Tein sen virheen, että puhuin ystäväni kanssa ruuan ym hintojen noususta lapseni kuullen! Lapsi kysyi minulta että kuollaanko me nälkään? Tuli ihan hirveä olo, ajatella kun meitä ei enään ole, miten lapsemme pärjäävät täällä, onko heidän elämänsä yhtä kituuttamista...? Oikeasti, tulevaisuus, ja etenkin lapseni tulevaisuus pelottaa ja ahdistaa minua aivan suunnattomasti. Haluan vain että lapseni (ja muidenkin lapset) saavat elää ja olla onnellisia koko elämänsä ajan, ja tämä on minusta nyt tuntuu että on uhattuna... Jotenkin pohja pudonnut kaikelta tuolta... En tietenkään sanonut lapselle tuntevani näin, sanoin vain että ei meillä hätää ole... Eli valehtelin, mutta en nyt voinut muutakaan... pahalta tuntuu.
ihan kamalaa...
.......................
2363
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja niin se vain menee, että et voi tehdä lapsen elämästä ongelmatonta.
Vaikeuksista vaikenemalla teet hänelle pidemmän päälle päin hallaa. Vai voitko väittää tuntevasi jonkun ihmisen, jolle ei ole ikinä ongelmia/ murheita eteen tullut?
Esim. lapselle ei voi kehittyä hyvä itsetunto, jos ei koskaan joudu kohtaamaan ongelmia vaan ne aina silotellaan hänen edestään.
Toki lapsen ikä pitää huomioida siinä miten asioita hänelle kerrotaan.
No, reagoitpa aika vahvasti sinänsä viattomana kysymykseen...
Meillä lapsi joskus tiedotti kaikkialla että me ollaan köyhiä. Kiitos isänsä joka sanoi toisinaan; köyhän on pakko yrittää jne sanontoja!
Lapsi ottaa kirjaimellisesti asian ja siitä seuraa monta ahauskaa ja toisaalta noita mielipahojakin ja synkeitä mietteitä.
Kerhon tädillä oli jokseenkin ollut ilmeessä pitämistä kun tenavalla oli päällään uusi tuhannen markan toppahaalari ja puolet halvemmat kengät ja suusta tulee tuollaista juttua. Oli kuulemma jokseenkin ristiriitainen olo.. Vaikka tuonkin vaateostosreissun jälkeen oli kyllä matti kukkarossa ja köyhä olo oikeasti! Ja jos en väärin muista niin mies totesi jollekin ettei köyhän kannata ostaa halpaa..
Vielä kun muitsaa, että lapsilla on elefantin muisti ja saman kokoluokan korvat! Vaikka ne leikkii muka omissa maailmoissaan lattialla niin ne kuulee kaiken..