vähän tasapuolisemmin kuin miten se nykyisin käytetään. Rahan pitäisi hyödyttää kaikkea perinnelaivojen ylläpitoa ja myös muiden historiallisten alusten säilyttämistä. Tämä tavoite saavutettaisiin, jos rahat käytettäisiin
1) kunnostustelakoiden rakentamiseen ja ylläpitoon
2) lakisääteisten katsastusmaksujen sekä katsastajien perimien matkakulujen ja päivärahojen alentamiseen
3) alan järjestöjen tekemien tarvikehankintojen tukemiseen (jäsenet saisivat järjestöiltä alennettuun hintaan kunnostustarvikkeita historiallisten alusten korjaamiseen).
Tällä hetkellä julkinen valta suhtautuu oudolla tavalla historiallisiin laivoihin. Julkisen vallan edustajat sanovat juhlapuheissaan, kuinka hienoa on, että vesistössä on säilynyt vanhoja kulttuurihistoriallisesti arvokaita laivoja. Samaan aikaan kuntien päättäjät hävittävät laivojen kunnostamiseen tarvittavat telakat milloin mistäkin syystä. Kun telakoita on enää yksi tai kaksi jäljellä, vallitsee käytännössä telakkamonopoli - ja telakoinnin hinta on sen mukainen.
Vaikka telakan vuokra ei olisikaan korkea, pelkästään laivan vieminen satojen kilometrien päähän telakoitavaksi tulee kalliiksi. Ei riitä, että laiva viedään telakalle. Sinne on vietävä myös koneet ja laitteet ja korjausmateriaalit. Pelkästään hiekkapuhalluslaitteen, hiekan ja kompressorin kuljettaminen kuorma-autolla toiselle puolelle maata maksaa paljon - ja se on vain yksi monista kustannuksista. Korjaajienkin on majoituttava telakkapaikkakunnalle. Telakoinnin aikana kertyy helposti tuhansia ajokilometrejä autolla, kun ihmisiä ja tarvikeita kuljetetaan. Sitä enemmän kilometrejä kertyy, mitä kauempana kotisatamastaan ja omistajansa kotipaikkakunnalta laiva on telakalla.
Edellä mainitut kustannukset alenisivat ratkaisevasti, jos telakoita olisi enemmän, ja alan järjestöiltä saisi edullisesti tarvikkeet ja materiaalit laivan kunnostamiseen. Tästä järjestelystä hyötyisivät tasapuolisesti kaikki historiallisten laivojen omistajat.
Vanhojen laivojen lakisääteiset katsastusmaksut ovat kaikille samat, mutta ne ovat vain pieni osa katsastuskuluista. Näiden maksujen lisäksi laivan omistaja joutuu maksamaan katsastajan matkakulut sekä mahdollisen päivärahan, mikäli laiva ei satu olemaan samalla paikkakunnalla, missä sijaitsee katsastustoimipiste. Näitä katsastustoimipisteitä on koko maassa vain muutama, ja monet laivoista sijaitsevat kaukana niistä. Ajamallakaan kaikkia laivoja ei voi viedä katsastettavaksi, koska kaikkia Suomen järviä ei ole yhdistetty kanavilla toisiinsa.
On tietenkin pelkkää sattumaa, että varakkaimpien historiallisten laivojen omistajien alukset sijaitsevat useimmiten samalla paikkakunnalla, missä on katsastustoimipiste. Nämä miljonäärit eivät siis joudu maksamaan katsastajan matkakuluja ja päivärahoja. Kauempana sijaitsevien laivojen omistajat - joista monet sattumalta ovat sieltä köyhimmästä päästä - sen sijaan joutuvat maksamaan näitä maksuja niin paljon, että ne muodostavat koko harrastuksen suurimman yksittäisen menoerän. Katsastajalle maksetut suuret ylimääräiset palkkiot ovat tietenkin pois laivan ylläpitokuluista. Vähintään tämä kustannusten ero pitäisi mielestäni maksaa museoviraston perinnelaivarahoilla. Eihän laivan omistaja ole syyllinen siihen, miten valtio on virastonsa sijoittanut.
Tällä hetkellä tilanne on siis kärjistäen ilmaistuna se, että valtio ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille.
Jos vähävaraisen omistama historiallinen laiva on uppoamassa ja tuhoutumassa telakan puutteen takia ja sen vuoksi, että rahat menevät katsastajien maksuihin, viranomaisten neuvo on: Myy paatti, kun et kerran pysty huolehtimaan siitä. Avustusta ei heru. Sitä ei myönnetä ylläpitokuluihin.
Jos sen sijaan laivastoneuvos, monimiljonääri Multi Markkanen haluaa uutta tiikkiä ja mahonkia ja plyyshiä luksusjahtinsa pintoihin, hänelle tarjotaan rahaa innolla - montako kymmentätuhatta tarvitset?
Epäsuoria myy paattisi -neuvoja antavat viranomaiset eivät tunnu ajattelevan että sillä olisi merkitystä, millaisia kulttuurillisia näkemyksiä ja arvoja aluksen omistaja edustaa. Se on kuitenkin laivan säilymisen kannalta kaikein tärkein asia.
Raha ei auta aluksen säilyttämisessä, jos raha käytetään aluksen tuhoamiseen. Suomen satamat ovat täynnä surullisia esimerkkejä tästä. Väärä omistaja on pahin asia mitä vanhalle laivalle voi tapahtua. Tämän kun museoviraston byrokaatit ymmärtäisivät, niin ehkä tukipolitiikka muuttuisi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
omaisuutensa hoitoon mitään piste.