kulttuurin vaikutukset

Ihminen on eläin mutta kysymyshän on siitä että me olemme sopeutuvaisia eläimiä jonka käyttäytymistä määrittää sopimamme säännöt ja myöskin yksilölliset kokemuksemme.

Huomauttaisin nyt että mitään ongelmia ei ilmenisi jos ihmiset joko oppisivat olemaan sitoutumatta tai sitten sitoutuessaan eivät pettäisi.

Eli tuo sinun väite että yksiavioisuus on se ongelma ja moniavioisuus ratkaisu on jo täysin harhainen alustavasti.

Syytät pettämisestä sitoutumisen ihannetta kun siitä pitäisi syyttää pettämisen ihannetta joka on ottamassa valtaa.

Ihminen voi katsos valita ihan itse onko parisuhteessa, avoimessa suhteessa vai ei suhteessa ollenkaan.

Moniavioisuus ei ratkaise sinällään mitään ongelmia koska voin takuudella sanoa että ihmiset yleisellä tasolla tahtovan yhden kumppanin kerrallaan jakamaan asioita keskenään eli sen toisen puoliskon. Siis tämä suurimmalla osalla ihmisistä.

Sen "yksiavioisuuden" ei tarvitse kestää koko elämää mutta sen ehkä tulisi kestää sen suhteen ajan.

Tähänhän juuri nämä jotka sanovat ihmisen olevan eläin joka tahtoo pettää aina vetoavat.

Se on vain täysin väärä kysymys johon he vastaavat.

Joissakin muslimimaisssa naisia vahditaan ja kyylätään. Koko suvun kunnia on naisten jalkovälissä. Miehet sen sijaan käyvät vieraissa, mutta ovat silti mustasukkaisia tarkoin vahdituista siipoistaan.

Niin, että meidän kulttuurissamme ei ole mitään ratkaisevaa pielessä.

Moniavioisuuskaan ei toimisi. En oikein pysty kuvittelemaan perheitä, joissa vaimoilla ja miehillä on useampi puoliso ja näiden kaikkien kanssa lapsia, enemmän tai vähemmän (tai joidenkin kanssa ei ollenkaan). Aivan kaamea härdelli siitä tulisi. Kyllä salarakkaat, vakipanot, syrjähypyt yms. ovat paljon käytännöllisempiä :).

En malta olla aloittamatta, että jo muinaiset roomalaiset :) - niin, jo silloin oltiin huolissaan moraalin rappeutumisesta. Tätä tilannetta on siis ollut aikaa korjata jo parituhatta vuotta.

Nämä moraalisäädökset ovat vahvasti sidoksissa eloonjäämisen ja omaisuuden kanssa. Kun kuolleisuus on ollut suurta ja ravinto niukkaa, on syntyvyys suuri. Silloin on edullisinta että yhdellä miehellä on monta naista.

Jos omaisuus/ nimi periytyy äidiltä tyttärelle, on ollut ihan se ja sama, kuka lasten isä on. Yhteisölle on ollut tärkeää lapset, ja se on myös huolehtinut jälkikasvusta yhteisönä. Jos yhteisössä on vähän ihmisiä ja miehiä enemmän, on viisasta että naisella on monta miestä (Nepalissa voi käydä nykyään näin).

Meidän kulttuurimme pohjautuu siihen että omaisuus/nimi on siirtynyt isältä pojalle. Äiti voi olla aina varma että lapsi on oma, mutta mies ei. Tämä on turvattu sillä että nainen on tullut miehen omaisuudeksi. Siveellisyys säännökset ovat olleet naisille eivät niinkään miehille. Yhteisö on ollut lähinnä siis suku, joka on ollut tärkeää silloin kun eläminen on ollut niukkaa. Yhteisö on huolehtinut lähinnä moraalisäännöksien ylläpitämisestä.

Nyt elämme sellaista aikaa, jota ihmiskunta ei ole elänyt ennen. Voimme säädellä syntyvyyttä, elämme erittäin hyvää elintasoa, jokaisella on omaan itsemääräämisoikeus sekä oikeus omaisuuteen.
Oman nimemme voimme valita ja muuttaa. Yhteisö ei osallistu lastenhoitoon. Nyt yksilö ja yksilön tarpeet ovat etusijalla.

Nyt parisuhteen pohjana pidetään tunnetta. Se asettaa suuria vaatimuksia ja vaatii todella hyviä ihmissuhde taitoja sekavassa maailmassa. Romantiikka ja sen mukaiset odotukset parisuhteelta ovat suuria. Ehkä ne ovat liian suuria?


Uskon että tämä tilanne on vienyt pohjan useimmilta vanhoilta moraalisäännöksiltä. Me kuitenkin tarvitsemme niitä, sillä emme ole valmiita tällaiseen vapauteen, ainakaan vielä. Ehkä valmistaudumme, mutta joudumme etsimään nyt aivan uusia malleja.

Ihminen poikkeaa eläimistä siinä, että me naimme huviksemme. Käytämme kykyämme jatkuvaan seksuaaliseen kanssakäymiseen iloon, suruun, pitkästymiseen, rakkauteen, valtaan, vihaan tai ihan vain puhtaaseen nautintoon.

Eipä taida moniavioisuuskaan olla se ratkaisu?