Korkeakouluopinnot ja perhe-elämä

opiskelun, meillä oli kaksi lasta 7 ja 8 vuotiaat.
Opiskeluni aikana syntyi kaksi lasta vajaan kahden vuoden sisällä.

Kun olin valmistunut minulla oli ikää 37 v.

Lasten hoito järjesyti niin että vaimo kävi iltatöissä ja minä hoidin lapset kun tulin koulusta kotiin ja vaimo lähti klo. 15.30.
Huom! laitoin myös ruoan tiskasin jne.
Sitten kun syntyi nämä pienemmät niin vaimo oli äitiyslomalla suurimman osan ajasta.

Kaikki lomat olin töissä kuten kesä-, joulu- ja pääsiäislomat. Tästä kärsi jos voin sanoa niin, sekä perhe että opiskelu.
Mutta elämä on myös koulua joten sain siitä sitä mitä ei muilla opiskelija tovereilla ollut.

Missään opiskelija riennoissa en koskaan ollut mukana enkä niitä kaivannutkaan.
Elin tulevalle ammatilleni sen mitä se vaati ja perhe sai sen mitä jaksoin antaa heille. Näin on vielä tänäänkin kun olen töissä.

Harrastukset kausittain olivat aika vähissä. Mutta en kokenut että jouduin luopumaan mistään vaan se oli sen ajan sanelema tilanne, työ siinä kuin mikä työ tahansa.
Aikuisena osasin ottaa opiskelun työnä enkä vapautena vastuusta perheestäni.

Koulun puolesta ei tullut mitään helpotuksia. Suurin helpotus oli elämän kokemukseni josta oli hyötyä ja antamista myös muille opiskelu tovereille.

olen 33v. ja itselläni on viisi lasta(7-15 v.) ja luojan kiitos upea mies,joka jaksaa tukea opintojani silloinkin kun itsestä tuntuu että olisi kypsä nakkaamaan rukkaset naulaan.opiskelen ammattikorkeassa ja kyllä perhe ja opinnot mahtuvat samaan pakettiin,mutta kyllä se vaatii päättäväisyytta ja voimakasta tahtoa,opiskelija elämän riennot ei sinänsä edes kiinnosta.omille harrastuksille olen raivannut aikaa yhden illan viikossa n.2 tuntia.meillä ei koulu huomioi perheellisiä mitenkään,ja pitäisikö edes?well,ehkä joissain asioissa voisi ottaa huomioon hieman.opiskelukavereihin on välillä hankala suhtautua kovin vakavasti,sillä kyllähän parikymppinen sinkku(tai seurustelevakin) elää ihan toisenlaista maailmaa kuin kolmekymppinen perheellinen.lastenhoito-ongelmia meillä ei ole kun kaikki muksut ovat jo koulussa.

Olen Janne 26 vuotta ja 1 12 vuotiaan pojan isä. Olen opiskellut ammattikorkeakoulussa jo jonkin aikaa. Koulusta ei tule minkäänlaisia helpotuksia, joten vaimosta on todella suuri apu. Koulun jälkeen on minun vuoroni olla perheen kanssa ja vaimo saa omaa aikaa. Lastenhoito ei oikein onnistu, koska asumme aivan vieraalla paikkakunnalla ja molempien sukulaiset asuvat kaukana. Perhe-elämä ei ole joutunut kärsimään, koska olin töissä ennen opiskelujen alkamista ja työvelvollisuuksien jälkeen halusin aina perheeni pariin. Koulun olen ottanut työnä ja vapaa-aikani "uhraan" perheelleni. Ystävistä ja seuraelämästä en ole joutunut luopumaan, koska kaikki vanhat ystäväni muuttivat töiden/opiskelujen perässä muualle joten pidän heihin yhteittä netin kautta. Omia harrastuksia minulla toki on ja harrastan niitä aina tarpeen mukaan joko yhdessä tai erikseen vaimon kanssa.

Kiitämme suuresti saamistamme vastauksista.
Varsinkin nämä isien vastaukset ovat ensisijaisen tärkeitä, kun tekijöinä pelkkiä naisia.

Kiitos siis teille kaikille :)

Iloista syksyn jatkoa!
Terhi, Tiina, Camilla ja Terhi