Hei,
tarvitsisin mielipiteitä onko todella kysymys paniikkihäiriöstä vai ei.
Olen parikymppinen nainen, ja ekan kerran maaliskuun alussa kävi niin, että nukkumaanmenon jälkeen (1-2 tuntia) heräsin siihen, että syke takoo todella kovaa. Mulla oli tosi kuuma, kun nousin ylös mua huimasi, suu kuivui. Sitten alkoi palelemaan. Ensiavussa vietin yön ja sain beetasalpaajaa että pulssi laskee. Kaiekn kaikkiaan olo aiavn kauhea, koko seuraavan päivän aivan poikki. Meni kuukausi ja sama toistui, hieman lievempänä, koska otin beetasalpaajan mitä määräsivät heti kun tuli. Jossain vaiheessa siitä tuli jatkuvaa, en pystynyt nukkumaan, syke alkoi takomaan päivälläkin ja lopulta olin sairaalassa tarkkailussa viikon verran ettei ole mitään fyysistä vikaa. Otettiin verikokeita, sydän tutkittiin, keuhkokuvat kaikki ok. Beetasalpaajalääkitys vaihdettiin astmaatikolle sopivaksi. Lisäksi sain pamit, jotka eivät juuri auta.
Kaksi kuukautta sitten lopetin kaikki lääkkeet ja kaikki meni suht ok, mutta nyt taas yöllä heräsin ja piti ottaa lääke.
Joskus mulla on päivisinkin kaikenlaisia kummia oireita, mutta toi pulssijuttu ei oo koskaan niin raju ollut. Ainoastaan silloin kun herään siihen.
Onko ketään muut ajolla noi "kohtaukset" tulis öisin rajuimmillaan? Vai onko mut kunnolla tutkittu ja kyse onkin jostain muusta?
Kun sitä heti ekan kohtauksen jälkeen alettiin ehdottelemaan en oikein uskonut sitä, ja tosi vaikea vieläkään uskoa kun en voi luottaa siihen että se sitä olisi.
En oo saanut mitään muuta apua, mutta jatkuvaa lääkitystä en haluaisikaan, koska kohtauksia ei oo nyt tullut niin usein. Haluaisin vain varmuuden siitä että se todella on sitä, että en alkaisi pelkäämään kohtauksen tullessa.
Koska nyt aina ajattelen et jos ei mua oo tutkittu tarpeeks ja se ei ookkaan pniikki, monet paniikkihäiriöiset sanoo et ei kuulosta paniikkikohtaukselt. Just siks että tulee öisin noi pahimmat. Ja koska mulla ei sellasta henkistä ahdistusta oo juuri ollut vuosiin. Eilen illalla olin kyllä vähän rauhaton nukkumaanmennessä kun tiesin että pitää mennä aikasin nukkumaan, enkä ollu niin poikki. Nää tulee yleensä sillon kun meen ennen puoltayötä nukkumaan, yhessä vaiheessa oikein pelkäsin mennä nukkumaan ennen kello yhtä, kun nää tuli aina sillon. :(
Miltä kuulostaa?
tarvitsisin mielipiteitä onko todella kysymys paniikkihäiriöstä vai ei.
Olen parikymppinen nainen, ja ekan kerran maaliskuun alussa kävi niin, että nukkumaanmenon jälkeen (1-2 tuntia) heräsin siihen, että syke takoo todella kovaa. Mulla oli tosi kuuma, kun nousin ylös mua huimasi, suu kuivui. Sitten alkoi palelemaan. Ensiavussa vietin yön ja sain beetasalpaajaa että pulssi laskee. Kaiekn kaikkiaan olo aiavn kauhea, koko seuraavan päivän aivan poikki. Meni kuukausi ja sama toistui, hieman lievempänä, koska otin beetasalpaajan mitä määräsivät heti kun tuli. Jossain vaiheessa siitä tuli jatkuvaa, en pystynyt nukkumaan, syke alkoi takomaan päivälläkin ja lopulta olin sairaalassa tarkkailussa viikon verran ettei ole mitään fyysistä vikaa. Otettiin verikokeita, sydän tutkittiin, keuhkokuvat kaikki ok. Beetasalpaajalääkitys vaihdettiin astmaatikolle sopivaksi. Lisäksi sain pamit, jotka eivät juuri auta.
Kaksi kuukautta sitten lopetin kaikki lääkkeet ja kaikki meni suht ok, mutta nyt taas yöllä heräsin ja piti ottaa lääke.
Joskus mulla on päivisinkin kaikenlaisia kummia oireita, mutta toi pulssijuttu ei oo koskaan niin raju ollut. Ainoastaan silloin kun herään siihen.
Onko ketään muut ajolla noi "kohtaukset" tulis öisin rajuimmillaan? Vai onko mut kunnolla tutkittu ja kyse onkin jostain muusta?
Kun sitä heti ekan kohtauksen jälkeen alettiin ehdottelemaan en oikein uskonut sitä, ja tosi vaikea vieläkään uskoa kun en voi luottaa siihen että se sitä olisi.
En oo saanut mitään muuta apua, mutta jatkuvaa lääkitystä en haluaisikaan, koska kohtauksia ei oo nyt tullut niin usein. Haluaisin vain varmuuden siitä että se todella on sitä, että en alkaisi pelkäämään kohtauksen tullessa.
Koska nyt aina ajattelen et jos ei mua oo tutkittu tarpeeks ja se ei ookkaan pniikki, monet paniikkihäiriöiset sanoo et ei kuulosta paniikkikohtaukselt. Just siks että tulee öisin noi pahimmat. Ja koska mulla ei sellasta henkistä ahdistusta oo juuri ollut vuosiin. Eilen illalla olin kyllä vähän rauhaton nukkumaanmennessä kun tiesin että pitää mennä aikasin nukkumaan, enkä ollu niin poikki. Nää tulee yleensä sillon kun meen ennen puoltayötä nukkumaan, yhessä vaiheessa oikein pelkäsin mennä nukkumaan ennen kello yhtä, kun nää tuli aina sillon. :(
Miltä kuulostaa?
Vastaukset 17
Vanhimmat
olen itse kokenut...lopetin citan oton 6 kk jälkeen pikkuhiljaa ja 2 kk meni ok sitten kesken työpäivän tuli taas kohtaus ( aikas kova ). Taas otan nappeja ja olo on ok.. jos tää taas tästä 1 vuoden päästä menis jo ilman nappeja
Kiitos vastauksesta.
Mua ihmetyttää kun päivisin mulle tulee vaan sellasia "epätodellisia oloja" tai huimauksia tms. Miks nää pahimmat tulee aina öisin?
Tuleeko kellään muulla pääsääntöisesti öisin pahimamt ja tosiaan niin, että syke olisi se suurin "ongelma", se tuntuu tsoi epämiellyttävälle, kun se ei vaan tao vaan ihan oikeasti nousee todella korkealle. (tämä ihan todettu sairaalalla)
Tosi höntti olo koko seuraavan päivän ja taas pelkää nukkumaanmenoa. :(
Mulla on myös ollut noita yöllisiä kohtauksia. Niitä on ollut jo useampia vuosia. Pari vuotta sitten koin hankalia olotiloja myös päivisin opiskelupaikassani, jolloin hakeuduin psykiatrian polille terapiaan ja aloin käyttää mielialalääkettä nimeltä Seronil. Olen aina ollut herkkä ahdistumaan, ehkä koin jo lapsuudessa näitä kohtauksia.
Käytin lääkettä pari vuotta, kunnes lopetin ja noin puoli vuotta lopetuksen jälkeen oireet palasivat. Ahdisti,masensi, vatsa oireili, jalat ja kädet olivat ihan kylmät. Jouduin aloittamaan lääkkeen uudestaan ja käytän sitä edelleen. Nuo yölliset kohtaukset on kyllä kamalan tuntuisia. Itselläni ne tulevat yleensä juuri tunti pari tuntia nukkumaan menon jälkeen, kun on jo nukahtanut niin herää siihen huonoon oloon. Sydän lyö hurjan kovaa, hikoiluttaa, rinta märkänä hiestä, oksettaa, viluttaa. Tulee tarve nousta ylös ja käydä vessassa, jossa huomaa mahan olevan sekaisin. Epätodellinen, sumuinen, sekava olo päässä. Oksettaa kovasti, sietämätön olo kerta kaikkiaan. Pyörryttää joten on pakko päästä pian makuulle. Siinä sydän kiihdyttää vielä ja ajattelee että onkohan se jotain vaarallista, pitääkö tilata ambulanssi. Hetken päästä se hiukan helpottaa ja nukahdan siihen. Seuraavana päivänä päässä painon tunnetta ja heikko olo. Yhteen aikaan oli melkein joka yö näitä kohtauksia yli viikon ajan. Siinä oli tiukilla että jaksoin eteenpäin päivästä toiseen. Pelotti mennä nukkumaan,jos se olo taas tulisi päälle.
Tuossa kohtauksessa ikävää on juuri tuo sydämen sykkeen kohoaminen, joka sitten tekee olon niin tukalaksi, että oksettaa. Voimia kaikille tästä vaivasta kärsiville.
Kiitos, helpotti ihan hirvittävästi.
Siis kyllä tää on sellasta, että antais aika paljon että nää kohtaukset tulis päivällä. On mulla päivisinkin joskus harvakseltaan tai joskus useammin kaikenlaisia oloja, mut sillon voin mennä vaan istumaan jonnekki ja hengittelemään tms. Niihin osaan suhtautua.
Näihin yöllisiin en, juurikin tuon sykkeen takia. Yhessä vaiheessa tää kroonistu kun pelkäsin niin paljon, et tuli päivälläkin se syke ja sillon sit olinkin sairaalassa viikon tarkkailussa, kun en vaan halunnu enää olla kotona. (ei ollu mitään läkitystä oikeestaan jne.)
Se syke juuri tekee siitä niin pelottavaa, ja se etten esim. näe mitään painajaisia tms. Ne merkit ovat niin pieniä tai kerrassaan olemattomia että tuollainen tulisi. Lähinnä se että olen rauhaton mennessä nukkumaan, mutta ei sitä muista mitä se merkkaa kun muutenkin olen sellanen jalkojen heiluttelija ennen kun nukahdan.
Tää on niin... argh. Taas saa pelätä nukkumaanmenoa, siis en kyl tiiä mitä tekisin. En voi/halua ottaa mitään pitkäaikaislääkettäkään, kun keskittymishäiriöön on jo yksi lääke.
Mä en saa oikein menemään ohi rauhottelemalla itteeni, tai lähinnä se tuntuu niin veemäiseltä eikä mee kuitenkaan kunnolla ohi et haluun aina lääkkeen. Muuten en niitä käytä.
Jos jollain lääkettä näihin niin olisin kiitollinen vinkeistä että mikä lääke ois hyvä ja toimiva. Ei näitä yleensä tule kovin usein, mutta siis niin ärsyttävää kun oikeesti aina alkaa ajattelemaan että "jos ei tää sittenkään oo paniikki..." kun monet sanoo et ei kuulosta siltä. :/
Lyökö sulla sydän kovaa vai nopeasti vai sekä että? Siis että nouseeko sulla oikein syke korkealle? Sekin itseä epäilyttää kun syke ei tao, vaan ihan todella nousee. Tosi ärsyttävää. :/
Mitä olet tehnyt sinä edeltävänä päivänä?
Mitä olet syönyt ja juonut aamiaisesta iltapalaan?
Eräällä sukulaisellani oli samankaltaisia oireita ja moni niistä johtui ihan henkisitä paineista ja siitä että pelkäsi sen tapahtuvan uudelleen.
Myös kahvin juonti tuntui olevan aika selvästä siinä kiinni.
En käytä alkoholia, polta tupakkaa tai juo kahvia.
Mitä meinasit, että mitä olen tehnyt päivällä tai mitä olen syönyt? Voiko jotenkin vaikuttaa tuohon oloon tai merkitä jotain?
En musita tehneeni mitään erikoista, kaupoilla kävin päivällä, ainoa juttu mitä erikoisemmin muistan on että piti mennä aikaisemmin nukkumaan että poikaystävä jaksaa nousta töihin (mennyt vähän pitkäksi illat) ja jotenkin olin hermostunut siitä, kun tiesin että pitäisi nukkua ja ei nukuttanut. Ja siis usein nää tulee just sillon kun meen nukkumaan ennen kahtatoista, jos nukahdan yhden tai kahden aikaan niin ei ole kertaakaan tullut, nää tulee poikkeuksetta 12-1 aikaan yöllä.
Se on totta, että pelko sitten ruokkii noita, tietysti. Ksoka se on niin järkkyä kun nukut. :( Vitsit kun tuliskin vaan hereillä ollessa. Mun koko yöuni on muutenkin kovin häiriintynyttä (keskittymishäiiriö) niin tää siihen päälle niin mun yöthän on ihan sekasin. :/
Varmasti ikävän tuntuista herätä kohtauksiin. Mutta ihmisen alitajunta käy läpi asioita varsinkin öisin, joten toisaalta on positiivista, että koet noita olotiloja. Kroppa puskee läpi epämiellyttäviä asioita elämästä, joten älä taistele niitä vastaan. Ota vastaan se mikä tulee ja uskoisin sen helpottavan nopeastikin, suggestoidu :)
Tuo kuuma / palelu on toisaalta mielenkiintoinen seikka ihan fyysisistä jutuistakin. Syöthän säännöllisesti? Verensokeri pysyy tasaisena? Juotko tarpeeksi vettä?
Itselläni paniikkikohtaukset johtuvat fyysisistä tekijöistä, joten ei se nuppikaan välttämättä sekoile. Kunhan vaan löytää syy-yhteyden, niin se nuppikaan ei sekoa.
Kyllä mä koitan syödä 3 tunnin välein, ja aika usein kasvis/soijaruokia, mutta myös lihaa, oisko noin puolet ja puolet.
Juominen on vähän sellasta, että yritän juoda 1,5-2l, mutta saattaa välillä jäädä sinne litran tai vähän päälle tienoille.
Mistä oot huomannu, että sulla ne kohtaukset johtuu?
laukaisee
Esimerkiksi nestevajaus tai verensokerin lasku. Stressikausina ei välttämättä muista syödä säännöllisesti saati sitten juoda. Ainakin olotila tulee noista sen verran huteraksi, että on omiaan lisäämään paniikkiajattelua.
Myös hermopinne voi aiheuttaa sydäntuntemuksia, ootko jumissa?
Joo, toi juominen on kyl, pitäs muistaa. Kyl mää oon kovasti koittanut, mutmut... Joo. :D
Jumissa en oo kovin pahasti, hiukkasen kylläkin. Mut nyt alotin kuntosalilla käynnin ja se on pikkasen helpottanut, niinä päivinä kun siellä käy.
oireita pahan loppuunpalamisen seurauksena, josta puhkesi myös raju paniikkihäiriö. tästä on jo parivuotta aikaa ja nämä öiset pulssin nousut vähenivät toipumisen myötä kokonaan pois ilman lääkitystä.ikävää herätä keskellä yötä ja hoiperrella pitkin seiniä juomaan vettä ja rauhoittumaan.
Olipa ihanaa lukea, että edellinen kirjoittaja on päässyt kohtauksista kokonaan eroon!!! :) Kirjoitan vähän omia kokemuksia ja noista syömisistä ja juomisista: Itselläni oli noita yöpaniikkeja juuri parikymppisestä alkaen ja lapsena infektioihin liittyen. Ja kyllä, se syke oli kauhea, koska se oli hirvittävän nopea ja vaihteli voimakkaasta heikkoon. Paniikkiin kuuluvat nuo kuuman ja palelun tunteet, samoin depersonalisaatiotuntemukset. Minulla se ilmeni vierauden ja täydellisen "pihallaolon" tuntemuksina. Kolmekymppisenä aloin herätä öisin niin, että kasvot ja käsivarret olivat puuduksissa kaiken muun kivan lisäksi (hyperventilaatio). Pienen lapsen äidille se oli aika romuttavaa, kun paniikkeja oli päivisinkin. Onneksi osui kohdalle lääke, joka auttoi. Otan lääkkeen illalla, se rentouttaa jonkin verran ja auttaa nopeammin uneen. Olen jo yli nelikymppinen täti, ja lääkityksen avulla edelleen oireeton. Rauhoittavia ei ole käytössä. Itse olen herkkä kofeiinille (kahvi, tee, kaakao...), tupakointi saattoi aiheuttaa kohtauksen, samoin voimakas liikunta illalla altisti illan tai yön kohtaukselle. Maitohappo on kuulemma se aiheuttaja. Kolajuomat eivät sopineet... Nykyisellä lääkityksellä voin tosin hillitysti juoda kahviakin! Toivottavasti oireilusi lievenee ja ajan kanssa häviää. Jos ei, niin apua löytyy kyllä. Kaikkea hyvää :)
mikä lääke sulla on auttanut iltaisin?
Itse olen miettinyt, että jotain apua juuri iltoihin tahtoisin, ainakin silloin tälllöin otettavaksi. Mutta mitä se sitten olisi, en tiedä...
Rauhoittavia en tykkää napsia hirveän usein, beetasalpaajatkin haluaisin jättää rauhaan paitsi kun pulssi oikeasti nousee, muuten tulee höntti olo. Rauhoittavat auttavat kyllä, mutta sitten kun pitäisi aloittaa eräs toinen lääkitys, jonka kanssa en rauhoittavia kauheasti haluaisi syödä niin... :/
jo tuolla magnesium-ketjussa :)!!! Kommenttini oli toiseksi viimeinen, ja sinun viimeinen. Anafranilia syön, ja sitä olen täällä muuallakin mainostanut. Eli se on tämmöinen vanha masennuslääke, jonka "sivuvaikutuksiin" kuuluu paniikkioireiden väheneminen/poistuminen. Annostukseni on alusta asti ollut puolet suurimmasta mahdollisesta paniikkiannostuksesta. Aloitus oli hyvin vaikea, hikoilin kuin kastelukannu ja henkinen ahdistus oli kova. Viikon - parin kuluessa oireet helpottivat ja paniikkioireisto alkoi lieventyä. Jäljelle jääneitä haittavaikutuksia ovat huimauksen paheneminen seisomaan noustessa, jonkinasteinen ummetus ja vilkas unimaailma. Aluksi myös libido laski, mutta se ongelma on vuosien saatossa korjaantunut :).
Eli ei tuo Anafranil mikään ihana ihmelääke ole, mutta minulle se antoi uuden elämän. Joudun syömään sitä säännöllisesti ns. estolääkityksenä, jos jätän sen pois, oireet palaavat. Uudempia lääkkeitä olen kokeillut vähäisempien sivuvaikutusten takia, mutta ne eivät valitettavasti auttaneet. Minullekin eräs viisas lääkäri kirjoitti beetasalpaajia kun olin nuori, ja niiden avulla pystyin aloittamaan opiskelun toisella paikkakunnalla. Olihan se ihmeellistä, että kropan tuntemukset pysyivät kurissa, vaikka pään sisällä oli hirveä sekaannus!
Tuo iltajuttu on hankala asia sivullisen ratkaista. En osaa tarjota kuin sen tylsän neuvon, että paniikkioireistosta tietävän alan erikoislääkärin kanssa voisit päästä parhaaseen tulokseen. Uni on niin tärkeää, jos on taipumusta panikointiin. Minulla auttaa se A, ja voisin ottaa sen muuhunkin aikaan, mutta otan sen edelleen illalla juuri sen väsymyksen takia. En ole maailman onnellisin ihminen, ihan normi negatiivinen keski-ikäinen ämmä, mutta voi, mitä onnen hetkiä olen kokenut näiden vuosien aikana metrossa, kassajonossa, illalla vuoteessa raha- ja työhuolia pohtiessa: saan olla vaikka kuinka stressissä ja ylikierroksilla, mutta kroppa pysyy rauhallisena. Normaali hermoilu on ihanaa!! Hyvin pieniä depersonalisaatiotuntemuksia on myöskin, mutta ei haittaa mitään. Kaikkea hyvää sinulle. Jos haluat voimme keskustella lisääkin. olisi mukava kuulla, millaista apua saat :) T. Mimmu