...toinen tarpeeseen,
...kolmas kovaan koitokseen.
Hitsi kun on niin haikea olo, nyt olisi tuikku paikallaan.
Mitä tuo tuikku mahtaa olla ja paljonko se oikein on? Entä sinun tuikkusi?
Otatko sen iloon, suruun, sydänlääkkeeksi vai...
...kolmas kovaan koitokseen.
Hitsi kun on niin haikea olo, nyt olisi tuikku paikallaan.
Mitä tuo tuikku mahtaa olla ja paljonko se oikein on? Entä sinun tuikkusi?
Otatko sen iloon, suruun, sydänlääkkeeksi vai...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minulla on juhlatilaisuus aina, kun on rahaa ostaa viinaa. Viihdyn hutikassa.
kun vain olis aina rahaa ja aina juhlatilaisuus.
Mikäs sen mukavampaa...hutikka iänikuinen.
...jempti mies Reino, kun vain juhlatilaisuuksissa
Mukavaa siellä hutikassa, varmaan ystäväsikin viihtyvät, sillä et kait nyt ihan yksin...
älä ota murheeseen - ota iloon, ja tuikku on sellainen pikarillinen, eli snapsilasillinen, ei enempää.
Ja mikäs Sinua nyt masentaa, kesäkin tässä - pitäisikö siun vaihtaa maisemaan vähäksi aikaa, - lähteä jonnekin matkalle tms.?
Muistaakseni olet jäänyt yksin leskeyden tähden,-ja kysynkin, että oletko ollut yksin jo kauan?
..en toki murheeseen, ruokalusikallisen sydänsuruihin, no joo...
Kesäiltana iskee joskus sellainen haikeus, olisiko se sellaista surumielisyyttä, alakuloa.
Takana lämmin kaunis kesäpäivä, kattona kirkas pilvetön taivas, ilmassa vielä häivähdys juhannusruusun tuoksua, siinä sitten istut ja mietit ja muisteletkin...
Ehkä siinä tajuaa sitäkin kuinka lyhyt helteinen hetki tämä suomenkin suvi oikein on.
Mutta nautitaan siitä ihan joka solulla...
Oikein muistat ja vastaan kolme veeee.
tuikku murheeseen. Ja jos auttaisikin, niin huono lääke, varsinkin enemmän murehtiville. Saattaa murheet vain pahentua, jos ei annostus pysy kurissa.
Muuten tuikku tulee otettua lähes päivittäin. Kyllä kesäpäivän päätteeksi kylmä olut tekee terää. Talviaikaan maistuu viski, pullosta riittä tuikkuja kuukaudeksi.
...murheeseen pitää muita lääkkeitä etsiä.
Mutta unilääkkeeksi joskus tuikku konjakkia ja kyllä nukuttaa.
Pieni ja kohtuullinen on tuo sinunkin tuikkusi, kun koko pullo kuukaudeksi riittää.
minulla auttaa usein musiikki. Kun alkaa oikein kuunnella jotain hyvää musiikkia, se saa valtaansa niin, että murheet jää taka-alalle.
Venäläisillä 50 grammaa. Minä ajattelin ottaa tänään niin monta, että murhe vaihtuu iloksi. Sellainen tuikuttaminen on taitolaji. On osattava tuikuttaa niin, että agressiot kääntyvät sarkasmiksi. Älkää siis ihmetelkö, jos tänään(kin) esiinnyn jakomielisen tavoin...
...taitolaji ja vaativa.
Sen harrastuksen aloittamista kannattaa harkita pitkään ja hartaasti.
Vaativa niin kropalle kuin psyykelle.
Kuitenkin eppäilen, että murhe iloksi muuttuisi, voihan se aluksi naurattaa... lopuksi voi vaikka itkettää.
..sinulla on haikea olo?
Kerro, se voisi helpottaa.
Kyllähän sitä itsekullekin tulee niitä haikeita hetkiä :(
Saaressa ollessa tuli niin haikea olo yhtäkkiä, että siinä kivellä istuskellessa ei auttanut muu, kuin antaa kyynelten valua poskille.
Tuli niin mahdoton ikävä entistä miestäni.
Hänen kuolemastaan on jo yli 6 vuotta, mutta juuri tuolla saaressa ne muistot putkahtelee mieleen, kun meillä oli siellä aina niin kivaa :)
Piti väkisin sysätä ajatukset syrjään, ettei koko ilta menisi jossakin "maan raossa möyrien".
Kaadoin punaviiniä lasiin, odottelin saunan lämpiämistä ja tuijottelin meren aaltoja. Kello oli silloin jotain 2 yöllä.
Join vain sen yhden lasillisen sekin pikkuriikkinen.
En juo murheeseen.
Kun on oikein hyvällä tuulella ja on oikein mukava ystävä/ystäviä, niin on ihan kiva silloin tällöin ottaa lasillinen viiniä.
Mitenkäs se Urho Kekkonen sanoikaan...hmmmm (mietintää ja kaivelua muistiosastoon...)
Se joka ymmärtää viinin tarkoituksen, ei pysy tolpillaan ja se, joka taas pysyisi tolpillaan, ei ymmärrä viinin tarkoitusta.
Urho Kekkonen:Kirjeitä myllystäni I
...suvisurumielisyyttä. En tiedä poteeko kukaan muu tälläista haikeutta..
Se tulee kun olen yksin ja ympärillä on kesän lämpöä ja kauneutta, taivas on kirkas. Aurinko ei millään malta laskea taivaanrantaan ja tuulikin tuntuu soivan. Tuntuu kuin kesä olisi suuri viitta, joka leyhäytetään kevyesti ja helposti ympärilleni. Siinä on sitten helppo miettiä menneitä ja muistella.
Osuvasti kuvasit, että muistot, putkahtelevat ja joskus niitä, rakkaitakin, pitää sysiä syrjään, melkein sanoa itselleen, että ei nyt, nyt en halua ikävöidä, nyt elän tätä hetkeä.
Tuikku on pieni hyvä, jotakin, jonka tuntee kielellään. Tuskin sen tarvitsee välttämättä olla edes alkoholia, voisihan sitä ottaa vaikka tuikun raparperisimaakin.
Tuikkuni on vain pieni lasillinen konjakkia tai viiniä.
Joskus sanon ottavani fingerborgilaisen, enkä edes tiedä sitäkään, mitä ja miten paljon se on.
Kuvittelen kuitenkin, että tuikkuni on pikkiriikkisen enemmän kuin sormustillinen (sormustin).
Tuttua, liian tuttua on minullekin tuo kesämasennus. Hienoa että tunnutte te muut pysyvän alkoholin kanssa kohtuudessa. Minä se naukkailen pikkuhiljaa pitkin päivää ja masennun lisää. Tämä on jokakesäinen ilmiö.
Sellainen haikeus, kaipuu johonkin, yksinäinen olo... Ei viitsi lähipubeihinkaan lähteä. Ne on nähty jo ajat sitten. Viiniä vaan kotona ja yleensä yksin.
Miten kesä voikin olla niin ihana ja kamala yhtä aikaa?
kun tekee mieli . Ainoastaan viskiä , kylläkin sieltä halvemmasta päästä ( Hankey Bannister ) . Siloin kun otetaan niin silloin nautitaan ,lueskellaan ja kuunnellaan radioa , eikä todellakaan tehdä mitään .
Vielä Kekkosen sanomaa :Ilooni otan , suruun en koskaan .
...niin sinulla kuin Kekkosellakin.
Melkein näen sieluni silmin kun olet ottanut tuikun viskiä...kirja edessäsi, radio soi...miten leppoista onkaan.
Halvinta minäkin ostan jos itse hankkin tuikkuni. Ystävät tuovat joskus tuliaiseksi erästä ranskalaista automerkkiä ja poikani reissuiltaan mustaa pantteria, niistä pidän.