Minulla on ongelma siinä, et en voi uskoa et joku rakastuisi minuun ja jos joku väittää niin ni epäilen sitä siittä ja tuun mustasukkaiseks kun vihaan itteeni enkä uskalla uskoa et joku voisi edes vähän rakastaa minua.. mitä teen?
niin justiinsa
aivoton tyttö
4282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sama juttu.Pystyn kuvittelemaan kenelle tahansa kumppanin.Usein katselenkin ihmisiä,ja mietin minkälainen kumppani niillä on.Mutta Tiedän että itse en tule saamaan poikaystävää.Olenkin suunnitellut elämääni yksin.En angstaa,vaan minulla on sen sortin ongelma,etten saa edes kavereita.En uskalla jutella pojille...Kuulostaa todella säälittävältä,ja onkin,olenhan 17 ...
Jokaista ihmistä rakastetaan.
Joku aina rakastuu toiseen.
Miten pojille sitten pitäis puhuu teidän mielestä?
Poikana sanon et ei ole mitään tiettyä aihetta sille.
Yleensä suhteet alkaa ihan normaaleist puhe aiheist ja kaverimielisest yhesolost.
Kavereit saa kun puhuu tietyille ihmisille silloin tällöin ja lopulta kun aletaan tehä asioit yhes ollaankin jo kavereit.
Ainahan vaaditaan sitä pientä rohkeutta mutta jokaista ujostuttaa uusia ihmisiä kohdattaessa.
Kaikki ovat samassa veneessä.
Useimmiten molempia osapuolia ujostuttaa et ehkä se tieto helpottaa vähän :)
Mulle on käynyt ihan samoin kun teille. Mul on vaan 2 ystävää jotka oon tuntenyt pienestä asti, mut ne alkaa pikkuhiljaa olemaan vähemmän yhteydessä muhun. Mul ei oo ikinä ollut poikaystävää ja ei varmaan tule olemaan. Oon myös 17vuotias.
lujittaa ystävyyttänne tekemällä paljon kivoja juttuja yhdessä?
Ja ei siin oo mitään ihmeellist jos ei joo viel seurustellu alle 20v.