Tunnempa yhden aika ujon ja yksinäisen tyttösen. Koska tulimme juttuun (koulukavereitten kautta tavattiin, samassa asuntolassa asuttiin) niin olemme ystäviä, tai niin ainakin luulen.
Kyseessä ei siis ollut mikään suhde, ei mitään painostusta, morkkausta tai mitään.
Töllöä katsottaessa tyttö painaa päänsä olkaan kiinni ja on niin suloinen että. Oikeastaan en pistäisi pahakseni vakavampaakaan suhdetta. Tosin sanoo ole
Tyttö muutti. Ja uudessa osoitteessaan pelkää kaikkia lehdenjakajista lähtien. Sisään pääsee vain ovisummerilla, mutta hän ei uskalla vastata taikka avata vaikka kuinka summeria painaisi. Kuulemma joku hullu tai nulikka voi tulla sisään (porraskäytävään!) tai muuten vaan ilkeyttään painella nappeja...
Kännykkäänsä ei enää pidä päällä lainkaan, kun joku voi vaikka soittaa... vaikka lehtimyyjä...
On kyllä hyvillään jos tulen käymään tai saan sattumalta kännystä kiinni - kumpikin on hyvin harvinaista. Käymään kun ei voi tulla ellei sovi etukäteen tarkkaa kellonaikaa, kuitenkin puhelin on 95% ajasta pois päältä.
Sähköpostia hänellä ei ole, tietokoneita kammoaa kuin ruttoa. Työpaikkaakaan ei ole mistä tavoittais, koulutusta ja älyä kyllä piisaa.
Siellä se istuu lattialla ja katselee töllöstä tietokilpailuja ja aerobickia. Verhot kiinni (paksut) ja valot pois päältä. Ja jos häneen ulkona vahingossa törmää niin ensin säikähtää kuin jänöpupu, melkein loikkaa puskaan piiloon.
Tilanne johatanut siihen että hänet voi vahingossa saada kadulla kiinni kerran kuussa tai kahdessa.
Et silleen. Sääliksi käy, kiva tyttö, nätti ja fiksu. Mitä nyt vähän sekopäinen. Meikäkin muuttaa työn perässä, pakko, koulussakaan ei voi iänkaiken roikkua. Taitaa jäädä "yksin" sanan varsinaisessa merkityksessä...
Ottakaa opiksi; älkää linnoittautuko kotiin. Menee elämä, ystävät ja miehet ohitse...
Kyseessä ei siis ollut mikään suhde, ei mitään painostusta, morkkausta tai mitään.
Töllöä katsottaessa tyttö painaa päänsä olkaan kiinni ja on niin suloinen että. Oikeastaan en pistäisi pahakseni vakavampaakaan suhdetta. Tosin sanoo ole
Tyttö muutti. Ja uudessa osoitteessaan pelkää kaikkia lehdenjakajista lähtien. Sisään pääsee vain ovisummerilla, mutta hän ei uskalla vastata taikka avata vaikka kuinka summeria painaisi. Kuulemma joku hullu tai nulikka voi tulla sisään (porraskäytävään!) tai muuten vaan ilkeyttään painella nappeja...
Kännykkäänsä ei enää pidä päällä lainkaan, kun joku voi vaikka soittaa... vaikka lehtimyyjä...
On kyllä hyvillään jos tulen käymään tai saan sattumalta kännystä kiinni - kumpikin on hyvin harvinaista. Käymään kun ei voi tulla ellei sovi etukäteen tarkkaa kellonaikaa, kuitenkin puhelin on 95% ajasta pois päältä.
Sähköpostia hänellä ei ole, tietokoneita kammoaa kuin ruttoa. Työpaikkaakaan ei ole mistä tavoittais, koulutusta ja älyä kyllä piisaa.
Siellä se istuu lattialla ja katselee töllöstä tietokilpailuja ja aerobickia. Verhot kiinni (paksut) ja valot pois päältä. Ja jos häneen ulkona vahingossa törmää niin ensin säikähtää kuin jänöpupu, melkein loikkaa puskaan piiloon.
Tilanne johatanut siihen että hänet voi vahingossa saada kadulla kiinni kerran kuussa tai kahdessa.
Et silleen. Sääliksi käy, kiva tyttö, nätti ja fiksu. Mitä nyt vähän sekopäinen. Meikäkin muuttaa työn perässä, pakko, koulussakaan ei voi iänkaiken roikkua. Taitaa jäädä "yksin" sanan varsinaisessa merkityksessä...
Ottakaa opiksi; älkää linnoittautuko kotiin. Menee elämä, ystävät ja miehet ohitse...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Älkää linnoittautuko kotiin...Olispa se niin helppoa, että vois vaan päättää, että nyt alan sosiaaliseks ja muutan koko elämäni. Kiva, että välität tästä ihmisestä. Ikävä kyllä hän ei tuosta parane ilman ammattiapua. Niin pahalta se kuulostaa. Tiedän nämä asiat omasta kokemuksesta.
Juu. Kuulostaa pahalta...olen itsekin joskus sortunut tuohon sisällä nyhjöttämiseen. MUTTA siihen on ollut syy...yleensä ahdistus, masennus tai molemmat!! Joku sosiaalinen paine...krooninen stressi, jne...
Silloin ihmiselle tulee tarve vetyätyä "omaan kuoreensa". Hän ei halua olla kosketuksissa ulkomaailman kanssa.
Yritä ymmärtää sitä ystävääsi. Ehkä tuo ei kestä ikuisesti...ja yritä piristää häntä jotenkin.