Haluaisin tiedustella miten te olette jakaneet asioita soluasunnossa asuessa. Solun muiden asukkaiden kanssa. Minua mietityttää esimerkiksi yhteisten tilojen siivous ja ruuanlaiton jakamisen siis ajankohdan, kuka maksaa roskapussit wc:hen, keittiöön tai muuten yhteisiin asioita koskevat ongelmat.??
Nämä mietityttävät,että miten niistö voi keskulla muiden asukkaiden kanssa ilman riitoja
Saan soluasuntoon huonekavereiksi ulkomaalaisia amk-vaihtareita,jotka varmaankin puhuvat englannin kieltä ? :?
Nämä mietityttävät,että miten niistö voi keskulla muiden asukkaiden kanssa ilman riitoja
Saan soluasuntoon huonekavereiksi ulkomaalaisia amk-vaihtareita,jotka varmaankin puhuvat englannin kieltä ? :?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä normaali ihminen pystyy keskustelemaan asioista riitelemättä. Riitoja syntyy vasta siinä vaiheessa, kun joku ei noudata yhdessä sovittuja sääntöjä. Siispä:
-Sovitte heti alkuun säännöt esim. jokainen ostaa vuorollaan vessapaperit ja roskapussit tai kerätään aina kauppakasseista keittiön roskikseen pussi.
-Päätätte koska on siivouspäivä tai siivousvuorot ja sovitte, että jokainen korjaa omat jälkensä yhteisistä tiloista, jos ei heti, niin kuitenkin pian niin etteivät omat astiat ole kaikkien muiden tiellä keittiössä.
-Ruoanlaitosta kannattaa keskustella myös. Joku haluaa laittaa aina itse omat ruokansa eikä ole valmis siihen, että tehdään yhdessä ja jokainen "joutuu" syömään sitä mitä yhdessä päätetään tehdä. Jotain aikoja myös kannattaa sopia, jotta toiset eivät ala aina laittamaan ruokaa kolmelta yöllä, kun itse yrität nukkua kattiloiden paukkeessa.
-Keskustelkaa myös vieraiden tuomisesta kämpille ja ns. bileiden järjestämisestä. Siinä on yleensä se kaikkein suurin kompastuskivi jos yksi järjestää koko ajan illanistujaisia ja toiset yrittävät opiskella rauhassa.
Keskustelu kannattaa hoitaa alussa alta pois, jotta on sitten heti kaikille selvää, miten kämppikset odottavat käyttäydyttävän.
soluasunnossa! Nyt olen jo eläkeläinen. 60-luvulla asuin tyttökaverini kanssa omakotitalon yläkerrassa yhdessä huoneessa. Siis asuimme 2 ihmistä samassa huoneessa. Minä en millään sopeutunut, kun tällä tyttökaverillani kävi poikavieraita. Toi tämä poika aina kaverinsakin, jonka kanssa minä vietin sitten aikaa. Mutta en tykännyt tuollaisesta ollenkaan. Meillä oli keittolevy, jossa keitimme kahvia. Muuta ruokaa ei tehty. Talon omistaja piti meidät ruuassa pientä korvausta vastaan ja tietysti päivällä syötiin koulussa. Silloin käytiin koulua lauantaisinkin. Kotiin menimme lauantaina ja taas maanantaiaamuna palattiin. Minä kärsin ja kärsin. Ensimmäisen vuoden keväällä tapasin tulevan mieheni, samassa koulussa kun oli. Toisen kouluvuoden asuin saman omistajan talossa, mutta yksinäni pienemmässä huoneessa. Sen asukas oli keväällä valmistunut. Tosin en käytännössä ollut siellä montaakaan yötä, vaan poikaystäväni luona. Poikaystävä siis asui tällä opiskelupaikkakunnalla. Olen kyllä miettinyt, että olikohan tuo tyttökaverin kanssa asuminen syy siihen, etten sopeudu kylässäkään olemaan yötä. Lapsien luonakin viihdyn vain pari vuorokautta.
Asuin opiskeluaikoina 1990-luvun alussa peräti viisi vuotta HOAS:in kolmen huoneen solussa. Asuinkaverit vaihtuivat sinä aikana, mutta eivät kauhean usein. Olisikohan minulla ollut viisi-kuusi kämppistä sinä aikana.
Kaikkien kanssa meni tosi hyvin, ja asioista pystyttiin sopimaan. Meillä oli solussa kolme huonetta, ja yhteinen keittiö sekä kylpyhuone.
Jääkaapissa oli jokaisella oma hylly; tiskiharja ja tiskiaine ostettiin vuorotellen. Meillä oli aina sopimuksena että jokainen hoitaa tiskinsä itse niin pian kuin mahdollista syönnin jälkeen. Tämä myös toimi.
Ruuan tekeminenkin meni aika juohevasti, koska ihmiset aika usein tulevat vähän eri aikaan kotiin. Itse en viiden vuoden aikana muista että olisin kertaakaan kokannut tai syönyt yhdessä soluasunnon kämppiksien kanssa, vaan söin aina huoneessani. Luulen että suurin osa heistäkin. Ei siksi että olisimme olleet mitään ihmisvihaajia kukaan, mutta meillä ei vaan ollut kovin paljon yhteistä (olin aina ainoa yliopisto-opiskelija, ja lisäksi joitakin vuosia muita vanhempi). Emme olleet ystäviä, vaan pakon sanelemana yhdessä asuvia. Mutta ei se tarkoita että ei voisi olla asialliset, hyvät välit.
Yhteisten tilojen siivoaminen meni myös juohevasti, se joka imuroi oman huoneensa sipaisi samalla keittön, eteisen ja kylpyhuoneen. Muistaakseni meillä oli aina tosi siistiä.