Olen asunut jo puolisen vuotta yksin, mutta vanhemmat vievät minulta hermot. He soittavat suurinpiirtein joka toinen päivä (myös mummo ja jotkut sukulaisetkin) ja aina kyselevät missä olen, kenen kanssa, minne menen, mitä teen!
Minulta menee yksinkertaisesti hermot! Olen aikuinen ihminen ja toivoisin, ettei minun tarvitse olla vieläkin selittelemättä vanhemmilleni missä ja kenen kanssa ole! Jos sanon, että olen kavereiden luona, niin pitäisi heti olla kertomassa etu- ja sukunimet ja osoitteet! Mikseivät vanhempani voi luottaa minuun ja antaa minun elää omaa elämääni? En ole koskaan juonut, kokeillut huumeita enkä polttanut, kaveriporukkani on samanlaista myös.
Ei ole ollenkaan mukavaa kuulla, kun äiti itkee puhelimessa, kun viimeinenkin lapsi on muuttanut kotoa. Vanhemmat siis eronneet ja äiti nyt ensimmäistä kertaa yksin asuu.
Miten saisin vanhemmat ymmärtämään, että tarvitsen vapautta enkä halua, että minulle soitellaan koko ajan? Asun kaukana kotoa, joten kylään eivät sentään pääse koko ajan tulemaan, luojan kiitos! Vaikka minulla ei ole mitään salattavaa, en halua, että vanhempani utelevat kavereiden nimiä sun muuta. Eikö vain riitä, että sanon olevani kavereiden luona? Reissuunkaan ei saisi yksin lähteä, säikähtivät kovasti, kun satuin junamatkalla vastaamaan puhelimeen ja kuulivat, että olen matkalla Lappiin pienelle lomalle.
Apua! Minulla meni koko nuoruus istuessani yksin kotona, kun muut ikätoverini pääsivät konsertteihin ja lomamatkoille. Minä en saanut lähteä minnekään lomille ilman isää tai äitiä. Olen nyt aikuinen, nuori tosin edelleen, ja haluaisin alkaa elämään omaa elämää ilman aikuisten valvontaa ja huolehdintaa. Miten saat vanhemmat ymmärtämään pahoittamatta heidän mieltään?
Vanhemmat ei päästä irti!
21
4900
Vastaukset
- Kirsti-täti
Et saa heitä mitenkään ymmärtämään, äläkä siitä asiasta ota vastuuta.
Vanhempiesi vastuulla on selvitä itse siitä, että viimeinenkin poikanen lentää pesästä.
Anna äidin itkeä puhelimessa ja voithan sanoa muutaman lohduttavan sanan, mutta älä syyllistä itseäsi. Äitisi kuuluu nyt surra surunsa loppuun, itkeä luopumisen tuskansa pois.
Se on hänen oikeutensa!
Sinä valitettavasti joudut tavallaan maksamaan itsenäistymisestä hinnan ja se on pakosti vanhempiesi mielen pahoittaminen.
Hyväksy se, että olet pakotettu aiheuttamaan pahan mielen.
Ei kannata kuitenkaan provosoiden ottaa liikaa välimatkaa, vaan pidä välit vanhempiin asiallisena. Siten he nopeammin hyväksyvät itsenäistymisesi ja pikkuhiljaa löytävät elämäänsä uusia asioita.
Mikäli heillä ei ole lastenlapsia, niin siinä vaiheessa kun näitä ilmaantuu, sureminen helpottuu.
Vanhemmat käyvät läpi isoa kriisiä ja ovat vastatusten elämän rajallisuuden ja vanhemisen prosessissa.
Yritä olla hermostumatta, sillä aikaa myöten vanhempasi luottavat selviytymiseesi "maailmalla". - lepoa korville
Pidä kiinni puhelimesi, tai asenna vanhempiesi puheluun erilainen soittoääni, joten tiedät ettei kannata vastata.
Hyvä idea oli veljelläni aikanaan, kun häneltä kysyttiin jatkuvasti, kenen kanssa ja minne. Hän kertoi aina menevänsä Rainerin kanssa elokuviin.
Jälkeenpäin kuulin, ettei hänellä ollut ensinkään sen nimistä kaveria. Mutta perhettä lohdutti se tieto, että kunnon Rainer on aina mukana, minne poikakulta vain on menossa.
Perhe ei loppujen lopuksi voi tarkistaa sinun elämääsi, joten he kyselevät saadakseen itselleen rauhan. Monet vanhemmat kerta kaikkiaan eivät voi uskoa, että lapsi pärjää.
He epäilevät, ettei lapsi syö, että ei pukeudu järkevästi, että unohtaa avaimet.
Muista, ettet kerro mitään vastoinkäymisiäsi heille, tai murehdi jonkun tuttavan käytöstä. Ei heidän tarvitse niistä kuulla, koska he sitten pohtivat viikkokausia asiaa, jonka itse ehkä jo olet unohtanutkin.
Myös sinun pitää osoittaa, että sinua koskevat asiat ovat vain sinun asioitasi. "Hyvin menee kaikki, miksei menisi!"- Aikuinen lapsi
Vanhemmille on kyllä jo oma soittoäänensä, mutta jatkuva puhelimen piriseminen ärsyttää. Lisäksi jos en vastaa, he soittavat luultavammin poliisin, koska luulevat minulle jotain sattuneen. Samankaltaisia kokemuksia on parin vuoden takaa, kun vielä kotona asuin enkä halunnut vastata puhelimeen.
Voisin toki valehdella ja kertoa juuri jotain Rainer-tyyppistä juttua, mutta en jaksa sellaista. Tämä asia vaan vie minut yksinkertaisesti hermon partaalle! - mutta niin on vanhemmillakin
Aikuinen lapsi kirjoitti:
Vanhemmille on kyllä jo oma soittoäänensä, mutta jatkuva puhelimen piriseminen ärsyttää. Lisäksi jos en vastaa, he soittavat luultavammin poliisin, koska luulevat minulle jotain sattuneen. Samankaltaisia kokemuksia on parin vuoden takaa, kun vielä kotona asuin enkä halunnut vastata puhelimeen.
Voisin toki valehdella ja kertoa juuri jotain Rainer-tyyppistä juttua, mutta en jaksa sellaista. Tämä asia vaan vie minut yksinkertaisesti hermon partaalle!minulla sama juttu ja olen jo 38 vuotias.äitini soittelee monta kertaa päivässä.nuorin veljeni on 20 vuotias ja hän ei saa mitään omaa rauhaa.
minulla on 19 vuotias poika ja kyllä mekin soittelemme monta kertaa päivässä,onneksi hän ei pahastu siitä kun huolehdin vieläkin hänestä,,joskus on hermo kärähtänyt häneltä.
uskon että äitisi rakastaa sinua vaan mahottoman paljon ja huolehtii sinusta sen takia :) - Aikuinen lapsi
mutta niin on vanhemmillakin kirjoitti:
minulla sama juttu ja olen jo 38 vuotias.äitini soittelee monta kertaa päivässä.nuorin veljeni on 20 vuotias ja hän ei saa mitään omaa rauhaa.
minulla on 19 vuotias poika ja kyllä mekin soittelemme monta kertaa päivässä,onneksi hän ei pahastu siitä kun huolehdin vieläkin hänestä,,joskus on hermo kärähtänyt häneltä.
uskon että äitisi rakastaa sinua vaan mahottoman paljon ja huolehtii sinusta sen takia :)Ymmärrän, että minua rakastetaan ja ollaan huolissaan, mutta kun he eivät kuitenkaan voi olla aina läsnä. Luultavasti tulevat kuolemaan ennen minua. Lapsuus ja nuoruus meni pilalle, kun aina vahdittiin eikä minnekään päästetty. Nyt menee myöhäisnuoruuskin. En vaan kestä enää.
- jos sanoisit heille suoraan
Aikuinen lapsi kirjoitti:
Ymmärrän, että minua rakastetaan ja ollaan huolissaan, mutta kun he eivät kuitenkaan voi olla aina läsnä. Luultavasti tulevat kuolemaan ennen minua. Lapsuus ja nuoruus meni pilalle, kun aina vahdittiin eikä minnekään päästetty. Nyt menee myöhäisnuoruuskin. En vaan kestä enää.
Se voisi tepsiä kaikista parhaiten. Sanot, että et halua tehdä tiliä kaikista tekemisistäsi etkä koko ajan vastata puheluihin. Minä voisin esim. sanoa vanhemmilleni, että vain joka toinen päivä voi soittaa ja joka toinen päivä kieltäydyn vastaamasta heidän puheluihinsa. Ja sitten myös noudattaisin tätä rajoitusta. Ehkä se saisi vanhemmat ymmärtämään, että liika on liikaa.
Muuten, älä enää murehdi elämätöntä nuoruuttasi. On helppo ajatella, että kaikki muut saivat tehdä sitä ja tätä ja minä en mitään. Koska olet nuori, ennätät toteuttaa vaikka mitä haaveitasi. Ei muuta kuin unelmoimaan ja haaveita toteuttamaan. Jaksamista sinulle! Luo itsellesi rajat, niin pärjäät. - äiti soittelee
mutta niin on vanhemmillakin kirjoitti:
minulla sama juttu ja olen jo 38 vuotias.äitini soittelee monta kertaa päivässä.nuorin veljeni on 20 vuotias ja hän ei saa mitään omaa rauhaa.
minulla on 19 vuotias poika ja kyllä mekin soittelemme monta kertaa päivässä,onneksi hän ei pahastu siitä kun huolehdin vieläkin hänestä,,joskus on hermo kärähtänyt häneltä.
uskon että äitisi rakastaa sinua vaan mahottoman paljon ja huolehtii sinusta sen takia :)kummalekin lapselle, jotka ovat nuoria aikuisia, vähintään kerran päivässä ja välillä mekin soittelemme hänelle. Kummatkin vanhempani pitävät myös tiiviisti puhelimitse yhteyttä omiin vanhempiinsa. Se on meillä jotenkin niin selvästi tapa olla yhteydessä ja olla kiinnostunut ja välittää, että en ole edes huomannut ärsyyntyä siitä. Joskus kyllä hieman huvittaa, kun äiti huolehtii, onko aikuinen nainen päässyt jostakin turvallisesti ja ajoissa kotiin, mutta sehän on vain elämää. On myös mahdollista sanoa puhelimeen, että nyt en ehdi jutella, soitan myöhemmin uudelleen.
- Aikuinen lapsi
jos sanoisit heille suoraan kirjoitti:
Se voisi tepsiä kaikista parhaiten. Sanot, että et halua tehdä tiliä kaikista tekemisistäsi etkä koko ajan vastata puheluihin. Minä voisin esim. sanoa vanhemmilleni, että vain joka toinen päivä voi soittaa ja joka toinen päivä kieltäydyn vastaamasta heidän puheluihinsa. Ja sitten myös noudattaisin tätä rajoitusta. Ehkä se saisi vanhemmat ymmärtämään, että liika on liikaa.
Muuten, älä enää murehdi elämätöntä nuoruuttasi. On helppo ajatella, että kaikki muut saivat tehdä sitä ja tätä ja minä en mitään. Koska olet nuori, ennätät toteuttaa vaikka mitä haaveitasi. Ei muuta kuin unelmoimaan ja haaveita toteuttamaan. Jaksamista sinulle! Luo itsellesi rajat, niin pärjäät.Tuntuu jotenkin pahalta kuitenkin sanoa suoraan. En halua rikkoa välejäni vanhempiini. Mutta kai se olisi tehtävä, jotta saisin rauhaa, jota olen koko nuoruusvuoteni kaivannut.
Olisi vaan niin ihanaa, kun kukaan ei soittaisi ja aikaa kuluisi sen verran, että minä olisin se, joka alkaisi ikävöimään ja minun sitten täytyisi soittaa kotiapäin. - Kirsti-täti
Aikuinen lapsi kirjoitti:
Ymmärrän, että minua rakastetaan ja ollaan huolissaan, mutta kun he eivät kuitenkaan voi olla aina läsnä. Luultavasti tulevat kuolemaan ennen minua. Lapsuus ja nuoruus meni pilalle, kun aina vahdittiin eikä minnekään päästetty. Nyt menee myöhäisnuoruuskin. En vaan kestä enää.
Koetapa miettiä, mikä on ihan sinun omaa sisäistä ahdistustasi ja mikä taas vanhempiesi aiheuttamaa.
Ehkä oma elämänpelkosi on mukana kuvioissa myös? Saattaa olla, että sinun on kaikesta itsenäistymisestä huolimatta vaikea erottaa oman persoonasi rajoja vanhempiesi persoonasta. Hehän kutsuvat sinua vahvaan symbioosiin kanssaan.
Tarvitsisit ammattiapua joksikin aikaa, eikä se ole sen kummempaa kuin keskustelua. Siinä pystyisit toisen ihmisen myötäavustuksella pohtimaan, mikä osa ahdistuksesta on vanhempiesi aiheuttamaa tunteidensiirtoa.
Podet vanhempiesi puolesta luopumistuskaa, ja kannat tarpeetonta vastuuta.
Uskoisin että jo muutamilla keskustelukerroilla pääsisit selville vesille ja kriisin yli. - Aikuinen lapsi
Kirsti-täti kirjoitti:
Koetapa miettiä, mikä on ihan sinun omaa sisäistä ahdistustasi ja mikä taas vanhempiesi aiheuttamaa.
Ehkä oma elämänpelkosi on mukana kuvioissa myös? Saattaa olla, että sinun on kaikesta itsenäistymisestä huolimatta vaikea erottaa oman persoonasi rajoja vanhempiesi persoonasta. Hehän kutsuvat sinua vahvaan symbioosiin kanssaan.
Tarvitsisit ammattiapua joksikin aikaa, eikä se ole sen kummempaa kuin keskustelua. Siinä pystyisit toisen ihmisen myötäavustuksella pohtimaan, mikä osa ahdistuksesta on vanhempiesi aiheuttamaa tunteidensiirtoa.
Podet vanhempiesi puolesta luopumistuskaa, ja kannat tarpeetonta vastuuta.
Uskoisin että jo muutamilla keskustelukerroilla pääsisit selville vesille ja kriisin yli.Lapsuuteni ei ollut mitenkään onnellista aikaa, joten haluaisin nyt vaan löytää oman identiteettini, ilman vanhempieni johdattamista. Tämä vaihe kasvamisessa täytyisi saada käydä itse. Alaikäisenä piti tehdä kaikki, kuten vanhemmat sanoivat. Hyvä, että edes omia mielipiteitä sai olla. Rippikouluun minut passittivat, vaikka en edes halunnut, sillä en uskonut Jumalaan. Enkä usko vieläkään.
Huomaan, että vanhemmilleni on vaikeaa se, että en tule olemaan samanlainen kuin he. Ajatuksilta, aatteilta yms. - en tosi ihan aikuinen
jos sanoisit heille suoraan kirjoitti:
Se voisi tepsiä kaikista parhaiten. Sanot, että et halua tehdä tiliä kaikista tekemisistäsi etkä koko ajan vastata puheluihin. Minä voisin esim. sanoa vanhemmilleni, että vain joka toinen päivä voi soittaa ja joka toinen päivä kieltäydyn vastaamasta heidän puheluihinsa. Ja sitten myös noudattaisin tätä rajoitusta. Ehkä se saisi vanhemmat ymmärtämään, että liika on liikaa.
Muuten, älä enää murehdi elämätöntä nuoruuttasi. On helppo ajatella, että kaikki muut saivat tehdä sitä ja tätä ja minä en mitään. Koska olet nuori, ennätät toteuttaa vaikka mitä haaveitasi. Ei muuta kuin unelmoimaan ja haaveita toteuttamaan. Jaksamista sinulle! Luo itsellesi rajat, niin pärjäät.Olen 17 vuotias nuori nainen ja asustelen usein yksikseni pari kolme kuukauttakin putkeen, kun äitini lähtee etelästä välillä Lappiin mökkeilemään. (ehkä jopa ostaa talonkin itselleen sieltä.)
Hän ei minua vainoa. Voi mennä viikkokin ilman minkään laista yhteyden pitoa. Mutta mummoni kyllä soittelee enemmänkin, kuin tarpeeksi. Kaipaan joskus omaa rauhaa ja nautin vain omasta seurastani, jos on ollut viikko kausia menossa ja luuhaamassa. Silloin ilmoitan kaikille kavereilleni, äidilleni ja mummolleni: "nyt en sitten vastaa viikkoon puhelimeen. Pistän sen pöytälaatikkoon säppiin ja soittelen sitten, kun taas tuntuu siltä".
Mikset siis sinäkin voisi "varoittaa" ilmoittaa äidillesi, ettet nyt muutamaan päivään vastaa puhelimeen ja ei tarvitse huolehtia turhaan. - Aikuinen lapsi
en tosi ihan aikuinen kirjoitti:
Olen 17 vuotias nuori nainen ja asustelen usein yksikseni pari kolme kuukauttakin putkeen, kun äitini lähtee etelästä välillä Lappiin mökkeilemään. (ehkä jopa ostaa talonkin itselleen sieltä.)
Hän ei minua vainoa. Voi mennä viikkokin ilman minkään laista yhteyden pitoa. Mutta mummoni kyllä soittelee enemmänkin, kuin tarpeeksi. Kaipaan joskus omaa rauhaa ja nautin vain omasta seurastani, jos on ollut viikko kausia menossa ja luuhaamassa. Silloin ilmoitan kaikille kavereilleni, äidilleni ja mummolleni: "nyt en sitten vastaa viikkoon puhelimeen. Pistän sen pöytälaatikkoon säppiin ja soittelen sitten, kun taas tuntuu siltä".
Mikset siis sinäkin voisi "varoittaa" ilmoittaa äidillesi, ettet nyt muutamaan päivään vastaa puhelimeen ja ei tarvitse huolehtia turhaan.Ehkäpä tuota pitäisi kokeilla. Kuulostaa ihan toimivalta idealta!
- näin on
sanot heille että kerran viikossa vain oatat heidän soittonsa vastaan. muuten et ole tavattavissa. sanot myös että omat menosi ovat vain sinun menojasi.
tuntuu kovalta tavalta, mutta muuten et saa rauhaa. luulen että puolessa vuodessa ovat tajunneet viestin. saattavat enin loukkaantua hieman mutta älä anna heidän pilata nuoruuttasi!!- ei ole välien rikkomista
Sanot, ettet voi sanoa suoraan, koska se rikkoisi välinne. Ei suoraan puhuminen tarkoita välien rikkoutumista. Suoraan voi puhua monella tavalla. Sen voi tehdä myös rakentavasti minä-viestinnällä. "minusta tuntuu, että tarvitsen vähän etäisyyttä. Siksi en aio vastailla puhelimeen, enkä selvittää kaikkia tekemisiäni. Se ei tarkoita, ettenkö välittäisi teistä, mutta tarvitsen omaa tilaa luoda omaa elämääni" Voiko tällaisesta tekstistä välit särkyä? Loukkaantua voi hetkellisesti, mutta se on eri asia kuin välien lopullinen poikkimeno.
- Mielipiteen ilmaus
Voit varmaan joskus ihan hymyssä suin sanoa, että älkääpä nyt huolehtiko turhasta! Iloinen huomautus, että eihän sitä aina voi menojaan selittää kaiken kansan kuullen busseissa tai ostoskeskuksissa. Aina ei voi puhua. Kyllä sinä sitten otat yhteyttä, kun se sinulle sopii.
Tai sanoa, ettet nykyisin kanna kännykkää turhaan kaiken aikaa mukanasi. Tai et ainakaan pidä sitä auki liikkuessasi kaupungilla.
Eihän siitä kenenkään pidä suuttua. Pakkoko sitä on höläyttää jotain "suoraa puhetta". Kuka tahansa siitä pahastuisi.
- pidä vain linjasi
Anna vanhemmillesi vähän aikaa, rankkaa se luopuminen on heille. ja osittain sinulla on vielä kesken itseänäistyminen ja ärsytyskynnys soittojen suhteen on siksi niin alhaalla. Jätä yksinkertaisesti vaikkapa joka toinen kerta vastaamatta, laita puhelin vaikkapa niin, että et kuule niitä vanehmpiesi soittoja. Toisaalta kerro, että et nykyisin aina pidä puhelinta päällä, koska haluat tehdä sitä tai tätä rauhassa. Kyllä he tottuvat.
Tiedän itse mitä lapsesta luopuminen tarkoittaa. Osittain vanhemmilla on myös velvolisuudentunne lastaan kohtaan, minä ainakin haluan viestiä, että yhteydenpito on tärkeää minulle, välitän lapsistani. Jotenkin sekin, että ei ota yhteyttä pitkiin aikoihin, on jonkinlaista välinpitämättömyyttä. Todelliset puhevälit on hyvä pitää ja ne pysyvät, jos niitä pidetään yllä tarpeeksi tiheästi. Mikä on sitten oikea määrä, se riippuu ihmisistä, toisaalta, jos on kiva kuulla vanhempien ääni vaikkapa ja heidän kuulumiset, silloin lienee sopiva.
Sinun ongelmasi lienee se, että olet ollut liian tiukan valvonnan alla ja se tuntuu sitten vieläkin. Ehkäpä se jonkun ehdottma ammattiapu olisi ihan itsesi vuoksi hyväksi. Raskasta se on aina tuntea syyllisyyttä, jos ei jaksa vanhempia tai olla ärsyyntynyt. Tiedän kokemuksesta senkin omasta lapsuudestani ja siitä kuinka aikuisena olen pitkään kantanut mukanani taakkan suhdettani äitiini. En jotenkin osannut itse päästää irti siitä ongelmasta. Nämähän ovat ihmisen elämässä hyvin perustavaa laatua olevia asioita.
Itse aina haistelen ilmaa poikani suhteen, odottelen, milloin hän itse soittaa. Ja soittahan hän ja kysyy, että mitä kuuluu :) Ja välillä soitellaan tiheämpään, jos on todelisia asioita, välillä innostutaan kesksutelemaan vaikka mistä, hyvinkin menee tunti toistakin. Välillä istutaan nokatusten ja poristaan pitkään, välillä, kun pojalla on huolia, äiti on kai kuitenkin vielä se, jolle puretaan pää tietyissä asioissa. Välillä menee kolmekin viikkoa, että ei edes puhelimessa porista, mutta se on kyllä jo aika pitkä väli. Ei siis ole mitään pakkoa, on vain mukava kuulla ja nähdä.
Ole hienovarainen mutta pidä linjasi. Äläkä sitten hämmenny, jos vanhemmatkin pitävät väliä tai kontrolloivat omalta puoleltaan yhteydenottoja, kunhan ensin pääsevät asian kanssa sinuksi. - välittää
Onhan se liikuttavaa, että vanhemmat välittävät.
Vastaile naureskelleen menoistasi ja sano, ettei heidän nyt kaikkea tarvitse yksityiskohtaisesti tietää.
Ihan fiksua sinun olisi etukäteen ilmoittaa lomareissuistasi, että olen lähdössä viikoksi Lappiin - palaat perjantaina tms.
Olen itse yli 40 ja kahden lapsen äiti. Tiedän lasteni menot etukäteen, joten paljon en joudu perään soittelemaan. Viikon lomareissun aikana soitan kerran ja kysyn kuulumiset ja onko kaikki ok.
Sen sijaan minusta on lähes liikuttavaa, kun yli 70 vuotias äitini soittelee kauttarantain ja huolehtii, että onhan minulla ja perheelläni kaikki hyvin. Onko tullut kesän aikana ylimääräisiä menoja ja voisiko mummi näihin jotenkin tuoda rahallista helpotusta... Olenko muistanut käydä alennusmyynneissä ja riittävätkö rahat omiin menojen lasten rientojen lisäksi..
Kaikilla ikävä kyllä ei sellaista backuppia ole..
On ihanaa, kun ympärillä on ihmisiä jotka välittävät ja tukevat. Tämän tunteen haluan myös lapsilleni taata - koskaan eivät ole yksin, vaikka maailma kuinka murjoisi.
Tsemppiä:)- Aikuinen lapsi
Mielestäni minulla oli kova kuri kotona asuessani. Kaverit piti esitellä ennen kuin heidän kanssaan sai viettää aikaa, kaverien vanhempien puhelinnumerot piti antaa. Kavereita ei sitten paljoa ollutkaan.
Haluaisin rakentaa itse oman elämäni. Koko lapsuuteni on pitänyt kertoa minne menee yms. Nyt vain haluan tehdä mitä teen, kenen kanssa haluan. Ei minulla salattavaa elämässäni ole, mutta en halua joutua tilittämään tekemisistäni kenellekään. Jos haluan jotain kertoa, kerron.
Ymmärrän, että minusta välitetään, mutta sitä välittämistä on ollut niin paljon, että nyt sen välittämisen pitäisi alkaa tulla minun puoleltani. - ei ole mukavaa
Aikuinen lapsi kirjoitti:
Mielestäni minulla oli kova kuri kotona asuessani. Kaverit piti esitellä ennen kuin heidän kanssaan sai viettää aikaa, kaverien vanhempien puhelinnumerot piti antaa. Kavereita ei sitten paljoa ollutkaan.
Haluaisin rakentaa itse oman elämäni. Koko lapsuuteni on pitänyt kertoa minne menee yms. Nyt vain haluan tehdä mitä teen, kenen kanssa haluan. Ei minulla salattavaa elämässäni ole, mutta en halua joutua tilittämään tekemisistäni kenellekään. Jos haluan jotain kertoa, kerron.
Ymmärrän, että minusta välitetään, mutta sitä välittämistä on ollut niin paljon, että nyt sen välittämisen pitäisi alkaa tulla minun puoleltani.jos tuntuu että elämääsi hallitaan ulkopuolelta.Joskus vanhemmat ei ehkä tunnista tätä ongelmaa itse,ajattelevat,että heillä on oikeus "vahtia".Tai vanha tapa säilyy,vaikka lapsi haluaisi jo itsenäistyä.Voiko vanhempiesi kanssa jutella asiasta,niin että oikeasti oivaltaisivat,miltä sinusta tuntuu.Joskus sitä jämähtää johonkin juttuihin.Muistan kun taluttelin kaupungilla silloista nuorimmaista kädestä ja poika joutui huomauttamaan "Aiti,ei tarvi taluttaa,olen iso poika jo.Meen syksyllä kouluun,"
- " vahtii "
ei ole mukavaa kirjoitti:
jos tuntuu että elämääsi hallitaan ulkopuolelta.Joskus vanhemmat ei ehkä tunnista tätä ongelmaa itse,ajattelevat,että heillä on oikeus "vahtia".Tai vanha tapa säilyy,vaikka lapsi haluaisi jo itsenäistyä.Voiko vanhempiesi kanssa jutella asiasta,niin että oikeasti oivaltaisivat,miltä sinusta tuntuu.Joskus sitä jämähtää johonkin juttuihin.Muistan kun taluttelin kaupungilla silloista nuorimmaista kädestä ja poika joutui huomauttamaan "Aiti,ei tarvi taluttaa,olen iso poika jo.Meen syksyllä kouluun,"
edelleenkin, vaikka me lapsukaiset olemme kaikki jo yli 30-vuotiaita ja jokaisella on perhe, ammatti, työpaikka ja oma talo. Viime viikolla äitini oli tokaissut toiselle miniälleen, että
" hänen on aina pitänyt katsoa lasten perään, ei niiden vaatetuksesta ja elämisestä muuten mitään tule. Kuka sinun perääsi katsoo? " Kälyni on 35-vuotias fiksu nainen.... Olemme enemmäin kuin kurkkuamme täynnä äitimme käytöstä ja tapaa puuttua ja levitellä perheidemme asioita. Niinpä emme enää juurikaan kerro hänelle varsinkaan mitään henkilökohtaisempia juttuja edes lastenlapsista. He taas eivät halua mennä mummolleen yksin kylään, koska koko aika on järjetöntä utelemista ja ohjeiden antoa malliin " sano sinä äidilles / isälles että ostaa sen uuden takin siitä ja siitä kaupasta, kävin jo valmiinksi katsomassa, ei se minua kuitenkaan kuuntele ja sieltä saa niin hyvät alennuksetkin, puhuin nekin jo valmiiksi, kun ei se itse saa semmoisia kysyttyä ja aina pitää tinkata jne jne. " Äiti on ollut viime aikoina ihmeissään, kun ei tiedä mitä meille kuuluu. Meidän perhe on ostamassa isompaa taloa. ei tulisi mieleenkään kertoa äidille etukäteen halaistua sanaa!!! - Aikuinen lapsi
" vahtii " kirjoitti:
edelleenkin, vaikka me lapsukaiset olemme kaikki jo yli 30-vuotiaita ja jokaisella on perhe, ammatti, työpaikka ja oma talo. Viime viikolla äitini oli tokaissut toiselle miniälleen, että
" hänen on aina pitänyt katsoa lasten perään, ei niiden vaatetuksesta ja elämisestä muuten mitään tule. Kuka sinun perääsi katsoo? " Kälyni on 35-vuotias fiksu nainen.... Olemme enemmäin kuin kurkkuamme täynnä äitimme käytöstä ja tapaa puuttua ja levitellä perheidemme asioita. Niinpä emme enää juurikaan kerro hänelle varsinkaan mitään henkilökohtaisempia juttuja edes lastenlapsista. He taas eivät halua mennä mummolleen yksin kylään, koska koko aika on järjetöntä utelemista ja ohjeiden antoa malliin " sano sinä äidilles / isälles että ostaa sen uuden takin siitä ja siitä kaupasta, kävin jo valmiinksi katsomassa, ei se minua kuitenkaan kuuntele ja sieltä saa niin hyvät alennuksetkin, puhuin nekin jo valmiiksi, kun ei se itse saa semmoisia kysyttyä ja aina pitää tinkata jne jne. " Äiti on ollut viime aikoina ihmeissään, kun ei tiedä mitä meille kuuluu. Meidän perhe on ostamassa isompaa taloa. ei tulisi mieleenkään kertoa äidille etukäteen halaistua sanaa!!!Toivon todella, että tilanne ei ole tuollainen, kun itse olen samassa iässä! Tämä kyllä antoi tarmoa tehdä asialle nyt melko tuoreena jotakin. Varoittava esimerkki, tosiaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Lindtman I vasemmistohallitus aloittaa viimein Suomen kuntoon laittamisen
Tässä nyt on 3 vuotta seurattu irvokasta kärsimysnäytelmää nimeltään "valtion budjetin tasapainotus by äärioikeisto", ja1652581Missä viipyy persujen lupaama euron bensa?
En edes muista milloin bensapumpussa olisi ollut ykkösellä alkava litrahinta. Missä siis viipyy persujen lupaama euron b1482387Kirje, PellePelottomalle.
Tärkeää olisi luoda ystävyys, että se, jota rakastaa, on samalla paras ystävä ja luotettavin, jolle voi ja uskaltaa luot1021082- 64901
- 65849
Persut jakavat tekoälyllä tehtyjä kuvia maahanmuuttajista somessa
Eivät mainitse, että ovat tekoälyllä tehtyjä. Eivät näe asiassa mitään ongelmaa. Valehtelijapuolue taas vauhdissa. Unka274727Mistä löytyy naisseuraa sinkkumiehelle?
Kertokaapas kokeneemmat mistä löytyis naisseuraa sinkulle. Ihan ois eukko nyt tosissaan hakusessa. Tanssipaikat kun on a18727Voi teitä naisia
Suudeltiin ja nukuttiin toisissamme kiinni mutta pillua ei tullu, ei edes aamulla. t.38vmies85710Martinan hevoset.
Tämä todella kaunis ja ketterä harmaa hevonen jolla monet kilpailut voitetaan ei ole Martinan.Tytär ratsastaa sillä tait208701Hyvä meininki
TTP:ssa väkeä tosi runsaasti paikalla. Hyvää ruokaa jälleen ja munkit ja sima erinomaista. Kiitos yrittäjälle! Hieno Vap22668