Tää mun ujostelu on mennyt vähän vakavemmiksi kuin ennen. Olen tuntenut ystäväni lähes koko elämäni, oltiin lukiossa aina yhdessä käveltiin ja muutenkin ulkona käytiin usein. Äskettäin kun vaihoin koulua amikseen, meiän välit on jotenkin höllentynyt. Mä ei soiteta enää toisillemme, ei käydä ulkona kahestaan...ei mitään...mä en tajuu mistä tää johtuu.
Noin kaks viikkoo sitten ku tavattiin, tunsin itseni jotenkin varautuneeksi ja ystäväni höpöttää vieressä mitä kaikkee hän on tehnyt ja mitä lukiossa. Kun se kysyy multa kaikkee, niin vastaukset on lyhyet ja ytimekkäät. Olen huomannut että änkytän joskus hänen seurassaan.
Hän on paras ystäväni, miten tällaista voi tapahtua?! kyllähän me naureskelemme ja sillä tavalla mutta jotain varautuneisuutta mä huomaan meiän välillä mitä ei oo koskaan ennen ollut. Ystäväni asuu naapurissa, mutta miksei minua huvita hakee häntä ulos enää? tää on surullista, oon kattonu vanhaa videota jossa me ollaan suunnilleen 7-vuotiaita skidejä. Siinä me nauretaan ja juostaan lumihangessa, pidetään hauskaa muitten parin muun kaverin kanssa. Tää on hirveetä ihan kuin joku pala on revitty sisältäni pois. Miten saan rennon ystävyyssiteen takaisin? :'(
Noin kaks viikkoo sitten ku tavattiin, tunsin itseni jotenkin varautuneeksi ja ystäväni höpöttää vieressä mitä kaikkee hän on tehnyt ja mitä lukiossa. Kun se kysyy multa kaikkee, niin vastaukset on lyhyet ja ytimekkäät. Olen huomannut että änkytän joskus hänen seurassaan.
Hän on paras ystäväni, miten tällaista voi tapahtua?! kyllähän me naureskelemme ja sillä tavalla mutta jotain varautuneisuutta mä huomaan meiän välillä mitä ei oo koskaan ennen ollut. Ystäväni asuu naapurissa, mutta miksei minua huvita hakee häntä ulos enää? tää on surullista, oon kattonu vanhaa videota jossa me ollaan suunnilleen 7-vuotiaita skidejä. Siinä me nauretaan ja juostaan lumihangessa, pidetään hauskaa muitten parin muun kaverin kanssa. Tää on hirveetä ihan kuin joku pala on revitty sisältäni pois. Miten saan rennon ystävyyssiteen takaisin? :'(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vähän samalla tavalla on käynyt minulle ja parhaalle kaverilleni. Nyt minä olen lukiossa, ja hän amiksessa. Ennen nähtiin joka päivä, nykyään muutaman kerran viikossa. Nykyään ei tunnu niin luontevalta olla hänen kanssaan, ja on tosiaankin pientä jännitystä. Ajattelin, että ehkä teidän olisi hyvä tutustua toisiinne uudestaan. Jutella ajatuksistanne, tunteistanne, ihan rohkeasti vaikka ujostuttaisikin. Minä tein sen virheen, että sulkeuduin enkä jutellut asioistani kaverilleni, ja se voi olla osasyy tähän tilanteeseen.
Ei kai siihen muu auta kuin juttelu. Ja jos ei kiinnosta soittaa sille, niin älä soita. Ehkä seuraavana päivänä kiinnostaa :) Tai sitten olette vain kasvaneet erillenne..
Itse asiassa en ole koskaan osannut olla rento ystävieni seurassa. minulta se ei vain onnistu. Jokaisen ihmisen kanssa olen varautunut, en siis luota kehenkään. Haluaisin, mutten voi. Ehkä elämä on satuttanut liikaa ihmisten kautta. En luota ees itseeni. Joskus joudun sokin kaltaiseen tilaan hokien itselleni haluan kuolla haluan kuolla... Elämä ei aina ole helppoa.
Itse asiassa mä olin ennen rento ja muutenki rempsee mimmi... Nyt oon 19-v ja oon muuttunu ujoks kavereitten seurassa. Ennen olin aina ensimmäisenä keskustelemassa "päivän aiheista", mutta nykyään mulla ei muka ole mielipiteitä...
On joskus silleen, että kysytään Esim: "Hei, Mia, Mitäs mieltä oot tosta ja tästä?" Kaikki tuijottaa mua, ja meen ihan punaseks ja noloks ja alan änkyttää.. Kaikkia tietenki huvittaa nähä mut siinä tianteessa, sillä " enhän minä koskaa ujo ole ollukkaan!" Mutta nyt oon.
Mä en enää uskalla laulaakkaa yleisön edessä, mitä mä tein aina jopa keskellä Helsinkiä huvin vuoks. En ole huomannut, että mitään psyykkisesti raskasta olis tapahtunu mulle, mä olen vaan jotenki muuttunu...
Mun oma jätkä on huomannu, että olen muuttunu, ja sen mielestä se on hyvä... No, ehkä siks, etten enää kehtaa tehä mitään Huvittavaa/Tyhmää/outoo ihmisten ilmoilla, jota tein ennen...Mutta musta tuntuu kauheelta, kun en tunne enää iteeni täysin...