Laitanpa tän vastaukseni yhteen viestiin nyt ihan omaksi jutukseenkin. Tavallaan varoittava tarina, vaikkei kyse nyt ihan varsinaisista huumeista olekaan. Varmaan "oikeat narkkarit" nauraa mun jutulle, mutta tiedän kuitenkin omasta kokemuksestani, ettei kannata mennä sörkkimään elimistöään millään keskushermostoon vaikuttavilla aineilla. Vituiksi vaan hommat menee:
En ole siis esim. amfetamiinia käyttäny ikinä, mutta osaan hyvin kuvitella sen vaikutukset psyykeeseen. Mulla on kehonrakentaja tausta ja aikanaan (n. 8 vuotta sitten) opin käyttämään säännöllisesti efedriini-kofeiini yhdistelmää pystyäkseen treenaamaan kovemmin. Dietillä kehonrakentajat taas käyttävät enemmän kuin yleisesti efedriini-kofeiini-asetyylisalisyylihappo yhdistelmää kehon peruslämpötilan nostamiseksi ja aineenvaihdunnan nopeuttamiseksi. Tällä yhdistelmällä on paljolti samankaltaisia vaikutuksia kuin amfetamiinilla, tosin ei tietenkään yhtä voimakkaita (tai no määristähän kaikki tietysti on kiinni). Vaikka kehisura tuli lopetettua jo vuosia sitten (koko homma meni yleisesti niin kemikaalitouhuksi, että päätin ihan oman terveyteni vuoksi lopettaa), niin tästä piristeiden nappailusta oli tosi vaikea päästä eroon.
Lähdin yliopistoon opiskelmaan ja piristepöhnässähän ne opinnot tuli vedettyä pikavauhtia läpi. Sama jatkui jonkin aikaa työelämässä: aamulla herätys viideltä, piristeet naamaan ja lenkille. Sitten päivällä pari lisäsatsia piristeitä, että jaksoi työskennellä. Tai olisi sitä fyysisesti jaksanut muutenkin, mutta keskittymiskyky ja kiinnostus duunia kohtaan oli ilman aineita ihan nollassa. Tuntui, ettei mikään huvittanut ja apaattisena surffasi vain netissä tms. Mutta kun taas kävi työpaikan vessassa ottamassa ne muutamat pillerit ja odotti vartin, niin taas työhommat luisti hyvin: "...rrkele, mähän hoidan tän homman hetkessä, mä oon paras, pitäisköhän jatkaa vielä opiskelujakin työn ohessa kun oon niin hyvä"... Ja ilman piristeitä olo oli ihan pohjalla..."ei vittu jaksa siivota tätä kämppää, vaikka lattialla on kahden kuukauden mainospostit ja roskispusseja on kertyny jo viis hellan viereen".
Näin jatku pari vuotta. yhtä vuoristorataa. Sitten alkoi tulle tilanne, että pää alkoi tuntua jatkuvasti yhä sekavammalta ja masennus yhä pahemmalta. Duuniin oli vaikea keskittyä edes piristeissä ja kaikki - ihan kaikki - vitutti. Mikään ei kiinnostanu ja masensi vaan. Vatsakin sanoi yhteistyösopimuksen irti, sillä vuosien efedriini-kofeiini-disperiini -nappien vetäminen oli saanu mahahaavan hyvälle alulle. Kävin lääkärissäkin ja sain mahalääkkeiden ohella jotain masennuslääkkeitä, mutta en tiedä eikö ne sopinu mulle vai mikä oli vialla, mutta niiden kanssa tuli vaan pahempi olo. Lisäksi kulli alkoi sanoa "ei huvita seisoskella" silloinkin kun olisi nimenomaan pitänyt olla parhaimmillaan. Erektio-ongelmat tulivat esiin pikkuhiljaa vuosien aikana, mutta viimein ne tuli ihan jokapäiväisiksi, eikä kyse ollut "naisen pelkäämisestä/jännittämisestä". Ei se seisonu enää kunnolla edes yksikseen ollessa. Silloin päätin, että nyt loppuu piristeiden vetäminen.
Nyt oon ollu yli vuoden ilman efeä, mutta kofeiinin "väärin"käyttö ei meinaa loppua. Tosin nykyisin otan sitä ihan kahvin muodossa, mutta esim aamulla vedän 3-4 ruokalusikallista pikakahvijauhetta yhteen isoon kuppiin (kun paketissa lukee "yksi teelusikallinen"). On niin hiton pahan makuista, että pitää laittaa paljon sokeria ja kaakaojauhetta päälle että saa alas. Aivan imbesillitouhua, sillä ei siitä edes saa enää sellaista nousua ja itseluottamusfiilistä kuin aikanaan. Mutta ilman jos yrittää olla, tuntuu, että masennus vaan iskee. On muka pakko saada edes sitä dyny-kahvia tai muuten ei voi keskittyä. On ihan apaattinen eikä tee mitään. Mikään ei huvita. Nyt oon ilman duunia ja yritän opiskella, muttei meinaa onnistua ei sitten millään. Keskittymiskyky on nolla. Olen ihan varma, että olen saanu jotain pysyviä keskushermosto-aivo tms. -vaikutuksia aikaan tällä vuosia jatkuneella piristeiden vetämisellä. Ja mä en siis ole edes vetäny amfetamiiniä tai muita huumeita (no onhan efedriini toki reseptilääke).
Voin hyvin kuvitella millaisia vaikutuksia amfetamiinin pitkäaikaisella käytöllä on, kun itse olen saanut tällaisia aikaiseksi lievemmilläkin piristeillä. Älä sekaannu aineisiin - ei amfetamiiniin eikä muihinkaan. Se ei kannata, ei todellakaan. Masennus on varma seuraus siitä huippunoususta. Elimistö tasaa olotilansa ja jos hankit kemikaaleilla huippufiilikset, on siitä seurauksena varmasti myös ne daunarit.
En ole siis esim. amfetamiinia käyttäny ikinä, mutta osaan hyvin kuvitella sen vaikutukset psyykeeseen. Mulla on kehonrakentaja tausta ja aikanaan (n. 8 vuotta sitten) opin käyttämään säännöllisesti efedriini-kofeiini yhdistelmää pystyäkseen treenaamaan kovemmin. Dietillä kehonrakentajat taas käyttävät enemmän kuin yleisesti efedriini-kofeiini-asetyylisalisyylihappo yhdistelmää kehon peruslämpötilan nostamiseksi ja aineenvaihdunnan nopeuttamiseksi. Tällä yhdistelmällä on paljolti samankaltaisia vaikutuksia kuin amfetamiinilla, tosin ei tietenkään yhtä voimakkaita (tai no määristähän kaikki tietysti on kiinni). Vaikka kehisura tuli lopetettua jo vuosia sitten (koko homma meni yleisesti niin kemikaalitouhuksi, että päätin ihan oman terveyteni vuoksi lopettaa), niin tästä piristeiden nappailusta oli tosi vaikea päästä eroon.
Lähdin yliopistoon opiskelmaan ja piristepöhnässähän ne opinnot tuli vedettyä pikavauhtia läpi. Sama jatkui jonkin aikaa työelämässä: aamulla herätys viideltä, piristeet naamaan ja lenkille. Sitten päivällä pari lisäsatsia piristeitä, että jaksoi työskennellä. Tai olisi sitä fyysisesti jaksanut muutenkin, mutta keskittymiskyky ja kiinnostus duunia kohtaan oli ilman aineita ihan nollassa. Tuntui, ettei mikään huvittanut ja apaattisena surffasi vain netissä tms. Mutta kun taas kävi työpaikan vessassa ottamassa ne muutamat pillerit ja odotti vartin, niin taas työhommat luisti hyvin: "...rrkele, mähän hoidan tän homman hetkessä, mä oon paras, pitäisköhän jatkaa vielä opiskelujakin työn ohessa kun oon niin hyvä"... Ja ilman piristeitä olo oli ihan pohjalla..."ei vittu jaksa siivota tätä kämppää, vaikka lattialla on kahden kuukauden mainospostit ja roskispusseja on kertyny jo viis hellan viereen".
Näin jatku pari vuotta. yhtä vuoristorataa. Sitten alkoi tulle tilanne, että pää alkoi tuntua jatkuvasti yhä sekavammalta ja masennus yhä pahemmalta. Duuniin oli vaikea keskittyä edes piristeissä ja kaikki - ihan kaikki - vitutti. Mikään ei kiinnostanu ja masensi vaan. Vatsakin sanoi yhteistyösopimuksen irti, sillä vuosien efedriini-kofeiini-disperiini -nappien vetäminen oli saanu mahahaavan hyvälle alulle. Kävin lääkärissäkin ja sain mahalääkkeiden ohella jotain masennuslääkkeitä, mutta en tiedä eikö ne sopinu mulle vai mikä oli vialla, mutta niiden kanssa tuli vaan pahempi olo. Lisäksi kulli alkoi sanoa "ei huvita seisoskella" silloinkin kun olisi nimenomaan pitänyt olla parhaimmillaan. Erektio-ongelmat tulivat esiin pikkuhiljaa vuosien aikana, mutta viimein ne tuli ihan jokapäiväisiksi, eikä kyse ollut "naisen pelkäämisestä/jännittämisestä". Ei se seisonu enää kunnolla edes yksikseen ollessa. Silloin päätin, että nyt loppuu piristeiden vetäminen.
Nyt oon ollu yli vuoden ilman efeä, mutta kofeiinin "väärin"käyttö ei meinaa loppua. Tosin nykyisin otan sitä ihan kahvin muodossa, mutta esim aamulla vedän 3-4 ruokalusikallista pikakahvijauhetta yhteen isoon kuppiin (kun paketissa lukee "yksi teelusikallinen"). On niin hiton pahan makuista, että pitää laittaa paljon sokeria ja kaakaojauhetta päälle että saa alas. Aivan imbesillitouhua, sillä ei siitä edes saa enää sellaista nousua ja itseluottamusfiilistä kuin aikanaan. Mutta ilman jos yrittää olla, tuntuu, että masennus vaan iskee. On muka pakko saada edes sitä dyny-kahvia tai muuten ei voi keskittyä. On ihan apaattinen eikä tee mitään. Mikään ei huvita. Nyt oon ilman duunia ja yritän opiskella, muttei meinaa onnistua ei sitten millään. Keskittymiskyky on nolla. Olen ihan varma, että olen saanu jotain pysyviä keskushermosto-aivo tms. -vaikutuksia aikaan tällä vuosia jatkuneella piristeiden vetämisellä. Ja mä en siis ole edes vetäny amfetamiiniä tai muita huumeita (no onhan efedriini toki reseptilääke).
Voin hyvin kuvitella millaisia vaikutuksia amfetamiinin pitkäaikaisella käytöllä on, kun itse olen saanut tällaisia aikaiseksi lievemmilläkin piristeillä. Älä sekaannu aineisiin - ei amfetamiiniin eikä muihinkaan. Se ei kannata, ei todellakaan. Masennus on varma seuraus siitä huippunoususta. Elimistö tasaa olotilansa ja jos hankit kemikaaleilla huippufiilikset, on siitä seurauksena varmasti myös ne daunarit.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiitti että toit oman "tarinasi" esiin. Ehkäpä se pelastaa joitain ihmisiä vastaavanlaisilta kokeiluilta... Ite oon Viihdekäyttäjä,ollut jo 5 vuotta. Kukkaa,Piriä,ym.vastaavia tulee otettua n.10krt. vuodessa,siis myös efeä joskus,muttei koskaan enempää kun yhtä ainetta kerralla...Thats it !
Mää oon nähnyt sinunlaisen tarinan vierestä.
Kaverille kävi vain pahemmin kun veti masennuksessa itsensä silmukkaan. Se käytti yhtä kauan kuin sinä suunnilleen.. Masentui..jne.
Onneksi sinä ymmärsit lopettaa. en voi toivoa kuin kaikkea hyvää sulle. ja ole itsestäsi ylpeä että olet jo noin kuivilla. Efedriini on vahva lääke pitkään käytettynä. Kyllä elämä on niin kallis lahja ettei siitä kannata luopua=)
Koita jaksaa!!