.
Lenee puitu jo lukemattomia kertoja täällä? En kuulu vakkareihin, niin siksipä tein uuden aloituksen.
Ihmettelen edelleenkin sitä, että kun kaikki sisareni ja veljeni eivät olleet uskomassa, hylättiinkö minut jo 10 vuotiaana yksinäisyyteen?
Seurojen väliajalla en saanut ystäviä, edes niitä jotka samaa koulua kävivät. Koulussa seisoin välitunnit yksin. Tunsin itseni niin ulkopuoliseksi ja keskityin opiskeluun.
Mutta se suru, painoi se rinnassa paljon.
En ole asialle keksinyt muuta selitystä kuin em. mainitsemani.
Isäni oli ennen kuolemaansa hyvin arvostettu puhuja, mutta kun hän sairauden kautta poistui, jäimme yksin.
Lenee puitu jo lukemattomia kertoja täällä? En kuulu vakkareihin, niin siksipä tein uuden aloituksen.
Ihmettelen edelleenkin sitä, että kun kaikki sisareni ja veljeni eivät olleet uskomassa, hylättiinkö minut jo 10 vuotiaana yksinäisyyteen?
Seurojen väliajalla en saanut ystäviä, edes niitä jotka samaa koulua kävivät. Koulussa seisoin välitunnit yksin. Tunsin itseni niin ulkopuoliseksi ja keskityin opiskeluun.
Mutta se suru, painoi se rinnassa paljon.
En ole asialle keksinyt muuta selitystä kuin em. mainitsemani.
Isäni oli ennen kuolemaansa hyvin arvostettu puhuja, mutta kun hän sairauden kautta poistui, jäimme yksin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
itselleni raskaaseen kokemukseeni sen, että kun sain ystäviä, he olivat"epäuskoisia". Siitäkin sain moitteita. En osannut puolustaa itseäni.
tästä asiasta, kuin tämän aloituksen. Mutta elän toivossa, että saisin vl:a uskovilta jonkinlaista valaistusta asiaan.?
itse, kuten teitkin.
Katsellessani ympärilleni teen itse puolestani sellaisen johtopäätöksen, että vaikeimmin vl-vammaiset ovat edelleen liikkeen sisällä.
Onneksi pelastuksemme ei ole missään "liikkeessä".
Ei toi sun kokemukses oo mitenkään harvinainen meikäläisyydessä; tunnen monia, jotka ovat kokeneet saman ja viel pahempaakin; mun ystäväni pahimmat kiusaajat yläasteella olivat meikäläisiä...
En usko et mainitsemasi asia ois ollu syy sun yksinäisyyteesi. Myös miun lapseni on kokenu ihan samaa ja meil on kaikki veeälliä.
Voi että olen pahoillani siit et oot joutunut kokeaan sen mitä kerroit! Miusta yksinäisyys ja syrjintä on niit pahimpia asioita, mikä ihmistä voi kohdata. Olen nähnyt sen oman lapseni kautta kaikkein lähimmin. Mun mahaa ihan kourii, kun muistelen niit aikoja. Nyt lapseni kohdalla tilanne on hieman muuttunut, mut vieläkin hän kaipailee sitä 'bestistä' eli sellaista ihmistä, joka pitäis yhteyttä päivittäin...
Sitä mie en ymmärrä et miten jotku pystyy kattelemaan sitä tilannetta et joku jätetään yksin, sillä minä en pysty. Oon vaarantanu omat ystävyyssuhteeni joskus sillä kun oon 'raahannu' porukkaamme tällaisia syrjittyjä.
Muista; vika ei ole ollu sussa, syitä voi olla monia.
Jos haluut, voimme meilailla: [email protected]
JOSKUS SUIMIN KIELI MENE VÄÄRIN?
uMMÄRSIN KUITENKIN POINTIN. kIITOS.
EI ole kirjoittamani viesti. Olen näköjään saanut ihka oman varjon. :)