PEUKUN IMEMINEN...

..mutta kannattaa siihen silti yrittää puuttua, koska oikomishoito ei ole enää sitten monenkaan mielestä söpöä- vähiten yleensä sen lapsen itsensä mielestä.

Aloittajalle sanoisin, että kokeilepa laittaa lapsen peukaloihin greippi- tai sitruunamehua tai jotakin muuta kirpeää/väkevähköä makua. Tietysti pitää katsoa, ettei iho kovin kuivu ja ärsyynny kyseisestä aineesta (mitä nyt sitten onkin).

Jo tuonkin ikäiselle lapselle voi yrittää kertoa esim., että hampaisiin tulee pipi, jos peukalo on aina suussa, ja että siksi pitää laittaa hyvää ainetta, jotta peukalo pysyy poissa suusta. Eräskin atooppisesta ihosta kärsivä lapsi ei sietänyt suunnilleen parin vuoden iässä rasvaamista ollenkaan, mutta kun iskänsä keksi, että laitetaan 'rallirasvaa, jolla juoksuvauhti kovenee' niin poika alkoi itse hakea rasvapurkkia iltaisin ja haluta sitä 'rallirasvaa'. Tietysti tuosta aiheutui iltaisin sitä juoksuvauhdin kokeilua, mutta vanhempien mukaan parempi sekin kuin se väkisin rasvaaminen ja huuto.. :)

Jokatapauksessa peukalonsyönti on monesti vaikeasti kitkettävissä, mutta yrittää sitä kannattaa, ehdottomasti. Erään tuttavani 6-vuotias lapsi syö edelleen peukkua ihan jatkuvasti, mutta käsittääkseni asian muuttamiseksi ei ole paljoa edes yritetty. Tuonikäisellä tapa on usein jo todella sitkeässä, ja vaikka ympäristön paine ja toisten lasten suhtautuminen 'vauvamaiseen tapaan' alkaa olla lapsesta itsestäänkin jo vaikeaa, menee peukalo vanhasta tottumuksesta suuhun ihan huomaamatta.

Yksi juttu, mitä voisi myös kokeilla, on ohuiden puuvillahanskojen (saa apteekeista- mm. atoopikot käyttävät raapimisen estämiseksi- pienet koot voivat olla metsästyksen takana) laittamista lapsen käsiin nukkumaan mentäessä. Jostakin lapsesta sitä hanskaakin voi tietysti olla kiva imeä, mutta samaista em. makua voi laittaa niihinkin ja hanskat saisi todennäköisesti ommella kiinni pitkähihaiseen paitaan, jotta ne saisi tuonikäisellä pysymään, mutta koska kerrot (ap.) olevasi todella onneton tämän asian kanssa, uskon, ettei ole liikaa vaadittu äidiltä sekään (?). Lapselle tietysti pitää taas selittää jotenkin kivasti, miksi nyt tehdään näin.

Äitien mielikuvitus on usein koetuksella ja tavat toimia lastensa hyväksi ovat monenkirjavat ja usein äkkiseltään katsottuna kummallisetkin, mutta niin kauan kuin lasta ei vahingoiteta ja tarkoitus on hyvä, niin mielikuvitusta ja luovuutta peliin vain. :)

hoitaja-äiti kirjoitti:

..mutta kannattaa siihen silti yrittää puuttua, koska oikomishoito ei ole enää sitten monenkaan mielestä söpöä- vähiten yleensä sen lapsen itsensä mielestä.

Aloittajalle sanoisin, että kokeilepa laittaa lapsen peukaloihin greippi- tai sitruunamehua tai jotakin muuta kirpeää/väkevähköä makua. Tietysti pitää katsoa, ettei iho kovin kuivu ja ärsyynny kyseisestä aineesta (mitä nyt sitten onkin).

Jo tuonkin ikäiselle lapselle voi yrittää kertoa esim., että hampaisiin tulee pipi, jos peukalo on aina suussa, ja että siksi pitää laittaa hyvää ainetta, jotta peukalo pysyy poissa suusta. Eräskin atooppisesta ihosta kärsivä lapsi ei sietänyt suunnilleen parin vuoden iässä rasvaamista ollenkaan, mutta kun iskänsä keksi, että laitetaan 'rallirasvaa, jolla juoksuvauhti kovenee' niin poika alkoi itse hakea rasvapurkkia iltaisin ja haluta sitä 'rallirasvaa'. Tietysti tuosta aiheutui iltaisin sitä juoksuvauhdin kokeilua, mutta vanhempien mukaan parempi sekin kuin se väkisin rasvaaminen ja huuto.. :)

Jokatapauksessa peukalonsyönti on monesti vaikeasti kitkettävissä, mutta yrittää sitä kannattaa, ehdottomasti. Erään tuttavani 6-vuotias lapsi syö edelleen peukkua ihan jatkuvasti, mutta käsittääkseni asian muuttamiseksi ei ole paljoa edes yritetty. Tuonikäisellä tapa on usein jo todella sitkeässä, ja vaikka ympäristön paine ja toisten lasten suhtautuminen 'vauvamaiseen tapaan' alkaa olla lapsesta itsestäänkin jo vaikeaa, menee peukalo vanhasta tottumuksesta suuhun ihan huomaamatta.

Yksi juttu, mitä voisi myös kokeilla, on ohuiden puuvillahanskojen (saa apteekeista- mm. atoopikot käyttävät raapimisen estämiseksi- pienet koot voivat olla metsästyksen takana) laittamista lapsen käsiin nukkumaan mentäessä. Jostakin lapsesta sitä hanskaakin voi tietysti olla kiva imeä, mutta samaista em. makua voi laittaa niihinkin ja hanskat saisi todennäköisesti ommella kiinni pitkähihaiseen paitaan, jotta ne saisi tuonikäisellä pysymään, mutta koska kerrot (ap.) olevasi todella onneton tämän asian kanssa, uskon, ettei ole liikaa vaadittu äidiltä sekään (?). Lapselle tietysti pitää taas selittää jotenkin kivasti, miksi nyt tehdään näin.

Äitien mielikuvitus on usein koetuksella ja tavat toimia lastensa hyväksi ovat monenkirjavat ja usein äkkiseltään katsottuna kummallisetkin, mutta niin kauan kuin lasta ei vahingoiteta ja tarkoitus on hyvä, niin mielikuvitusta ja luovuutta peliin vain. :)

Lue lisää

Jos sitruunat ym. eivät auta, niin yksi lasten inhoama ja sitkeästi pysyvä maku (ja haju :) on tietysti valkosipuli.

hoitaja-äiti kirjoitti:

Jos sitruunat ym. eivät auta, niin yksi lasten inhoama ja sitkeästi pysyvä maku (ja haju :) on tietysti valkosipuli.

Sinulle ehdotuksista.
Varmasti kokeilemisen arvoisia!!!!!

Ekaks taidan kokeilla sitä sitruuna tms. pahaa makua, täällä on meinaa niin kuuma etten raaski laittaa pikkuiselle hanskoja ja paitaa päälle nukkuessaan.
Toki voisin pistää paidan päälle kun laitan pojan nukkumaan ja ottaa sen sitten pois kun on nukahtanut, peukku kun sinne suuhun ei eksy unissa ja hyvä niin =)
Ajattelin omella sellaiset vauvatumput joissa ei ole peukun paikkaa ollenkaan

Mutta tosiaan Kiitos vihjeistä ja nyt eikun kokeilemaan mikä niistä tepsii, koska minä tosiaan halauan vieroittaa lapseni peukalosta!!!!!

kolmen äiti 78 kirjoitti:

Sinulle ehdotuksista.
Varmasti kokeilemisen arvoisia!!!!!

Ekaks taidan kokeilla sitä sitruuna tms. pahaa makua, täällä on meinaa niin kuuma etten raaski laittaa pikkuiselle hanskoja ja paitaa päälle nukkuessaan.
Toki voisin pistää paidan päälle kun laitan pojan nukkumaan ja ottaa sen sitten pois kun on nukahtanut, peukku kun sinne suuhun ei eksy unissa ja hyvä niin =)
Ajattelin omella sellaiset vauvatumput joissa ei ole peukun paikkaa ollenkaan

Mutta tosiaan Kiitos vihjeistä ja nyt eikun kokeilemaan mikä niistä tepsii, koska minä tosiaan halauan vieroittaa lapseni peukalosta!!!!!

Lue lisää

Toivottavasti saatte jostakin konstista apua. Kannattaa varautua, että jokunen ilta menee pitkäksi ja unentulo kestää, mutta on se varmasti vaivan arvoista, jos sillä vältytään oikomishoidoilta ja muilta harmeilta

oikomisjuttua minäkin "pelkään". Pelkään ei nyt ehkä ole just oikea sana mutta kuitenkin.... Oikominen ei ole lapsesta itsestään kivaa se on ehkä oikeammin sanottu =)

"Peukalon imeminenhän on kuitenkin lapselle turvan ja mielihyvän lähde, kuka nyt sellaista haluaisi lopettaa! " tuo on totta, mutta pakko tässä on jotain yrittää kun lapsi ei vielä itse tajua että peukun imeminen ei pitkällä tähtäimellä olekkaan niin hyvä asia.

kolmen äiti 78 kirjoitti:

oikomisjuttua minäkin "pelkään". Pelkään ei nyt ehkä ole just oikea sana mutta kuitenkin.... Oikominen ei ole lapsesta itsestään kivaa se on ehkä oikeammin sanottu =)

"Peukalon imeminenhän on kuitenkin lapselle turvan ja mielihyvän lähde, kuka nyt sellaista haluaisi lopettaa! " tuo on totta, mutta pakko tässä on jotain yrittää kun lapsi ei vielä itse tajua että peukun imeminen ei pitkällä tähtäimellä olekkaan niin hyvä asia.

Lue lisää

Joo, ei se hampaiden oikominen ole todellakaan erityisen mukavaa touhua. Minulla oli näin pikaisesti laskettuna viidet erilaiset rautaviritykset yksi toisensa jälkeen käytössä. Hammaslääkärikammohan siitä jatkuvasta ravaamisesta ja asentamisesta seurasi ainakin minulle.

Yksi tärkeä tekijä peukalon imemisestä vieroittautumisessa olisi varmaankin myös se, että lapsi saisi kaipaansa mielihyvän muulla tavoin. Onko se sitten extra-sylittelyä ja silittelyä vai jotain muuta, en osaa sanoa. Noin pienen kanssa voi myös käyttää mielikuvitusta ja kehitellä jonkin jännän tarinan, miksi peukalon imeminen pitäisi lopettaa. Ehkä joku Hammaskeijun kaltainen voisi myös jättää jotain kivaa palkkioksi, jos on nukahdettu ilman peukaloa tms. Kirjastossa varmaan on myös lapsille tarkoitettuja kirjoja, jotka käsittelevät asiaa, niitä voisi yhdessä lukea. Kannattaa siis panostaa myös "psykologiseen" puoleen noiden kikkakolmosten lisäksi! Luulen, että silloin onnistumismahdollisuudet ovat parhaimmat.