Hei! Tietäisikö joku, mistä saisi apua erityislasten vanhemmat? Tapaus on lyhyesti tämä: pieni, alle kouluikäinen lapsi on käynyt kaikenmaailman tutkimuksissa, mutta diagnoosia ei ole. Lapsi on ylivilkas eikä häneen saa aina kontaktia (autismia ym epäilty mutta poissuljettu). Lapsi on "tottelematon", ei usko kieltoja... Lapsen äiti on erittäin väsynyt mutta ei ole löytänyt mistään vertaistukea tai tukea ammatilliselta taholta. Mistä siis voisi saada apua ja tukea?
Tukea vanhemmille?
............
13502
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
MLL järjestää "Vanhempana vahvemmaksi-kursseja".
Kannattaa vaikka Mannerheimin lastensuojeluliittoon ja kysyä miten kurssille pääsee.
Myös perheneuvolasta voit kysyä, onko heillä vertaiskursseja.
Ja sosiaalitoimelta myös.
Toivottavasti sinulle sopiva tuki löytyy.
Hei!
Haet googlella ADHD tai ADD ja sitä kautta löytyy erilaiaia linkkejä ja jopa kelan rahoittamia kursseja vanhemmille ja lapsille.
Myös kannattaa kysyä tk:sta/ keskus-sairaalasta tietoja ja ellei sekään auta niin etsit netin kautta niin monella eri hekukriteerillä että jotain löytyy.
Sisareni pojalla adhd ja pienempänä samat "oireet" kuin Sinun lapsellasi (silloin ei vielä kukaan osannut ajatella että kyseessä voi olla adhd tai add) ja vasta murrosiän jälkeen asia paremmin tutkittiin.
Poika nyt yli parikymppinen ja edelleen käyttää lääkkeitä vaikkakaan ei enää tarvitse lääkitystä enää niin paljon kuin aiemmin,koska oppinut jo elämään asian kanssa.
Mutta: jos et löydä/jaksa etsiä niin voin puolestasi tämän pvn aikana (6.7.-08) etsiä eri linkkejä ja vastaan Sinulle myöhemmin pvn aikana,ok?
Toivotaan nyt, ettei hänellä olisi mitään noista mutta koskaan ei voi tietää, miten toimia, jos ei mistään ns ota selvää. Kummallista,ettei Sinua ole mitenkään ohjattu jonnekkin ns. vertaistukiryhmään tjtn. Tai jos asut pikkupaikkakunnalla niin ehkäpä siellä ei tajuta että kyseessä voi olla adhd tai add...
Lapsesi ikä on...?
Yritän löytää Sinulle tietolinkkejä näistä myöhemmin, ok? Toivoa on vaikka joskus tuntuu mahdottomalta mutta aina apua saa kun osaa oikeista paikoista pyytää/hakea.
Sinulle terapia voisi olla yksi keino saada tietoa eri asioista ja samalla voisit purkaa väsymyksesi ja turhautuneisuutesi sinne. Mutta yritetään nyt ensin katsoa,josko lapsellesi löytyisi jokin apu jne ja että löydettäisiin vertaistukea teille vanhemmille molemmille. =D
Jaksamista ja palaan asiaan myöhemmin,ok? =)
Löytyi ADHD:sta ja ADD:sta kertovan linkin, käy tutkimassa, onko lapsellasi jotain noihin liittyviä oireita: http://web4health.info/fi/answers/adhd-add-difference.htm
Hain googlella tuon hakusanoilla: ADHD ADD, löytyi ADD ja ADHD -erot jonne menin katsomaan tarkemmin.
Ja tosiaan mannerheimin lastensuojeluliiton kautta löytyy apua myös. =D
http://www.adhd-liitto.fi/
on lähimmän ison sairaalan lastenneurologinen osasto. Tietävät tukimuodoista kaikesta kaiken tai ainakin pitäisi tietää. Missä päin asutte?
Tiedätkö miksi diagnoosia ei ole? Se olisi ensiarvoisen tärkeää saada jotta noita kursseja ja leirejä joita on mainittukin, ylipäätään voisi hakea. Myös päivähoito on erityiselle lapselle hyvä tukimuoto, riippuen tietysti lapsesta mutta noin yleistäen. Ja äiti siit' varmasti hyötyisi! Puolipäivähoito päiväkodissa, mahdollisesti jopa alueella sellainen jossa erityisryhmiä?
***
Kyse on minulle läheisen ihmisen perheestä, ei suoranaisesti minusta. Tämänhetkinen diagnoosi on kumonnut kaikki sitä edeltäneet, tällä hetkellä lapsi on määritelty terveeksi neurologisten ym. testien perusteella. Lasta on tutkittu pidemmällä aikajaksolla ja hän saa puheterapiaa sekä on erityislasten päiväkodissa.
Äidin jaksaminen tässä on minulla suurimpana murheena, koska hän on toistaiseksi kotona. Hän itse nimittäin minulle sanoi tässä joku päivä, että kunpa löytäisi jostain jotain tukea. Lääkärit viittaavat kintaalla eikä neuvolastakaan ole juuri apua saanut. Minä ajattelin kysyä täältä, josko saisin vinkattua hänelle jotain suuntaa...
Kaikille olen todella kiitollinen vastauksista ja ehkäpä tuo MLL olisi se paras tarjottu vaihtoehto tähän tapaukseen :)
siis lapsi on jo päiväkodissa, eli hoitoapua ei tarvita vaan henkistä tukea äidille? Ymmärrän yskän. Terveyskeskuspsykologi voi jo olla apu, mutta vertaistuki on aina parasta. Googlesta voisit etsiä esimerkiksi ylivilkkaiden lasten vanhempien ryhmiä alueeltanne? Totta kai tarjoudun itse myös vertaissellaiseksi kahden erityisvekaran äitinä joka tasan tietää että rankkaa on... tosiaan, miltä alueelta perhe on?
***
Juu, lapsi on päiväkodissa osa-aikaisesti joten sinällään äiti saa jo jonkinlaista apua. Henkinen tuki on juuri se, mitä he vielä tarvitsisivat (ja paras olisi sellainen joka todellakin tietää millaista arki voi olla!) Perhe asuu Oulun seudulla, itse valitettavasti kauempana etten pysty olemaan fyysisesti auttamassa kuin satunnaisesti ja harvoin.
Tuli vielä mieleeni kysymys, kun kerroit että itselläsi on kaksi "erityivekaraa". Eli millä tavoin? Onko heillä joku diagnosoitu sairaus ja millaisia tukimuotoja olette saaneet? Tokihan tähän ei ole pakko vastata jos menee liian henkilökohtaisuuksiin...
Meillä on puheenkehityksen saralla ongelmaa kummallakin, toinen autismin epäilyn jälkeen dysfaattiseksi diagnosoitu, toisella diagnoosi on vielä hakusessa mutta väliaikainen epämääräinen sellainen on jotta terapiat saadaan :D nimenomaan hänellä on myös tuota, en nyt sanoisi ylivilkkautta mutta temperamenttia niin että seinät tutajaa ja äidin hermo natisee. Molemmilla on siis diagnoosi, vanhempi on ollut puheenkehitystä tukevassa päiväkotiryhmässä vuoden ja nuorempikin aloittaa ensi kaudella. Perheneuvolasta kävi mukava naisihminen opettamassa esimerkiksi holdingia tms. konsteja joilla raivokohtauksen saanutta typykkää voisi yrittää hillitä. Puhe- ja toimintaterapiaa myös saadaan. Vaikka kela yrittääkin parhaansa jarruttaakseen prosessia...
Vertaistukena ihan oikeasti nettiryhmät ovat mainioita, "perheklubi" sivustolta löytyy viestiketjuista jo ihan loistavia käytännön vinkkejä arkeen. Sieltä sairaalan neurolta on saatu upeasti tietoa ja phjeistusta, se on se henkinen puoli joka tosiaan jää vähän vähemmälle. Uupumus on iskenyt pahasti välillä eikä sitä tiedä mistä ne voimat löytyvät, nyt ne ovat löytyneet siitä että kesä tuli ja pesueen voi paiskata pihalle remuamaan :D
Olen pahuksen kaukana Oulun seudusta, huih, mutta jos ystäväsi ei ihan suorasukaisesta lähestymisestä loukkaannu, mielelläni sähköposteja vaihtaisin?
***
Kiitos sinulle kaikista tiedoistasi :) Otan asian tässä lähipäivinä puheeksi ystäväni kanssa ja otan sitten sinuun yhteyttä jotenkin palstan kautta jos hän haluaa sinusta tukea. Ihmettelen kyllä jos ei sanoo, mutta kaikkeen täytyy varautua :) Palaillaan...
että annat hänelle sähköpostiosoitteeni tänne, [email protected] (ei siis tristar vaan tstar) ja sanot että jos sellainen hetki tulee että on tarve tuulettaa tai ihan millaiseen vain vertaistukeen, kirjoittaa. Ihan silloin kun huvittaa, huomenna tai kolmen kuukauden päästä. Milloin tarvis tilanteen ymmärtävään juttukaveriin on.
***
Kiitokset vielä kerran :))