Elinkeinoelämä haluaa rajoittaa opiskelun vapautta

Sekö olisi sitten parempi, että ainoastaan ne, joilla rahaa on, voisivat hakeutua korkeakoulutukseen? Vaikka tulonsiirto onkin enemmistöltä vähemmistölle, niin silti tällä tavalla järjestelmä on enemmän tasa-arvoinen. Korkeatuloiset maksavat myöhemmin sitten myös suhteessa korkeammat verot.

Jos maksuja meinataan ottaa käyttöön on perusteellinen muutosprosessi tarpeen sekä koulutuksen rakenteessa että opinto-ohjauksessa sekä alemmilla koulutustasoilla että yliopistoissa. Näiden toimenpiteiden lisääminen ei toki ole pahitteeksi maksuttomassakaan koulutuksessa.

Jos oletetaan, että yksi tutkinto on maksuton, voi moni jättää ensimmäisen tutkintonsa kesken ja vaihtaa alaa mielenkiinnon kohteiden ja työllisyysnäkymien kristalloiduttua opintojen kuluessa. Jos tietty määrä vuosia/opintopisteitä koulutusta on maksutonta ja muu maksullista, olisi myös todella tärkeää huolehtia opinto- yms. ohjauksella, että jokainen on varmasti oikealla alalla ja suorittaa tarkoituksenmukaisen tutkinnon.

Maksullisuus johtaisi myös helposti siihen, että vain ns. varman uran aloille löytyisi opiskelijoita. Kuka enää uskaltaisi lähteä lukemaan kotimaista kirjallisuustiedettä tai filosofiaa? Eihän niillä lyhyen tähtäimen liiketoiminnassa mitään merkitystä tietenkään olekaan, mutta yhteiskunnassa pidemmällä tähtäimellä kylläkin.

Opintojen aloittaminen saattaisi myös lykkääntyä, koska halutaan etsiä omaa alaa, jolla sitten tavoiteajassa voi minimiopintopisteet maksutta suorittaa. Lisäksi tietyille aloille pääsy vaikeutuisi hakijamäärien kasvaessa ja joiltakin aloilta loppuisivat hakijat kokonaan.

Itse lähdin nuorena höpsönä suoraan lukiosta humanistiseen koulutukseen. Vanhentuneena ja viisastuneena vaihdoin tekniikkaan parempien työllisyysnäkymien vuoksi, mutta tulin ottaneeksi myös paperit ulos humanistisesta. Olisikohan elinkeinoelämällä tarjota minun ensimmäisellä kirjaimellisesti "haahuilututkinnollani" elinkeinoelämää hyödyttäviä työtehtäviä... Ainakin silloisen valmistumisen jälkeen tarjolla oli lähinnä eioota ja evvk:ta.

Entä moniko jää tänne esim. johonkin maakuntayliopistoon opiskelemaan maksua vastaan, kun maailmalla on maineikkaita ja tunnettuja yliopistoja, joiden todistuksella pääsee helposti hyviin töihin alhaisemman verotuksen ja usein onnellisemman elämän maihin kuin Suomi. Esitys on suoraan sanottuna mielestäni täysin epäonnistunut.

perusteellisesti kirjoitti:

Jos maksuja meinataan ottaa käyttöön on perusteellinen muutosprosessi tarpeen sekä koulutuksen rakenteessa että opinto-ohjauksessa sekä alemmilla koulutustasoilla että yliopistoissa. Näiden toimenpiteiden lisääminen ei toki ole pahitteeksi maksuttomassakaan koulutuksessa.

Jos oletetaan, että yksi tutkinto on maksuton, voi moni jättää ensimmäisen tutkintonsa kesken ja vaihtaa alaa mielenkiinnon kohteiden ja työllisyysnäkymien kristalloiduttua opintojen kuluessa. Jos tietty määrä vuosia/opintopisteitä koulutusta on maksutonta ja muu maksullista, olisi myös todella tärkeää huolehtia opinto- yms. ohjauksella, että jokainen on varmasti oikealla alalla ja suorittaa tarkoituksenmukaisen tutkinnon.

Maksullisuus johtaisi myös helposti siihen, että vain ns. varman uran aloille löytyisi opiskelijoita. Kuka enää uskaltaisi lähteä lukemaan kotimaista kirjallisuustiedettä tai filosofiaa? Eihän niillä lyhyen tähtäimen liiketoiminnassa mitään merkitystä tietenkään olekaan, mutta yhteiskunnassa pidemmällä tähtäimellä kylläkin.

Opintojen aloittaminen saattaisi myös lykkääntyä, koska halutaan etsiä omaa alaa, jolla sitten tavoiteajassa voi minimiopintopisteet maksutta suorittaa. Lisäksi tietyille aloille pääsy vaikeutuisi hakijamäärien kasvaessa ja joiltakin aloilta loppuisivat hakijat kokonaan.

Itse lähdin nuorena höpsönä suoraan lukiosta humanistiseen koulutukseen. Vanhentuneena ja viisastuneena vaihdoin tekniikkaan parempien työllisyysnäkymien vuoksi, mutta tulin ottaneeksi myös paperit ulos humanistisesta. Olisikohan elinkeinoelämällä tarjota minun ensimmäisellä kirjaimellisesti "haahuilututkinnollani" elinkeinoelämää hyödyttäviä työtehtäviä... Ainakin silloisen valmistumisen jälkeen tarjolla oli lähinnä eioota ja evvk:ta.

Entä moniko jää tänne esim. johonkin maakuntayliopistoon opiskelemaan maksua vastaan, kun maailmalla on maineikkaita ja tunnettuja yliopistoja, joiden todistuksella pääsee helposti hyviin töihin alhaisemman verotuksen ja usein onnellisemman elämän maihin kuin Suomi. Esitys on suoraan sanottuna mielestäni täysin epäonnistunut.

"Maksullisuus johtaisi myös helposti siihen, että vain ns. varman uran aloille löytyisi opiskelijoita."

Pötyä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa (erityisen kalliit lukukausimaksut) ja Britanniassa on suhteellisesti enemmän humanististen alojen koulutusta kuin Suomessa. Maksullisuus ei ole tappanut humanistisia aloja anglosaksisissa maissa - päinvastoin.

Sen sijaan Suomessa humanistitutkintoa arvostetaan vähemmän kuin Britanniassa. Ylipäänsä maksullisuus todennäköisesti nostaisi tutkintojen arvostusta välillisesti: lisää rahaa yliopistoille -> laatua & toisaalta kannuste tehokkaampaan opiskeluun.

"Opintojen aloittaminen saattaisi myös lykkääntyä, koska halutaan etsiä omaa alaa, jolla sitten tavoiteajassa voi minimiopintopisteet maksutta suorittaa. Lisäksi tietyille aloille pääsy vaikeutuisi hakijamäärien kasvaessa ja joiltakin aloilta loppuisivat hakijat kokonaan."

Britanniassa ja Yhdysvalloissa valmistumisajat ovat huomattavasti lyhyemmät keskimäärin kuin Suomessa.

"Entä moniko jää tänne esim. johonkin maakuntayliopistoon opiskelemaan maksua vastaan, kun maailmalla on maineikkaita ja tunnettuja yliopistoja, joiden todistuksella pääsee helposti hyviin töihin alhaisemman verotuksen ja usein onnellisemman elämän maihin kuin Suomi."

Kilpailu yliopistojen välillä olisi vain hyväksi. Yliopistosta ei tule hyvää, ellei siihen ole kannusteita. Mitä tulee maakuntayliopistoihin ja sisäänottomääriin, niin järjestelmämme on ylimitoitettu ja karsinta olisikin paikallaan.

Ylipäänsä lukukausimaksuihin liitetyt pelot ovat paljolti myyttejä, joille ei löydy näyttöä maista, joissa lukukausimaksut ovat käytössä. Alkureaktio Suomessa voisikin olla suuri, mutta ajan mittaan maksuihin varmasti totuttaisiin ja tilanne normalisoituisi. Lukukausimaksut vaikuttaisivat nähdäkseni kahdella tavalla merkittävästi: 1) opiskelusta tulisi sijoitus, jota rahoitetaan useammin lainalla, 2) yliopistojen rahoitus paranisi huomattavasti ja samalla niiden laatu (mikä on hyväksi opiskelijoille).

Suomessa ajattelutapa on hieman kummallinen: opiskelu nähdään ennemminkin jonkinlaisena perusoikeutena, joka valtion (=muiden, veronmaksajien) tulee rahoittaa, kuin sijoituksena. Esimerkiksi Cambridgessä (lukukausimaksu 3000 punnasta ylöspäin) opiskelu on sijoitus, jolle on odotettavissa hyvä tuotto (=menestys työelämässä, henkisen pääoman kertymisen ja statuksen kautta). Ennen kaikkea opinnoista hyötyy opiskelija itse, miksi muiden tulisi maksaa hänen opintonsa?

Monet sanovat, että eivät maksaisi suomalaisessa yliopistossa opiskelusta. No, siinäpä jäisivät ilman opiskelupaikkaa. Harvardiin ja Oxbridgeen eivät edelleenkään kaikki opiskelijat mahdu, vaan esim. Britanniassakin maksetaan kiltisti lukukausimaksuja vähemmänkin nimekkäissä opinahjoissa. En usko, että loppujen lopuksi juurikaan sen suurempi määrä suomalaisia opiskelisi Britanniassa tai Yhdysvalloissa kuin nytkään. Kuten sanottua, aluksi oltaisiin hysteerisiä, mutta tilanne normalisoituisi vuosien mittaan.

ja tosiasioita kirjoitti:

"Maksullisuus johtaisi myös helposti siihen, että vain ns. varman uran aloille löytyisi opiskelijoita."

Pötyä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa (erityisen kalliit lukukausimaksut) ja Britanniassa on suhteellisesti enemmän humanististen alojen koulutusta kuin Suomessa. Maksullisuus ei ole tappanut humanistisia aloja anglosaksisissa maissa - päinvastoin.

Sen sijaan Suomessa humanistitutkintoa arvostetaan vähemmän kuin Britanniassa. Ylipäänsä maksullisuus todennäköisesti nostaisi tutkintojen arvostusta välillisesti: lisää rahaa yliopistoille -> laatua & toisaalta kannuste tehokkaampaan opiskeluun.

"Opintojen aloittaminen saattaisi myös lykkääntyä, koska halutaan etsiä omaa alaa, jolla sitten tavoiteajassa voi minimiopintopisteet maksutta suorittaa. Lisäksi tietyille aloille pääsy vaikeutuisi hakijamäärien kasvaessa ja joiltakin aloilta loppuisivat hakijat kokonaan."

Britanniassa ja Yhdysvalloissa valmistumisajat ovat huomattavasti lyhyemmät keskimäärin kuin Suomessa.

"Entä moniko jää tänne esim. johonkin maakuntayliopistoon opiskelemaan maksua vastaan, kun maailmalla on maineikkaita ja tunnettuja yliopistoja, joiden todistuksella pääsee helposti hyviin töihin alhaisemman verotuksen ja usein onnellisemman elämän maihin kuin Suomi."

Kilpailu yliopistojen välillä olisi vain hyväksi. Yliopistosta ei tule hyvää, ellei siihen ole kannusteita. Mitä tulee maakuntayliopistoihin ja sisäänottomääriin, niin järjestelmämme on ylimitoitettu ja karsinta olisikin paikallaan.

Ylipäänsä lukukausimaksuihin liitetyt pelot ovat paljolti myyttejä, joille ei löydy näyttöä maista, joissa lukukausimaksut ovat käytössä. Alkureaktio Suomessa voisikin olla suuri, mutta ajan mittaan maksuihin varmasti totuttaisiin ja tilanne normalisoituisi. Lukukausimaksut vaikuttaisivat nähdäkseni kahdella tavalla merkittävästi: 1) opiskelusta tulisi sijoitus, jota rahoitetaan useammin lainalla, 2) yliopistojen rahoitus paranisi huomattavasti ja samalla niiden laatu (mikä on hyväksi opiskelijoille).

Suomessa ajattelutapa on hieman kummallinen: opiskelu nähdään ennemminkin jonkinlaisena perusoikeutena, joka valtion (=muiden, veronmaksajien) tulee rahoittaa, kuin sijoituksena. Esimerkiksi Cambridgessä (lukukausimaksu 3000 punnasta ylöspäin) opiskelu on sijoitus, jolle on odotettavissa hyvä tuotto (=menestys työelämässä, henkisen pääoman kertymisen ja statuksen kautta). Ennen kaikkea opinnoista hyötyy opiskelija itse, miksi muiden tulisi maksaa hänen opintonsa?

Monet sanovat, että eivät maksaisi suomalaisessa yliopistossa opiskelusta. No, siinäpä jäisivät ilman opiskelupaikkaa. Harvardiin ja Oxbridgeen eivät edelleenkään kaikki opiskelijat mahdu, vaan esim. Britanniassakin maksetaan kiltisti lukukausimaksuja vähemmänkin nimekkäissä opinahjoissa. En usko, että loppujen lopuksi juurikaan sen suurempi määrä suomalaisia opiskelisi Britanniassa tai Yhdysvalloissa kuin nytkään. Kuten sanottua, aluksi oltaisiin hysteerisiä, mutta tilanne normalisoituisi vuosien mittaan.

"Suomessa ajattelutapa on hieman kummallinen: opiskelu nähdään ennemminkin jonkinlaisena perusoikeutena, joka valtion (=muiden, veronmaksajien) tulee rahoittaa, kuin sijoituksena. Esimerkiksi Cambridgessä (lukukausimaksu 3000 punnasta ylöspäin) opiskelu on sijoitus, jolle on odotettavissa hyvä tuotto (=menestys työelämässä, henkisen pääoman kertymisen ja statuksen kautta). Ennen kaikkea opinnoista hyötyy opiskelija itse, miksi muiden tulisi maksaa hänen opintonsa?"

Olen samaa mieltä humanistitutkinnon arvostuksesta (tai sen puutteesta) Suomessa verrattuna muihin maihin. Ajattelutavan muutosta tarvittaisiin tosiaankin hommaan muutenkin, jotta maksullisuus olisi hyödyksi. Ehkä se sitten johtuu maksuttomuudesta, ettei täällä opiskelua osata nähdä samanlaisena sijoituksena tulevaisuuteen kuin korkeiden lukukausimaksujen maissa. Eikä työnanatajakaan mitenkään järin vaikuttunut yleensä akateemisesta loppututkinnosta ole. Monesti kaupan kassalla istumista tai rappukäytävien siivousta pidetään suurempana ansiona Suomen työmarkkinoilla. Itse ainakin olen kahden jälkimmäisen ansiosta saanut itselleni työtä sen verran, että sain ruokarahaa. Humanistinen loppututkinto pikemminkin saattaa haitata täällä työnsaantia.

Suomalaisessa systeemissä täytyisi kyllä tehdä kaikenlaisia perustavaa laatua olevia muutoksia, jotta maksullisuus voitaisiin ottaa käyttöön missään muodossa. Se, että otettaisiin vaan joku 3000€ ylöspäin lukukausimaksu käyttöön ja muuten verotus, opetus, työmarkkinat jne. säilytettäisiin entisellään johtaisi... ei mihinkään hyvään ainakaan. Suomalaiset ovat kuitenkin melko köyhää sakkia anglosaksisten maiden "keskiluokkaan" verrattuna.