Heips.
Olemme 4 liiketalouden AMK-opiskelijaa Oulusta. Teemme tutkimusta siitä, kuinka on mahdollista yhdistää perhe-elämä ja korkeakouluopinnot.
Kirjoittakaa kaikki äipät ja isit kokemuksistanne! Kirjoitelma voi olla lyhyt tai pitkä, hyvinkin vapaamuotoinen, tai voit vastailla seuraavien viitekysymysten mukaan. Laitathan myös ikäsi ja sukupuolesi, sekä mahdollisesti lapsien iät.
Kiitos paljon!
T: Terhi M., Terhi Y., Tiina ja Camilla
- Onko perhe-elämä (lapset) ja korkeakouluopinnot mahdollista yhdistää?
- Onko mahdollista, että koulun puolesta tulee "helpotuksia" perheellisille?
- Miten lastenhoito järjestyy?
- Kärsiikö perhe-elämä tai opiskelu? Kumpi enemän, vai lainkaan?
- Mistä joutuu luopumaan? Seuraelämä, harrastukset jne. ?
- Onko lähiverkko tärkeä/välttämätön? Esim. mies/vaimo perhe ja ystävät.
- Onko lapsien ja opintojen yhdistämisessä jotain erittäin positiivisia/negatiivisia puolia?
Olemme 4 liiketalouden AMK-opiskelijaa Oulusta. Teemme tutkimusta siitä, kuinka on mahdollista yhdistää perhe-elämä ja korkeakouluopinnot.
Kirjoittakaa kaikki äipät ja isit kokemuksistanne! Kirjoitelma voi olla lyhyt tai pitkä, hyvinkin vapaamuotoinen, tai voit vastailla seuraavien viitekysymysten mukaan. Laitathan myös ikäsi ja sukupuolesi, sekä mahdollisesti lapsien iät.
Kiitos paljon!
T: Terhi M., Terhi Y., Tiina ja Camilla
- Onko perhe-elämä (lapset) ja korkeakouluopinnot mahdollista yhdistää?
- Onko mahdollista, että koulun puolesta tulee "helpotuksia" perheellisille?
- Miten lastenhoito järjestyy?
- Kärsiikö perhe-elämä tai opiskelu? Kumpi enemän, vai lainkaan?
- Mistä joutuu luopumaan? Seuraelämä, harrastukset jne. ?
- Onko lähiverkko tärkeä/välttämätön? Esim. mies/vaimo perhe ja ystävät.
- Onko lapsien ja opintojen yhdistämisessä jotain erittäin positiivisia/negatiivisia puolia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voisin kirjoittaa teille kokemuksia. Opiskelen Kasvatustieteellisessä ja minulla on puoltoistavuotias lapsi.En viitsisi tänne palstalle kirjoittaa. Oisko jotain sähköpostiosoitetta, jonne voisin lähettää vastaukseni?
Miksi ihmiset eivät halua vastata tänne? Olen itse ajatellut ensin hakea opiskelemaan yliopistoon ja sen jälkeen hankkia lapsen. Siis siinä tapauksessa että pääsen opiskelemaan. Ajattelin pitää muutaman vuoden tauon opinnoissa ja aloittaa opinnot vasta kun lapsi voi mennä tarhaan.
Olisi mielenkiintoista kuulla, onko moinen mahdollista :)
Tässäpä sinullekin sähköpostiosoite.
Olemme kiitollisia kaikista kokemuksista, joita saamme :)
terhi
jep, minulla on tässä piakkoin LA ja mieheni kanssa opiskelemme molemmat amk:ssa, joten jos laittaisitte sähköpostiosoitteenne voisin sitten kertoa kokemuksistamme...vai haluatteko tietoa vain sellaisilta joilla on vanhempia lapsia...
Tässäpä sinullekin se sähköpostiosoite.
Kaikki kokemukset kyllä kelpaavat meille ja vastaukset käsitellään luottamuksellisesti ja ilman henkilötietoja (ikää tarvitsemme tosin).
tiuhti
siis missä vitussa se osote on?????
ei se näy palstalaisille jos sen tuohon sähköposti kenttään laittaa!!!! vitun pellet!!!
laittakaa se tähän tekstiin urpot, niin ei tarvi sitten ihmetellä, että miksi sinne sähköpostiin ei ilmaannukkaan niitä vastauksia!!!!!!!!!!!!!!!
Kylläpäs täällä onkin niin ystävällistä porukkaa. Ensimmäistä kertaa täällä vierailevana vallan sydäntä lämmittää näin iloinen vastaanotto.
Minä kyllä sain sähköpostiini tuonkin viestin, joten kyllä se osoite toimii, mutta annetaampa se nyt sitten uudelleen, jos vaikka tällä kertaa toimisi myös sinulla.
eli ensi kerralla voit suoraan kirjoittaa minulle osoitteeseeni [email protected].
kiitos.
terhi y.
No voinhan yrittää kirjoittaa jotain tännekin. Minulla on vaan huonoja kokemuksia, kun olen joskus kysynyt tällä palstalla vauvoihin liittyvää. Erittäin asiattomia viestejä sain. Lisäksi uskon, että uskaltaisin kirjoittaa paljon henkilökohtaisempia ajatuksia kuin nyt kirjoittaessani.
Olen 30-vuotias nainen. Avomies 31-vuotias ja meillä on 1.8 v tyttö. Aloitin opinnot kasvatustieteellisessä tiedekunnassa vuonna -96.
Minulla oli tarkoitus valmistua ennen kuin lapsia olisi tullut, mutta kun opinnot venyivät ja muitakin juttuja tuli, jotka hidastivat opiskeluani, päätin, että lapsi saa tulla. Olinhan jo melkein kolmekymmentä. Päätin, että ehdin opiskella sitten myöhemmin.
Perhe-elämä ja opiskelut jäi vähäksi aikaa kun lapsi oli pieni. Ainakin muutama kuukausi meni, etten edes yrittänyt opiskella mitään. Sitten rupesin vähitellen omaa tahtia suorittaa jotain kursseja mitä pystyi suorittamaan kirjatentteinä. Vasta nyt kun lapsi on 1.8 v ja olen vielä hoitovapaalla olen alkanut varsinaisesti taas opiskelemaan. Kaksi asiaa voi yhdistää, jos muistaa että lapsi on aina tärkein ja opiskelee omassa tahdissa. Pitää hyväksyä, että opiskelutahti hidastuu.
Itse en ole saanut mitään helpotuksia vaikka minulla on pieni lapsi. Suoritan kursseja samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Ehkä olisi mahdollista suorittaa joitain kursseja kirjatentteinä, ettei tarvitsisi istua luennolla, mutta itse olen nimeenomaan halunnut suorittaa "normaalisti".
Yliopistolla pyörii toista vuotta lapsiparkki, mihin voi jättää yli puoli vuotiaan lapsen hoitoon kolmeksi tunniksi kerrallaan. Meidän tyttö on hoidossa siellä noin kaksi kertaa viikossa. Jos opiskelua on neljän jälkeen minun äitini hoitaa lasta. Iskä hoitaisi, mutta työaika loppuu häneltä vasta kahdeksalta illalla.
Pienen lapsen kanssa ei voi opiskella yhtä intensitiivisesti kuin ilman lapsia. Minulla ei ole mahdollisuutta mennä kirjastoon lukemaan tms. vaan joudun lukemaan kotona aina kun lapsi sallii. Voi lukea kun lapsi on päiväunilla tai iltaisin, kun lapsi on mennyt nukkumaan mutta se vaatii tiettyä itsekuria, mitä minulla harvoin on... Yleensä sitä haluaa vaan levätä ja tehdä omia juttuja.
Opiskelu kärsii enemmän, koska panostan nyt lapseeni. Opiskelu ei ole niin tärkeää. Lapsi on vaan kerran pieni. Olen päättänyt, että toinen lapsi saa tulla vasta kun olen valmistunut yliopistosta. Kahden lapsen kanssa opiskelu voisi olla jo erittäin hankalaa.
En tietenkään pääse harrastamaan niin paljon kuin haluaisin, koska olen hoitovapaalla ja mies on päivät töissä. Lapsen kanssa voin kuitenkin harrastaa. Käymme muskarissa ja perheliikunnassa. Omat harrastukset on ollut pakko jättää väliin. Pidän nyt opiskelua harrastuksenani. Kavereiden kanssa pääsen ulos melkein koska vaan jos mies tai äiti hoitaa tyttöä. En edes halua niin usein ulos pitämään hauskaa, noin kerran kuussa riittää hyvin, ettei sitä ihan sammaloidu.
Ilman lähiverkon tukea tämä elämä tuskin olisi mahdollista. Tulotkin on niin pienet, koska saan kelasta rahaa ja joudumme elämään miehen tuloilla, ilman satunnaista raha-apua tuskin pärjäisimme. Samassa elämäntilanteessa olevista ystävistä on suuri henkinen apu, voi yhdessä voivotella tilanteita. Lapsettomia ystäviä on myös hauska nähdä, koska heillä on niin erilainen ajatusmaailma, on kiva joskus vaihtaa vapaalle.
Ei ole mitään erikoisen positiivisia tai negatiivisia puolia. Järjestelyt pitää tehdä hyvin, niin opiskelu sujuu melkein samaa tahtia kuin muillakin. Minulla on se etu, että opintoni ovat loppusuoralla. Jos olisin vasta aloittanut ja olisi paljon sellaisia kursseja, joista järjestetään opetusta, olisi lapsi pakko laittaa tarhaan. Positiivista on että saan olla vielä vähän aikaa kotona ja opiskella samalla kun hoidan lasta. Negatiivista on, että olen totaalisen ulkopuolella kaikesta elämästä, mitä yliopistolla tapahtuu. Olen pitänyt niin kauan taukoa, etten enää tunne yliopistolta ketään, minulla ei ole kavereita. Sen kuitenkin tiesin etukäteen, kun lasta suunniteltiin. Tunnen itseni välillä todella stressaantuneeksi, koska tuntuu, että minun pitäisi tehdä liian monta asiaa samaan aikaan. Välillä tulee todella huono omatunto kun en jaksa opiskella.
Sellaisia ajatuksia kysymyksenne herättivät. Jos on jotain lisäkysymyksiä vastaan mielelläni!
Sydämellinen kiitos hyvästä ja monipuolisesta vastauksestasi. Koimme saavamme siitä paljon irti :)
Iloista syksyn jatkoa!
t. tytöt
että,luetteko lainkaan vastauksia joita on muutama kertynyt tuonne isien puolelle?