No mulla on todettu vakava masennus vähän päälle vuosi sitten. Ja todettinpa siinä samalla että lievää skitsofreniaa myös on ja paniikkihäiriö. No olimpa tuossa sitten kolme kuukautta osasto hoidossa koska olin niin itsetuhoinen ja yritin itsemurhaa, pääsin pois. Jonka jälkeen miltei heti alkoi viiltely ja itsemurha aikeet päässä pyörimään(jota on edelleen). Kyllä, minlla on tarvittavat lääkkeet ja käyn viikoittain psykoterapiassa. Mutta tämä ei auta, koska heti kun se alkaa auttaa niin ajattelen etten haluakkaan parantua! Haluan olla masentunut ja muuta sellaista. Kai sen takia että mua pelottaa mitä sitten ku mä olen terve. Muhun ei enää kiinnitetä sellaista huomiota, muuta kuin ihmiset saatta kommentoida et : "hyi! kato miten ällöjä noi sun arvet on noissa käsissä, sähän olet yks idiootti kun olet noin tehnyt!".. Jotenoon lopettanu lääkkeiden syönnin ja viilsin melkein heti sen jälkeen niin pahasti että lihas tuli ulos kyseisestä "haavasta".. oon siis 16 vuotias ja kysyisin että onko tää normaalia, ettei halua parantua.
normaalia
emilce
4232
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
itsellä kanssa vaihtelee tuntemukset, ja olen sinua vähän vanhempi. Tuntuu, että kontaktit hoitavaan tahoon ovat minun ainoat ihmissuhteeni, vaikka eivät ne edes ole todellisia ihmissuhteita, ja pelkään jääväni ihan yksin parannuttuani. Lohdutukseksi voin kuitenkin sanoa, ettei se paraneminen (onneksi???) taida olla niin nopea prosessi. Itsellä hyviä kausia seuraa aina ne huonommat.
Onhan se vaikeaa siirtyä "epänormaalista" maailmasta "normaaliin" maailmaan sillä sinulle tuo sairaus on niin sanotusti normaali tila, tuttu ja turvallinen jos ymmärrät mitä tarkoitan. Sitä tuntuu että ns terveiltä odotetaan enemmän ja se on raskaampaa. Mutta ei niin kannata ajatella, sä olet just se mikä olet arpinesi kaikkinesi.(sä et todellakaan ole ainut jolta niitä löytyy...) Tietty kannattaa niitä lääkkeitä kuitenkin syödä kun ne kohentaa oloa. Älä jää liikaa sairaan ja terveen määritelmiin nyt.
Ei ole samoja tuntoja enää etteikö haluaisi parantua, mutta joskus on ollut, tuntui että jotain viedään pois kun harhat ja masennus häviäisivät. Jos tästä on jotain apua niin laitan tähän http://www.apuaskitsofreniaan.fi/
Itse olen lukenut tuota aina kun jaksan.
Mulla on vaikea masennus ym, olen 52v ja sairauseläkkeellä. Eläke on pieni - 800€, mutta jos paranisin joutuisin työkkärin listoille ja työkkäristä en saa mitään koska puolison tulot on liika suuret. Siis mieluummin olen sairaana kuin terve ja rahaton. Onko tämä yhteiskunnan väärinkäyttöä? Tosin mulla ei taida olla toivoa paranemisesta kun mun hirveä lääkemääräkään ei tunnu auttavan.