Mitä mieltä olit vähäväkisen väen arvostuksesta lapsuudessasi? - Kysymys tietysti niille, jotka ovat joutuneet tuollaisten kanssa tekemisin.
Perheen jäsenistä käytettiin meidän kylässämme tällöin nimityksiä seuraavalta pohjalta; oletetaan että perheen sukunimi oli Mokkonen: Mokkonen, Mokkosen eukko (joskus tuli tosin kyseeseen etunimikin), Mokkosen (vanhempi) poika/ nuorempi poika/ keskimmäinen poika tai vastaavasti tyttö. Heistä ei siis käytetty etunimiä.
Jos oli jonkinlaista omaisuutta, vaikka iso talo, niin jopa oli vaikkapa (talon nimi) Mokkolan isäntä/ emäntä/, Mokkolan Matti/ Liisa, jossa viimeksi mainitut tarkoittivat lapsia. Ei puhuttu vanhemmasta tai muusta pojasta tai tytöstä.
Sama nimitystapa koski myös virkamiehiä: oli opettaja Vokkonen, opettajan rouva jne., perheen lapsista käytettiin etunimiä.
Sitä vastoin nuo vähäväkiset torppien asukkaat ihmiset nähtiin sen arvoisina, ettei katsottu olevan tarvetta yksilöidä heitä heidän omilla nimillään.
Tuo oli todellisuutta vielä 50-luvulla.
Perheen jäsenistä käytettiin meidän kylässämme tällöin nimityksiä seuraavalta pohjalta; oletetaan että perheen sukunimi oli Mokkonen: Mokkonen, Mokkosen eukko (joskus tuli tosin kyseeseen etunimikin), Mokkosen (vanhempi) poika/ nuorempi poika/ keskimmäinen poika tai vastaavasti tyttö. Heistä ei siis käytetty etunimiä.
Jos oli jonkinlaista omaisuutta, vaikka iso talo, niin jopa oli vaikkapa (talon nimi) Mokkolan isäntä/ emäntä/, Mokkolan Matti/ Liisa, jossa viimeksi mainitut tarkoittivat lapsia. Ei puhuttu vanhemmasta tai muusta pojasta tai tytöstä.
Sama nimitystapa koski myös virkamiehiä: oli opettaja Vokkonen, opettajan rouva jne., perheen lapsista käytettiin etunimiä.
Sitä vastoin nuo vähäväkiset torppien asukkaat ihmiset nähtiin sen arvoisina, ettei katsottu olevan tarvetta yksilöidä heitä heidän omilla nimillään.
Tuo oli todellisuutta vielä 50-luvulla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
on ollut ainakin kirkonkirjoissa jo kauan. Eri asia käytettiinkö puhekielessä.
Oli Matti Matinpoikaa, Miina Wilhelmiinan tytärtä jne. Se taisi olla Gustav II Adolf, joka sitten käski ottamaan Pommerin sodan jälkeen sukunimet.
Yleensä ne sitten otettiin synnyinpaikan tai ammatin mukaan. Tai asuinpaikan ympäristöstä, sen takia meillä Virtasia, Lahtisia, Niemisiä on huippumäärät
Totta kai nuo ihmiset oli kastettu ja niillä oli kirkonkirjoissa nimet.
Ne eivät tuntuneet vain sen arvoisilta, että niitä olisi kylällä yksilöity niiden oikeilla nimillä. Niitä vain luonnehdittiin - kun lapsista oli puhe - ikäjärjestyksen perusteella.
Tulee mieleen kun koulussa alakoulun opettaja mainitse muiden oppilaiden kuullen toiselle opettajalle, että H...n (sukunimi, alkukirjain muutettu) poika on tehnyt jotakin. Tuntui halventavalta ja sen muistaa vieläkin.
Ei olisi sanonut niin varakkaamman lapsesta.
Mietinpä minäkin asiaa,kun kysäisit.Oliskohan asia mennyt jotenkin seuraavalla tavalla? Kylän oma väkihän tunsi vertaisensa. Miksi siis muistella ehkä kymmenen "savun" kymmenen mukulan etunimiä. Riitti kun sanoi Mokkolan Aatun keskimmäinen poika. Joka ikinen tiesi kenestä vesasta oli puhe.
Herrasväenkään ei tarvinnut tuntea näitä perheitä henkilökohtaisesti. Riitti kun asioi virkamiestasolla heidän kanssaan. Näillä "herroilla" yleensä olikin vain yksi tai kaksi lasta. Kylässä oli näitä "herraskaisia" vain muutama perhe. Heidän seurustelunsa keskenään takasi jopa lasten etunimen käytön puhuteltaessa.
Jos oikein muistan,niin pidettiinpä sitä hieman koppavana nousukkaana,jos rahvaaseen kuuluvaksi katsottu edes käytti etunimiä omaan sosiaaliluokkaan kuuluvien perheiden lapsista. Pidettiin koppavana nousukkaana. Saatettiin äkkiä sanoa että "tuokin kulkee nokka taivasta kohti niin että sieraimiin sataa".