Minä olen mielestäni kaunis. Silloin en ollut ja te rankaisitte minua siitä kovalla kädellä. En osannut pukeutua oikein enkä käyttäytyä oikein. Tulin väärästä paikasta teidän joukkoonne, mutta uskokaa minua, en minä sinne halunnut tulla. Nyt osa teistä on paljon säälittävämpiä kuin minä. Minä olen kaunis ja minä olen pidetty. Ainoa mikä on vialla on jossakin pääni sisällä ja te olette siitä vastuussa. Minä pelkään, minä masennun ja minä ahdistun. Ette te ajattele sitä päivisin ettekä näe siitä painajaisia öisin. Ette te tunne vastuutanne. Minä herään silti yöllä ja haluaisin huutaa. Minä ajattelen teitä joka päivä vaikka vuosia on kulunut. Minä vihaan teitä. En kuitenkaan vihaa teitä kaikkia. Haluaisin puhua kanssanne, niiden kanssa joiden en koe olevan sisältä mätiä. Haluaisin tietää miksi teitte sen. Te ette kaikki olleet pahoja ja joillekin teistä voin antaa anteeksi, vaikka kukaan teistä ei ole sitä pyytänyt. Teillä jokaisella oli kai omat syynsä.
Ajatuksia kiusaamisesta
Aina äänessä
1428
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos juttelisit jonkun entisen ei-niin-mädän kiusaajan kanssa, niin ehkä hän pyytäisi anteeksi ja sanoisi, että "oltiin silloin niin tyhmiä/lapsellisia". Luulisin, ettei useinkaan haluta asiaa sen syvemmin analysoida, vaan jättää se mahdollisimman pian selän taakse. Sinä olet nyt tärkeä. Onko mielesi pohjalla edelleen epävarmuutta siitä, että jos sinussa kuitenkin oli jotain vikaa, kun et sopinut niin "hienoon" porukkaan? Jos olisit sopinut, niin silloin vikaa olisi saattanutkin olla... ja ainakin hieno persoonallisuutesi olisi voinut vääristyä ja olisit saattanut joutua mukaan tyhmyyksiin. Jätä kaikki häpeä suosiolla kiusaajille, kulje eteenpäin ja anna muistojen haalistua.