Vain hetki siitä
kun olit vielä tässä
kädenojennuksen ja tuoksuni päässä
ihosi nukasta ihollani.
Suljen korvani
tuulen ja laineiden itkulta
heinäsirkkojen viuluiltakin
kaipaavan sydämeni sykähdyksiltä.
Silmäni kostuvat karpaloista
ja on koko ajan vain vaikeampaa sopeutua
pitkääkin pidempiin odotuksen öihin
kosketustesi ikävään.
kun olit vielä tässä
kädenojennuksen ja tuoksuni päässä
ihosi nukasta ihollani.
Suljen korvani
tuulen ja laineiden itkulta
heinäsirkkojen viuluiltakin
kaipaavan sydämeni sykähdyksiltä.
Silmäni kostuvat karpaloista
ja on koko ajan vain vaikeampaa sopeutua
pitkääkin pidempiin odotuksen öihin
kosketustesi ikävään.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Voi olla kaunista..
sen teit
sanoillasi lind..
ei muuta tarvita.
Laitan ystävänhalin
päivääsi..
ovat lohdullisia,
kiitos Onija.
Lähetän vastahalauksen Sinulle,
olet ansainnut sen nytkin.
on monenlaisia tässä
runossasi yksi parhaimpia
(terveisin harvasanainen noita
syystä että oooooon pirskatin väsy :)
Vai harvasanainen - elähän Sie höpäjä taas vallan
hassuja mokomakin papupata, kun suunvuoroa piti
väenvängällä huutamalla melki itselleen pyytää.
Olet Sie ihan mahoton kuules.
Mutta sanasistasi mie kiittelen,
uskon että hogasit mistä aiheesta runoni
syntyi. Koetahan jaksalla ystäväin.
Moi Lintsi.
Joskus muinoin tunsi ikävää jo ennen eronhetkeä.
Tämä muistutti siitä ajasta...
Kiitokset ja hyvää heinäkuuta sinne
Tarkkis
jälkipuhelu sotki vastailun, höh.
Tuota, tuota.
Tämä runo syntyi eilisen ja tämän päivän tunnel-
mista, kuten tiedät. Piti hiukka miettiä miten
siitä saa rakkausrunon, onnistuihan se jollakin
tapaa kaiketi.
Olen käyttänyt jossain runossani aikoja sitten
sellaista lausetta kuin ' ikävä on herännyt jo,
ennen kuin eroamme '
Joten samoilla ajatuslinjoilla Sie Tarkkis olet
kulkenut.
Ja Sinullehan se kiitos kuuluu !
...todella kaunis runo kaipuusta ja ikävästä...
Minä pidin.
tietäisitpä vain runoni syntyjuuret =)
Mutta mukava kuulla, että se miellytti Sinua -
kiitos.
..sylissäsi,
muistoja herättää.
maailma ympärillä kaipuun
ikävästä muistuttaa
ja sydämesi isoja punaisia
kyyneleitä itkee.
runossasi on monta ihanaa
kohtaa mihin tarttua
mutta sanotaan nuot karpalot-wau!!!
todella hyvin hyvää,hyvä linda!!!
ihan suoraa elämästäni tämä runo tänään syntyi,
mutta rakkaus on vain * koriste *
Ikävä on totta, sydän itki mutta silmät ei.
Miellyttävää, että löysit runostani jotain mikä
oli mainitsemisen arvoista.
Kiitos !
Pitää tul hakee *nauraa*
Runossas soi ikävä ja kaipuu ja kipeet vattalihakset (en tiennyt että mullaka niit nii paljo o)!
Silmät kostuu tääläki - mahottoma kaunis runo!
kun lähdit
jäi tuoksusi tänne
naurusi helinä korviini
ja hiustesi hulmu silmiini
kuinka minä selviän huomisesta
ajasta
joka luoksesi on liian pitkä ?
lohduta minua edes hiukan
kerro
että kyyneleeni on rakkaudesta Sinuun
ja ikävän jälki on lyhyt
Kyll ainakin tiedettä, et vattalihakse o olemas.
Ja senkki, ettei mikkään o tärkkiämppä elämäs ko
ystävät rakkaure lisäks.
Mut saat Sää siltiki tul, vaik ei mittä konkreet-
tist jäänykkä. Mää tykkään vallan gauhiast rutis-
ta Sunt - ja Ruttu.
Kiitos Mys.
kun nyt vasta tämän
hienon ja kauniin
rakkausrunosi.
Lohduttaa haluan
ja kiitän runostasi
josta tykkäsin paljon.
eihän Sinulla ole mitään velvollisuutta runojani
kommentoida, vaikka minä olisin kommentoinut
Sinua. Mutta tietysti toivon, että itse runo oli
kuitenkin lähtökohta kommentoinnillesi - se
tuntuisi hyvältä.
Kiitos lohdun sanoistasi, ja siitä että olet poi-
kennut.
jäljet jäi sisimpään
hyvät muistot veden pinnalla hengittää
laineet hakkaa kuohuten rantaa
koskee kun tunteenpalan itsestään antaa
vastalahjaa sydän odottaa
varjot pilviaitaa korottaa
kaipuun kosketus
odotus
halaava rutistus
miten kirjoititkaan sen
niin kauniilla sanoilla ja säkeillä
miten kaipaus koskettaa
syvältä ja satuttavasti minua
ei aurinko, kuu ei tähdet
ole ystäviäni
vain varjojen tumma tanssi
yössä ovat rinnallani
Rutistuksellinen kiitos Sinulle.
Se jäi
on pitkä tie
sielä etsien
"Mitä jälkeesi jäi"
Millä mitata vois
syvyyden
kyynelten meren?
Taas totean
miten rakkaus
tekee kipeää.
Tunteet
kipeille vuoristoradoille
etsii
ikävän alla
menetettyä rakkautta
Olen
mereltä palanu
jossa elin koin-kaiken
Sanoiks vajavaisiin-huokaan.
kesäillan aurinkoista viipyy hetken luona.Liisa
Sinun sanoissasi on samanlaista herkkyyttä kuin
runoissasikin. Palautteesi on kuin runo, runo
rakkauden riipaisevaisuudesta ja ruhjeista.
Elää ja kokea, meren äärellä kuunnellen aaltojen
pauhua ja katsoa sen äärettömyyttä. Kuinka yksin
voikaan olla ajatustensa kanssa.
Kiitos Liisukka että kuljit hetken rinnallani,
se lämmittää. Ja oikein hyvää viikonloppua,
t. linda
Aika kuluu
yhteiset hetket
jää muistoihin
Muistelen sanojasi
tässä aamun hiljaisuudessa
sydän odottaa
Tuoko tuuli
tai viekö se
kaipuuni
avaruuden halki luoksesi
Sydän sykähtää
odotan....
kuinka paljon
synnytimmekään muistojen helmiä
kirkkaita vuosiksi eteenpäin
yhdessä nauraen, eläen
Ystävän merkitys
on suurempi kuin sanoin kuvata voi
lämpimän käden kosketus
tuntuu vieläkin ihollani
Jälleennäkemisen toivossa kiitän sanoistasi Kaa-
ru.
jäikään..
vain kädenojennus,
tuoksuni,
nukka..
suljit korvasi,
tuulilta, laineiden itkuilta,
heinäsirkkain viuluiltait,
miksi,
miksi..
Koska,
sun sydämeis sykkeitä kaipaile..
En karpaloita kerätä kerkeä,
en sopeutua tahtoosi saata,
mut yritän täyttää odotuksesi,
et ikävän ja kosketuksen kanssasi jaan.
Mietin pitkään miten ymmärtäisin tään, luulen löytäneeni ajatuksesi..
60:)
odotus
se on niin suloisen kaunis
muistoa kosketuksestasi
tuntua ihosi nukasta ihollain
H-60. Olen huomaavinani, että runoni inspiroi Si-
nua kirjoittamaan mitä kauneimpia vastarunoja -
niin nytkin.
Ihanaa huomata, että pitkästä aikaa olet
poikennut ja viivähtänyt runossani.
Kiitän ja toivotan rakkaudellista kesää Sinulle
ja rakkaimmallesi.