Se rakkaus...

No niin.Minä sitten sairaalaan.
No miksi.
Vain yksi sana:älä kulta juo,älä ota.
Mie yritän olla selvä.
Jaa,mitä se maksoi.

No tämän.
Mie yritän kaikkeni.En arvannut että päälle kävisi.
Nyt löi.
Ensimmäisen kerran kolmeenkymmeneen vuoteen
Osastolle,jossa olin töissä.
En halunnut lukea papereita,jotain skeidaa miusta..Haluan oman elämäni takaisin.
Haluan sen mikä oli ennen alkoholia.
Mikä muutti miut ja hänet.

Minä tiedän,mutta sanotuksi en sitä saa.
Silmä mustana,sielu kappaleina.
Kaikki henkilökohtainen mennyt.
Kaikki se mitä arvostin on poissa.
Nyt turtana.
Ilman mitään tunteita.
Olen vain,ja ajattelen:Olisikohan jossain se mistä joskus unta näen.
Se oikea elämä.En tiedä...Käännän kylkeä ja ottaa pipiä...
12588
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

Minun avopuolisoni pahoinpiteli ninut kolmisen vuotta sitten osastolle,jossa olin kaksi viikkoa.
Tuo niin ihana ihminen selvänä,rakastava puoliso ja lasten isä.
Ihminen joka muuttuu hirviöksi juotuaan kaksi päivää,miksi.
Minulta meni kylkiluita,selässä välilevynpullistuma potkuista,silmä turvonnut kiinni.
Tein rikosilmoituksen,hän sai 8ooe sakot hyvätuloinen kun on,ei ehdollista vankeustuomiota ei mitään.
Erosin heti ja muutin lasten kanssa pois,kolme vuotta minulta meni mutta nyt helpottaa.
Fyysiset vammat meni mutta henkiset jäivät ja niin jäi lapsillekin.
Itse lopetin kokonaan alkoholin käytön,vaikka harvoin otin muutenkin.
Ex puolisoni asuu tällä hetkellä ulkomailla silti minä pelkään,vaikkei ole mitään enää aiheuttanut.
sanoin että elämä helpottaa ja aika on ainut mikä siihen auttaa ja tuki tietenkin.
Hän oli kaikki mitä minulla oli rakastin häntä 15 vuotta mutta viina vei voiton.
Sinulle sanon hae apua jos vielä siellä osastolla olet älä jää suhteeseen jossa on väkivaltaa,vaikka se olisi ollut se eka kerta.

Äänestä
  • Kiitti,joku vastasi.
    Lapsena sitä laski päivänkakkaralla,rakastaa ei rakasta.

    En tiedä.Ja mistä tietäisinkään.
    Ei ennen ole käynyt käsiksi..ei koskaan.Nyt en tiedä missä mennään.
    No höh..mie hoitaja.No tuli psykiatri.
    Tuli sosiaali-joku--.En pystynyt puhumaan.
    Meil aikuinen lapsi...
    Huomenna pääsisin pois..
    En tiedä mitä teen.
    Miksi ne minua puhuttaa?
    Miksi ei häntä.
    Miehän se alkkari olen..mutta..huoh...mihin se johtaakaan kun toiselta PYYTÄÄ että hei,minä rakastan siuta,mut mie en juo..koska mie kuolen jos juon..MIKSI..eikö rakkaus kata koko elämän..sory..ei muuten kata!!!

    Äänestä

Kaikki se kärsii ja rakkausko ei koskaan häviä!?Ja pah.Nyt riitti.Menen pois enkä ikinä palaa.
Opettelen elämään yksin.
Silloin kukaan ei minua ikinä enään lyö.
Ja paskat rakkaudesta!!!!

Äänestä
  • Lähde ja hoida itsesi kuntoon. Tai laita ukko pihalle.
    Miehen vuoksi ei ainakaan kannata juoda. Tai mikään muukaan asia ei ole juomisen arvoinen. Tunne tulee ja menee.

    Turha jäädä odottelemaan mitään ihmeitä tapahtuvaksi.

    Syylisiä ei ole. On vain käsittelemättä ja puhumatta jääneitä asioita. hakkaajan kanssa ei mitään kannata edes puhua. Enää.

    Elä ja anna elää.

    Äänestä

  • alKOHOli kirjoitti:

    Lähde ja hoida itsesi kuntoon. Tai laita ukko pihalle.
    Miehen vuoksi ei ainakaan kannata juoda. Tai mikään muukaan asia ei ole juomisen arvoinen. Tunne tulee ja menee.

    Turha jäädä odottelemaan mitään ihmeitä tapahtuvaksi.

    Syylisiä ei ole. On vain käsittelemättä ja puhumatta jääneitä asioita. hakkaajan kanssa ei mitään kannata edes puhua. Enää.

    Elä ja anna elää.

    Tjuu.Joku vaan tietää,vuosien saatossa miten minä reagoin.
    Käyttää sitä hyväkseen.
    Osaa ottaa sanan sieltä,toisen täältä...
    Osaa lukea minua kuin avointa kirjaa.
    Tietysti joku välkky sanoo nyt,etten ole sinut siis minun raittiuteni kanssa.
    Olen sinut.
    En halua juoda.
    Mutta olen ihminen,heikko sellainen.Joka ainut päivä.selvä päivä on minulle lahja.
    Huomisesta en tiedä.

    Ihmeellistä sinänsä,että ajattelen näinkin selkeästi nyt,kun hoitaja ilmoitti etttä MIEHENI on tullut hakemaan miuta kotiin...
    Olen vain kuullut et se joka lyö,lyö uudestaan,omastani en haluaisi sitä uskoa.
    Mie en kuitenkaan juo.En nyt.

    Äänestä

  • Kukkakeiju kirjoitti:

    Tjuu.Joku vaan tietää,vuosien saatossa miten minä reagoin.
    Käyttää sitä hyväkseen.
    Osaa ottaa sanan sieltä,toisen täältä...
    Osaa lukea minua kuin avointa kirjaa.
    Tietysti joku välkky sanoo nyt,etten ole sinut siis minun raittiuteni kanssa.
    Olen sinut.
    En halua juoda.
    Mutta olen ihminen,heikko sellainen.Joka ainut päivä.selvä päivä on minulle lahja.
    Huomisesta en tiedä.

    Ihmeellistä sinänsä,että ajattelen näinkin selkeästi nyt,kun hoitaja ilmoitti etttä MIEHENI on tullut hakemaan miuta kotiin...
    Olen vain kuullut et se joka lyö,lyö uudestaan,omastani en haluaisi sitä uskoa.
    Mie en kuitenkaan juo.En nyt.

    pian häiden jälkeen mies alkoi pahoinpidellä minua. Oltiin ns. unelmapari, mutta totuus muuttuikin toiseksi. Kestin kerran ja toisen, koska olin avioliitossa. Kolmas kerta oli liikaa. Oli jotenkin häveliästä erota niin nopeaan avioliitosta, joka ulospäin näytti täydellistä. Lähdin silti. Esitin itselleni yhden kysymyksen: haluanko antaa itselleni mahdollisuuden olla onnellinen. Vastaus oli kovin selvä, totta kai annan. Toinen kysymys oli myös, haluanko pelätä omassa kotonani, ei koskaan tiedä mistä syystä tai sanasta tulee nyrkistä tai jaloista. En tietenkään halunnut. Niinpä keräsin kimpsut ja kampsut ja lähdin, enkä kuuna päivänä ole katunut päätöstäni, vaikkei elämä niin onnekasta ole ollutkaan.

    Sinua ns. puhutellaan, koska sinusta ollaan huolissaan. Halutaan tietää, kuinka voit henkisesti ja voitko oikeasti palata kotiisi.

    Rankkaa on kohdata tuollaista. Ei ehkä juuri nyt lohduta, mutta et ole kuitenkaan ainut, joka on moista kokenut. Nyt vaan pitää jaksaa olla vahva ja tehdä ne oikeat päätökset. Oli sitten lapsia tai ei, nuoria tai vanhoja, ajattele omaa elämääsi ja tietenkin jos niitä lapsia on, heidänkin elämäänsä. Hankit itsellesi asunnon, ensin väliaikaisen, ja sitten muutat sinne. Kyllä ne asiat siitä askel askeleelta järjestyvät ja hyväksi muuttuvat. Usko pois.

    Äänestä

alkoholistille on usein PULLO.
"Älä kulta juo, älä ota"

Äänestä

oikeata vastausta. Itse en hyväksy lyömistä ja olen sanonut, että yksikin lyönti on liikaa. Jos minua lyötäisiin, lähtisin heti ja lopullisesti. Mutta kun minua ei ole koskaan lyöty, en tiedä miten tosipaikan tullen toimisin.

Kaiken keskellä kuitenkin toivon, että jaksat pitää raittiudesta kiinni. Raittiudelle on paljon parempi rakentaa niin sinun kuin läheisesikin elämä.

Kirjoittele ja kerro miten sinulle on käynyt. Toivon sinulle voimia kestää kaikki se mitä nyt edessä on.

Äänestä
  • ei voi kukaan luottaa ei edes alkoholisti itse tilanteen vaatiessa alkoholisti puollustaa RAKKAINTAAN(VIINAA) ja on valmis vaikka tappamaan.

    Äänestä

on laittaa mies välittömästi mäelle. Usko pois. Sinulla on alko-ongelma ja miehelläsi sen lisäksi vielä väkivaltaisuus. Tuosta ei tule yhtään mitään, jos siis haluat itse päästä viinasta eroon ja saada elämäsi raiteilleen. Jos minua mies löisi kerrankin niin kauhavalainen puukko selässä lähtisi ovesta ulos ja takaisin ei olisi tulemista.

Äänestä

ensimmäisen kerran kolmeenkymmeneen vuoteen,- vai jouduitko osastolle ensimmäistä kertaa? Mikä mahtaisi olla miehen kertomus asiasta?

Äänestä

oikea määritelmä tolle suhteelle on molemminpuolinen läheisriippuvuus, joka on alkoholisteille aika yleistä. Tähän liittyy myös väkivallan sietäminen, kun kuvittelee "rakastavansa" ja että toinenkin "rakastaa". Höpöhöpö.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kukkakeiju kirjoitti:

No niin.Minä sitten sairaalaan.
No miksi.
Vain yksi sana:älä kulta juo,älä ota.
Mie yritän olla selvä.
Jaa,mitä se maksoi.

No tämän.
Mie yritän kaikkeni.En arvannut että päälle kävisi.
Nyt löi.
Ensimmäisen kerran kolmeenkymmeneen vuoteen
Osastolle,jossa olin töissä.
En halunnut lukea papereita,jotain skeidaa miusta..Haluan oman elämäni takaisin.
Haluan sen mikä oli ennen alkoholia.
Mikä muutti miut ja hänet.

Minä tiedän,mutta sanotuksi en sitä saa.
Silmä mustana,sielu kappaleina.
Kaikki henkilökohtainen mennyt.
Kaikki se mitä arvostin on poissa.
Nyt turtana.
Ilman mitään tunteita.
Olen vain,ja ajattelen:Olisikohan jossain se mistä joskus unta näen.
Se oikea elämä.En tiedä...Käännän kylkeä ja ottaa pipiä...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu