Olen pian yksivuotiaan lapsen äiti. Minulla on ollut vauva-ja raskauskuume siitä lähtien, kun lapseni oli 3 kk vanha...Nyt olen kuitenkin nauttinut esikoiseni vauva-ajasta joka jo pian on ohitse. Haluaisin epätoivoisesti lapselleni sisaruksen leikkitoveriksi ja tueksi elämän varrelle. Olen kuitenkin ihan yksin tämän asian kanssa, mieheni ei nimittäin halua vielä toista lasta taloudellisista syistä. Raha ei kuitenkaan oikeasti olisi esteenä toiselle lapselle, jos sitä todella mieskin haluaisi, vaan pikemminkin tekosyy. Olen aina haaveillut, että saisin kaksi lasta pienellä ikäerolla, ikäänkuin kerralla, että saisi sitten lasten hieman kasvettua keskittyä työntekoon eikä tarvitsisi ajatella kokoajan että milloin seuraava lapsi. Pelkään että esikoiseni tulee olemaan yksinäinen, jos hänen sisaruksensa syntyisi vasta n. viiden vuoden kuluttua. Itse tunsin olevani yksinäinen lapsena, vaikka sisareni on vain 3 vuotta minua vanhempi. Pelkään että koko tämän ajan kun esikoiseni kasvaa ja kehittyy, haikailen ja tuhlaan aikaa ja energiaa toisen lapsen toivomiseen. Tunnen itseni itsekkääksi. Ehkä olenkin itsekäs. Olen todella onnellinen esikoisestani, mutta tuntuu vain että tämä perhe ei ole vielä ikäänkuin "koossa". En oikein tiedä mitä minun pitäisi tehdä. En voi pakottaa miestä lapsentekoon, mutta en myöskään halua masentua tämän asian takia. Kaikin puolin ja kaikkien kannalta toinen lapsi nyt olisi oikeasti hyvä ratkaisu...Rakastan miestäni yli kaiken. Pelkään että tämä ahdistava tunne ei vain lähde, koska olen kaikkeni yrittänyt, hyväksyä sen, että en oikeasti vaan tule saamaan sitä toista lasta vielä pitkään aikaan...
Apua kanssasisaret?
jo äiti....
1221
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Meil mukula on jo kaksi vuotias mutta eihän se asiaa miksikään muuta. Meillä ukko ruinaa uutta vauvaa. Itse en olisi niinkään varma koska haluaisin töitä tehdä tai opiskella. On minullakin vauvakuumetta mutta enemmän tahtoisin tehä töitä. Juuri sain määräaikaisen työpaikankin.
Meil kävi hassusti kun kaksi kuukautta sitten kuparikierukkani tuli ulos menkkojen mukana. Arvauskeskus on tietenkin kiinni koko kesän pienen paikkakuntamme takia ja päivystyksessä ei hoideta ehkäisyasioita. No ukko ei millään antaisi laittaa uutta kierukkaa. Minä en taas jaksaisi pelleillä kortsujen kanssa ku seksi on silloin täysin naurettavaa sähläystä. En ole oikein ikinä nauttinut kortsun kanssa. On sitten seksikin jäänyt vähemmälle.
On vähän kaksjakonen olo. Itekki lasta haluisin, mut mut mut....
Ei kai näihin tilanteisiin ikinä ole ainoaa oikeaa ratkaisua...Meillä kumminkin asiat hoidetaan niin että yhdessä päätetään. Jos toinen ei halua niin toinen saa olla sitten ilman tai sitten tehdään kompromisseja tai "vaihtokauppoja".
Tässä nyt jutellaan mikä olisi paras ratkaisu juuri meidän perheelle. Lähinnä päätetään mikä olisi oikea hetki pamahtaa paksuks. Vuoden-kahen-viiden päästä??? Ainoa rajapyykki on kun minä täytän 30. Sen jälkeen en lapsia tee vaikka kuinka ukko tahtos. PISTE.