A Kind Of Magic, Queenin kasarein levy, mikä kyllä valitettavasti näkyy ja kuuluu :( Mutta siitä huolimatta muutaman herkkupalan tarjoaa sekin.
1. Friends Will Be Friends: Brianin kitara kuulostaa paremmalta kuin aikoihin ja melodiakin on mukaansa tempaava.
2. Don't Lose Your Head: Tässä biisissä on actionia. Varsinkin kertosäe (Remember, love's stronger...) tekee siitä mahtipontisen.
3. One Year Of Love: Viimeinen Johnin yksin tekemä biisi, mutta sitäkin komeampi. Nostaa kyllä tunteet pintaan. Varsinkin ne jouset biisin lopussa ovat kuin piste i:n päällä!
Huonoin: Pain Is So Close To Pleasure. Tylsä biisi, ei oikein kulje mihinkään suuntaan.
1. Friends Will Be Friends: Brianin kitara kuulostaa paremmalta kuin aikoihin ja melodiakin on mukaansa tempaava.
2. Don't Lose Your Head: Tässä biisissä on actionia. Varsinkin kertosäe (Remember, love's stronger...) tekee siitä mahtipontisen.
3. One Year Of Love: Viimeinen Johnin yksin tekemä biisi, mutta sitäkin komeampi. Nostaa kyllä tunteet pintaan. Varsinkin ne jouset biisin lopussa ovat kuin piste i:n päällä!
Huonoin: Pain Is So Close To Pleasure. Tylsä biisi, ei oikein kulje mihinkään suuntaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sinulla.
OK! Pistähän sitten sinäkin korttisi peliin ja kerro mitkä ovat mielestäsi kolme parasta ja huonoin biisi! :D
Oma musiikinmakuni ei kulje aina samaa matkaa valtavirran suuntaan.
Tästä pitkäsoitosta tykkään huomattavasti enemmän, kuin edellisestä, vaikkei tässä musiikillisesti mitään mullistavaa olekaan. Kenties siihen on syynä se, että levy sopii sen verran saumattomasti sille luotoon teemamaailmaan, ettei oikein negatiiviselle kritiikille ole jalansijaa.
A Kind of Magic (julk. 1986)
1. Princes of The Universe - lienee omissa papereissani kaikkienaikojen paras TV-sarjan tunnari. Twin Peaksin instrumentaalinen intro on sitten taas hieman eri lailla kiehtovaa leffamusiikkia. Samalla säveltäjänä Freddien vahva paluu rock-lyriikoiden pariin.
2. Gimme The Prize - jostain syystä olen aina pitänyt tämän kelttivaikutteisen tekeleen suorastaan ylimielisen kukkoilevista viboista, vaikkei nyt Q-klassikkojen alle välttämättä lukeutuisikaan. Ottaen huomioon levyn tarkoitusperän, sopii itse tilanteeseen kuin nenä päähän.
3. Who Wants To Live Forever - ehdottomasti levyn hienoin kappale, veretseisauttava mestariteos! So-called tearbringer :D
Heikoin lenkki: Hmm, olin jo hiljakseen kallistumassa Pain Is So Close To Pleasure`n kannalle, mutta jos säännöissä sallitaan "Extra Magical Ingredients" -osioon puuttuminen, niin Friends will be Friends will be Friends saa tämän hiukan kysenalaisen tittelin...
Tämä levy ei tosiaan ajan hammasta ole hirveän hyvin kestänyt. Pari loistavaa biisiä, mutta aika heikko esitys kaiken kaikkiaan. Bändin henkisestä tilasta kertoo kai jotain sekin, että potentiaalisen Highlander-leffan teemoihin pohjaavan albumikokonaisuuden sijasta lopputulos oli joukko irrallisia hittibiisejä täydennettynä parilla todellisella rimanalituksella.
Tässä kuitenkin omat mielipiteeni levyä koskien:
1. Who Wants To live Forever: Pelastaa yksinään koko levyn. Häikäisevä timantti!
2. One Vision: Jälleen niitä biisejä, joiden viehätystä en oikein osaa selittää. Tosin olen kuunnellut paljon enemmän Live At Wembleyn versiota, joten ehkä viehätys johtuu vain rokkaavasta live-versiosta. Myös Making of One Vision on hauskaa katsottavaa.
3. Gimme The Prize: Bad Co tuossa jo kiteytti tämän biisin niin hyvin, ettei minun enää tarvitse sanoa mitään. Princes Of The Universe on musiikillisesti mielenkiintoisempi, mutta jälleen kerran Brian on onnistunut kirjoittamaan levyn kovimman rokkibiisin, joka tuntuu munaskuissa asti.
Heikoin lenkki: Pain Is So Close To Pleasure, tässä biisissä nyt kiteytyy kaikki se, mikä Queenissä oli pilalla 80-luvulla.
P.S. Ja ennen kuin Sammy ehtii kysyä, niin tällä levyllä sinkkujen B-puolet olivat todella heikkoja lenkkenjä. A Dozen Red Roses For My Darling on oiva osoitus siitä, että Queen olisi voinut nauhoittaa vaikka omaa röyhtäilyään sinkun B-puoleksi. (ja sen röyhtäilybiisin nimeksi olisi tietysti laitettu Burped Vision) ;)
Näin elokuvan ennenkuin olin hankkinut albumia, ja luuloni musiikin ja elokuvan suhteesta olivat ihan erilaiset. :)
Odotin tietty, että elokuvan alkutekstejä koristelisi One Vision tai A Kind Of Magic, mutta vielä mitä, elokuva alkoi sillä millä levy loppui! :D Lopputeksteihin sopivaksi biisiksi veikkasin Friends Will Be Friendsiä (jota koko elokuvassa ei kuulla lainkaan) mutta sitten sieltä tulikin se alkuperäinen versio A Kind Of Magicista.
Jos se Rogerin sovittama alkuperäisversio olisi levytetty, olisi se minun kohdallani ykkönen koko listalla. Tämä Freddien versio on mielestäni vähän liian steriili, radiosta ohimennen kuunneltuna ihan OK mutta en vasiten tätä alkaisi levyhyllyltä kaivamaan, sen alkuperäisen kyllä!
1. One vision
Sain aikoinaan lisänimen laulettuani tätä biisiä liikaa julkisilla paikoilla, mutta onhan se hiton hyvä
2. A kind of magic
Tämä biisi kuulostaa oikeasti aika maagiselle, upeaa soitantaa kaikilta ja Freddie tietysti laulaa sen hyvin, tässä biisissä on parhaat kitarasoundit ikinä
3. Pain is so close to pleasure
Freddie laulaa diana Rossia ja Motownia, ihan hauska idea, varsinkin kun biisikin on vielä ihan hyvä. Mikäli levyllä olisi discoiltu liikaa, niin sitten varmaan inhoaisin tätä biisiä, mutta tällään se on aina ollut yksi levyn kohokohtia.
Huonoin
Don't lose your head
Täysin turha biisi ja väliosan "Don't drink and drive my car" osuus tuntuu täysin älyttömältä, miten tämä nyt liittyy muuhun biisiin? Kaippa tämä 'biisi' oli koottu taustamusiikin ylijäämäpaloista.
1. One Vision
On pysynyt jonkinlaisena kestosuosikkina siitä asti kun biisin GH II:lta kuulin.
2. A Kind of Magic
3. Who Wants To Live Forever
Tämä ei ole aiemmin kuulunut suosikkeihini, mutta nyt viime aikoina olen alkanut pitää tästä. Levyllä ns. ylimääräisenä raitana oleva pianoversio tästä, "Forever" , on mielestäni todella kaunis.
Huonoin: Gimme the Prize.