mikään ei auta.
tämä masennus ja aloitekyvyttömyys riittää.
ei ole yrityksestä kiinni. olen käynyt terapioissa ja kokeillut napit aasta ööhön (xanor, aurorix, limbitrol..). olen yrittänyt olla aktiivinen, tavata ihmisiä ja hoitaa itteäni, kämppääni ja asioitani ja kaivaa esiin ilonaiheita ja hyviä juttuja elämästä.
mutta kun ei.
se on good bye, good night, luulen.
mä en enää jaksa, ei meinaa olla tahdonvoimaa enää edes hengittämiseen.
vuosikausia pinnan alla, lamassa, tunnelissa jonka päässä on pelkkää pimeetä vaan siks, että mun aivoista puuttuu jokin saakutin välittäjäaine tai jotkut muut nupin sähköiset toiminnot reistaa.
näkemiin.
tämä masennus ja aloitekyvyttömyys riittää.
ei ole yrityksestä kiinni. olen käynyt terapioissa ja kokeillut napit aasta ööhön (xanor, aurorix, limbitrol..). olen yrittänyt olla aktiivinen, tavata ihmisiä ja hoitaa itteäni, kämppääni ja asioitani ja kaivaa esiin ilonaiheita ja hyviä juttuja elämästä.
mutta kun ei.
se on good bye, good night, luulen.
mä en enää jaksa, ei meinaa olla tahdonvoimaa enää edes hengittämiseen.
vuosikausia pinnan alla, lamassa, tunnelissa jonka päässä on pelkkää pimeetä vaan siks, että mun aivoista puuttuu jokin saakutin välittäjäaine tai jotkut muut nupin sähköiset toiminnot reistaa.
näkemiin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Älä tapa itseäsi, elämä on liian arvokas ja varsinkin lyhyt sellaiseen. jokainen ihminen on tärkeä.
Olet käynyt terapiassa, hyvä asia. Oletko puhunut esim vanhemmillesi asiasta? Tai yleensäkin sellaisille jotka välittävät sinusta?
Lapsuuden traumat on tärkeää kohdata, jos sinua on kiusattu tai edelleen kiusataan niin vedä turpaan kun kohtaat sellaisen tyypin. Ajattele että elämä on liian lyhyt vittuiluun ja nyt se loppuu kerta heitolla.
Noh, vaikeaa neuvoa sinua kun ei tiedä sinun taustoja.
Tee jotain radikaalia, ihan mitä vaan. Mene jollekkin kurssille (laskuvarjo-hyppy, itsepuolustus jne..)
Jos et pidä työstäsi niin lopeta se!
Muuta uudelle paikkakunnalle!
Määrää itse omasta elämästäsi!
Riko vihaamasi henkilön talon ikkunat!
Soita puhelimella kaikille kusipäille ja kerro mitä ajattelet niistä!
...Toki jos masennuksesi on kiinni välittäjäaineista tai jostain muusta aivojen toiminnasta niin voihan vittu.
Entäpä jos menet ja ilmoittaudut "hullujen huoneelle". Voit vain olla ja puhut ammittilaisille, ei tarvitse tehdä mitään.
Voimaa sinulle! Sinunlaisia on muuten Suomessa paljon, et ole yksin!
Mutta silti ei kannata päättää itse päiviään.
Se ei ratkaise mitään se jättää vaan "pahaa" jälkeä lähimmillle ja ystäville.
Itse koin samanlaisen olotilan noin 20 vuotta sitten. Ja niitä yrityksiä tuli tehtyä monta.
Onneksi henki ei mennyt.
Sain lopulta avun psykiatrisesta sairaalasta.
Kun huomattiin, että minulla on oikeasti paha olla siihen kyllä löytyi lääkkeet.
Välittäjäaineista. no siihen kuluu aikaa löytää oikea lääkitys olisko serotoniinin puutosta.
Tuo välittäjäianelääkkeen vaikutus alkaa vasta noin kahden viikon kuluttua pikkuhiljaa lääkehoidon aloittamisesta.
Voisitko ajatella, että menisit vaikka sairaalaan lepäämään aluksi kunnes tuo välittäjäainelääkitys alkaa vaikuttamaan.
Siihen saakka varmasti kun pyydät saat niin vahvat rauhoittavat tai tuskaisuutta poistavat lääkkeet , että jos jaksat niissä huumehouruissa olla niin suosittelen.
Se pahin menee ohi. Kärsivällisyyttä.
Muistan tuon "helvetin" sitä kesti noin puoli vuotta, mutta sitten alkoi kirkastumaan.
Nykyään syön säännöllisesti tuota välittäjäainetta, ja sen avulla ei ole masennus päässyt enää puhkeamaan niin pahana.
Kyllä valoa näkyy vaikka sitä ei nyt näy, mutta voin kokemuksesta kertoa, että sekin päivä tulee: kun puut kääntävät päänsä ja tuuli kuiskaa korvaasi sanat;"sinä elät".
Tsemppiä.
Kiitti vaan kannustuksesta. oon kokeillut kaikki maholliset lääkkeet serotoniininappeja ja dopamiininippejä ja mao-estäjiä, yhdistelmälääkkeitä ja varmaan kait koko repertuaarin näinä vuosina. mikään ei vaan auta. enkä mä ulise itsesäälistä, mä en tunne enää ees sääliä. olen jo kuollut vaikka hengissä olenkin. vi*uttaa aatella kuinka paljon maailmassa olis kaikkee nättiä ja kivaa mistä nauttia ja pahaa mitä vastaan tapella, mutkun ei tunnu missään. mun serkulla oli samat fiilikset ja nyt mä tajuan täysin miltä siitä tuntu. se teki itsarin -93, oltuaan psykiatrisessa sairaalassa pariin otteeseen ja syötyään kaikki mahdolliset lääkkeet sitä ennen. ei mulla ole paha olo sen takia. mä olen kateellinen sille. sillä on rauha.
mutta kiitti.
Kerro sille suo hoitavalle lääkärille näistä sun tuskatiloista.
Ei kenenkään tarvitse nykyään kärsiä pahaa oloa siten, että on otettava henki pois.
Sanot, että nyt on niin pahat tuskat että semmonen lääkitys, että jaksaa olla...eli pyydä tarpeeksi isoja annoksia rauhoittavia lääkkeitä tän akuutin vaiheen yli. Kyllä ne antaa ja jos eivät luota suhun vaan pitävät sua itsemurhavaarassa olevana löytyy kyllä varmasti hoitopaikka ja lääke seuranta.
Ja monesti juuri tuo oxepami lisänä masennuslääkkeen kanssa antaa parhaan mahdillisen tuloksen. Mun lääkäri ainakin sanoin niin.
Oli se helvettiä herätä aamulla, mutta oxepamia suuhun ja jo lähti päivä kulkemaan, tosin pienessä höyryssä, mutta ilman tuskaa.
Jaksa älä anna periksi
Viina on pahin masennuksen poistaja se poistaa hetkeksi kärsimyksen, mutta se tulee kahta kauheempana takaisin.
Käytä siis lääkkeitä ja pyydä tosissaan rauhottavaa esim. oxepamia, niin varmasti lakavat päivät pikkuhiljaa sujua. Ja sitten tuo sun ylläpito lääkitys tosta aivojen välittäjäaineen kohdalla, pidä se kondiksessa.
Kyllä nykyaikan ihmisnen hoidetaan. Luota nyt siihen. Etkä tee itsellesi mitään.
älä hyvä ystävä vielä loppua suunnittele. onko sinulle annettu sähköhoitoa? ellei mikään muu terapia ole auttanut, niin tästä varmaan kannattaisi hoitavan lääkärisi kanssa jutella. eikö niin.
http://www.mielenterveys-taimi.fi/mielekas/2002_2/18.htm
Tänä aamuna heräsin ja odotan vaan iltaa että saisi taas nukkua.Olen kertonut hoitavalle lääkärille ja psygologeille tuskatiloistani, joita mulla ei kyllä enää ole. On vaan krooninen 'mikään ei tunnu miltään'-tila.
Joku ehdotti tuossa laskuvarjohyppyä ja jontain muuta radikaalia toimintaa. No, mä kiersin mm. Afrikkaa rinkka selässä ja kokeilin riippuliitoa veneen perässä, kuluneena kesänä benzi-hyppyjä ja festareilla kiertämistä, maastoratsastusta ja vaikka mitä. Ei apua.
Joku sanoi että jos joku loukkaa tai jos vi*uttaa niin täytyy täräyttää takaisin. Mutta se mua just kyllästyttääkin tässä elämässä, että ihmiset täräyttelee toisiaan sanallisesti ja fyysisesti. Maailma on hullu ja ihmiset on hulluja, itsekkäitä ja ajattelemattomia ja vaan oma napa ja korkeintaan oma perhe kiinnostaa. Elintasomaissa syödään ja mässätään ja viisveisataan nälkäänäkevistä ja niistä joilla menee päin prinkkalaa.
Psykiatrian tasokin on käsittämättömän huono paikka paikoin. Jos ihmisellä on kinttu poikki, se näkyy ja siihen saa hoitoa. Mutta jos ihmisellä on ajatukset/elämä poikki, ei se näy välttämättä päälle ja lääkärit suhtautuu ylimielisesti ja jättää potilaat helposti hoidotta.
Tässä sain just sähköpostin alueemme mielentervbeystyön johtajalta, joka vastasi kysymykseeni kuka vois TOSIAAN auttaa, että diagnooseja tehdään ihan liian helposti ja että monet lääkärit paapoo ja tekee turhia diagnooseja. Kyllä helpotti..tai sit ei.
Tiedän tuon tunteen. Miten taas yksi paska päivä. Ei missään mieltä.
Ja sitten vielä tulee noita lausontoja
"että diagnooseja tehdään ihan liian helposti ja että monet lääkärit paapoo ja tekee turhia diagnooseja. Kyllä helpotti..tai sit ei."
Nyt menet kuule ison metelin kanssa sinne mielenterveys toimistoon ja alat riehumaan ja sanot että sun on saatava hoitoa ja sillä selvä.
Kysy niiltä kumpi on parempi vaihtoehto, joko se, että tää sun masennus hoidetaan tai että sä lähdet dokaan tai teet itselles jotain.
Yksityiset psykiatrit ainakin ottaa tosisssaan. Tosin mielenterveys toimistotkin on niin paikkakuntakohatisesti joko ihan fiksuja tai sitten aivan jotain muuta.
Hae nyt lääkäri joka ymmärtää ja auttaa.
Pistä vaikka sossu maksamaan, sanot, että et saanut kunnan mielenterveystoimistolta apua, joten oli pakko mennä yksityiselle.
Ei oma mieli voi eikä saa olla rahasta kiinni. Sulla on oikeus saada kunnon hoitoa, olit sä masentunut tai jalkapoikki.
Masentuneen on vain otettava itseään niskasta kinni ja alettava vaatimaan oikeuksiaan.
Mikään potilaskunta ei ole nöyrempää kuin mielenterveyspotilaat, niitä saa heitellä ja riepotella miten sattuu, koska vika on päässä.
Apua ei. Missäpäin suomea sä asut?