mitä syötte

Parantuminen on tosiaan huomattavasti vaikeampaa kuin sairastaminen, itsensä luovuttaminen anoreksialle. Päivittäistä taistelua lihomisen pelkoa vastaan ja sitä, että on pakko nostaa painoa, jotta saisi pään kuntoon.

Tsemppiä sinulle ja kaikille muille toipuville! Ollaan vahvoja ja näytetään, että me ollaan voittajia, päästä irti tästä sairaudesta.

Kovasti yritän päästä eroon alipainosta. Rasva olisi tärkeää, että hormonitoiminta normalisoituisi. Sitä kautta ne ajatuksetkin muuttuu. Sitä vaan on niiiin vaikea syödä.

??? ja pituutta? miten pystyt syömää vaa kerran viikossa?

Oikeesti jos ette syö tuon enempää kasvunne pysähtyy ja kehonne alkaa ottaa energiaa lihaksista ja luunne haurastuvat. Itse sairastin anoreksiaa tän vuoden alussa ja se oli ihan hullua kun en syönyt lähes mitään ja olin koko ajan ärtynyt ja kalastelin netistä kaikkea ruokaanliittyvää tietoa.
Itse laihduin 10 kiloa, kunnes mut terkka lähetetti painon putoamisen takia tosta vaan sairaalaan, jossa yks lääkäri vaan sanoi et oon anorektikko ja jouduin vastentahtoisesti suljetulle mielenterveys osastolle ja mua vitutti, koska en myöntänyt olevani anorektikko, koska itse halusin laihtua ja halusin olla syömättä ja ajattelin että jos haluan syödä, niin syön, mutta silloin olisi tullut morkkis ja suutuin vain enemmän. En päässyt osastolta pois vaikka vanhempani olisivat vaatineet sitä. Tila meni huonoksi osastollakin, jossa olin 24/7 sisällä ja en saanut edes ikkunasta henkäistä ilmaa. Mä suostuin syömään tosi suuria annoksia, vaikka en jaksanut ja mulla oli tosi raskasta. MUtta vain sen takia, koska olisin tappanut itseni jos he olisivat pakkoruokkineet mua nenämahaletkulla. Ja oireita olivat ihon kuivuminen, siniset kynnet, palelin, varsinkin kädet ja varpaat ja nenä ja leuka. Otsa oli kuuma, sydämeni heikkeni ja verenpaineet, veriarvot, pulssi jne romahtivat alhaisiksi. Alkuun liikuin osastolla salaa, mutta he sanoivat ellei painoni nouse en pääse koskaan pois ja oli pakko lopettaa ja antautua. Olen sydämenipohjasta kiitollinen että mut passitettiin sinne, koska en itse aluksi halunnut parantua. Osaston hoitajat olivat ihan perseestä ja masennuin jo aikasemminkin koska en voinut olla kavereihini yhteydessä(..tai no ennen sairauttani olin aina yksin) ja mut riistettiin pois elämästä ja koulusta. Musta tuntui et olin vain esine, jota tympääntyneet hoitajat nälvi ja alisti ja pakotti syömään. Ei mulla ollut tunteita ei... Olin vain esine jota piti lihottaa. Oon päässyt pois osastolta enkä ikinä enää halua samaan jamaan. Mutta on pakko käydä painokontrolleissa terveyskeskuksessa ja sitten koulussa kun se jatkuu.
Nykyään pidän syömisestä ja haluan syödä tarpeeksi ja nostaa painoani, jotta menkat palais ja rinnat taas suurenis(menkat loppu ja rinnat pieneni ku laihdutin vähällä syömisellä)
Oon silti tosi iloinen että taistelu on ohi ja toivon että söisitte enemmän, koska ette ole laihempina yhtään parempia. Laihuus ei tuo onnea, koin sen itse. Ensin luulin että tuo, mutta kun olin laihduttanut ja vetäytynyt omiin oloihini pienin syömisin niin en ollut enää kavereiden kanssa, mikä sen sijaan on tärkeää. Enää liikuntakaan ei ole minulle suorittamista vaan nauttimista vain silloin tällöin.
Hyvä helmiheleena että sentään syöt, huh..
Voin laittaa oman ruokalistan jota mun on pakko noudattaa:
aamupala: 4dl puuroa
hedelmä
2dl maitoa
2dl vettä
leipä 1 napillinen margariinia

lounas: 4 dl pääruokaa(laatikko,keitto)
TAI lautasmallin mukaan, eli:
3 isoa perunaa TAI 2dl riisi,pasta
2dl lihaa, kanaa, kalaa
puolet lautasesta kasviksia
2 dl mehua
hedelmä
ruisleipä 1 napillinen margariinia

välipala: 2 pullaa TAI 2 leipää 2 leikkelettä
2 juustoa(valmissiivuja)
2 napillista margariinia
kasviksia
2 dl mehua
2dl maitoa
hedelmä
jogurtti( ei rasvaton)

Päivällinen: 4dl pääruokaa
TAI lautasmallin mukaan(kts. lounas)
2 leipää 2 nappia margariinia
2dl jälkiruokaa
(esim. kiisseliä, piirakkaa)
2dl maitoa

Iltapala: 2 leipää 2 nappia margariinia
2 leikkelettä
2 juustoviipaletta(valmis)
kasviksia
mukillinen teetä
2 dl mehua TAI hedelmä
jogurtti(ei rasvaton)

mua joskus ahdistaa ja vituttaa kun muut syö vähemmän ja mun pitää noi, nykyään saan kävellä rauhallisesti 20 min päivässä.

Joten hei syötte paljon vähemmän kun mä joten suosittelen lisäämistä. Kulutatte energiaa jopa nukkuessanne, joten päivässä tulisi saada jotain 2400kcal. TSEMppiä mahdolliseen lisäilyyn, toivottavasti ette joudu samaan jamaan kun mä.

zezzuli kirjoitti:

Oikeesti jos ette syö tuon enempää kasvunne pysähtyy ja kehonne alkaa ottaa energiaa lihaksista ja luunne haurastuvat. Itse sairastin anoreksiaa tän vuoden alussa ja se oli ihan hullua kun en syönyt lähes mitään ja olin koko ajan ärtynyt ja kalastelin netistä kaikkea ruokaanliittyvää tietoa.
Itse laihduin 10 kiloa, kunnes mut terkka lähetetti painon putoamisen takia tosta vaan sairaalaan, jossa yks lääkäri vaan sanoi et oon anorektikko ja jouduin vastentahtoisesti suljetulle mielenterveys osastolle ja mua vitutti, koska en myöntänyt olevani anorektikko, koska itse halusin laihtua ja halusin olla syömättä ja ajattelin että jos haluan syödä, niin syön, mutta silloin olisi tullut morkkis ja suutuin vain enemmän. En päässyt osastolta pois vaikka vanhempani olisivat vaatineet sitä. Tila meni huonoksi osastollakin, jossa olin 24/7 sisällä ja en saanut edes ikkunasta henkäistä ilmaa. Mä suostuin syömään tosi suuria annoksia, vaikka en jaksanut ja mulla oli tosi raskasta. MUtta vain sen takia, koska olisin tappanut itseni jos he olisivat pakkoruokkineet mua nenämahaletkulla. Ja oireita olivat ihon kuivuminen, siniset kynnet, palelin, varsinkin kädet ja varpaat ja nenä ja leuka. Otsa oli kuuma, sydämeni heikkeni ja verenpaineet, veriarvot, pulssi jne romahtivat alhaisiksi. Alkuun liikuin osastolla salaa, mutta he sanoivat ellei painoni nouse en pääse koskaan pois ja oli pakko lopettaa ja antautua. Olen sydämenipohjasta kiitollinen että mut passitettiin sinne, koska en itse aluksi halunnut parantua. Osaston hoitajat olivat ihan perseestä ja masennuin jo aikasemminkin koska en voinut olla kavereihini yhteydessä(..tai no ennen sairauttani olin aina yksin) ja mut riistettiin pois elämästä ja koulusta. Musta tuntui et olin vain esine, jota tympääntyneet hoitajat nälvi ja alisti ja pakotti syömään. Ei mulla ollut tunteita ei... Olin vain esine jota piti lihottaa. Oon päässyt pois osastolta enkä ikinä enää halua samaan jamaan. Mutta on pakko käydä painokontrolleissa terveyskeskuksessa ja sitten koulussa kun se jatkuu.
Nykyään pidän syömisestä ja haluan syödä tarpeeksi ja nostaa painoani, jotta menkat palais ja rinnat taas suurenis(menkat loppu ja rinnat pieneni ku laihdutin vähällä syömisellä)
Oon silti tosi iloinen että taistelu on ohi ja toivon että söisitte enemmän, koska ette ole laihempina yhtään parempia. Laihuus ei tuo onnea, koin sen itse. Ensin luulin että tuo, mutta kun olin laihduttanut ja vetäytynyt omiin oloihini pienin syömisin niin en ollut enää kavereiden kanssa, mikä sen sijaan on tärkeää. Enää liikuntakaan ei ole minulle suorittamista vaan nauttimista vain silloin tällöin.
Hyvä helmiheleena että sentään syöt, huh..
Voin laittaa oman ruokalistan jota mun on pakko noudattaa:
aamupala: 4dl puuroa
hedelmä
2dl maitoa
2dl vettä
leipä 1 napillinen margariinia

lounas: 4 dl pääruokaa(laatikko,keitto)
TAI lautasmallin mukaan, eli:
3 isoa perunaa TAI 2dl riisi,pasta
2dl lihaa, kanaa, kalaa
puolet lautasesta kasviksia
2 dl mehua
hedelmä
ruisleipä 1 napillinen margariinia

välipala: 2 pullaa TAI 2 leipää 2 leikkelettä
2 juustoa(valmissiivuja)
2 napillista margariinia
kasviksia
2 dl mehua
2dl maitoa
hedelmä
jogurtti( ei rasvaton)

Päivällinen: 4dl pääruokaa
TAI lautasmallin mukaan(kts. lounas)
2 leipää 2 nappia margariinia
2dl jälkiruokaa
(esim. kiisseliä, piirakkaa)
2dl maitoa

Iltapala: 2 leipää 2 nappia margariinia
2 leikkelettä
2 juustoviipaletta(valmis)
kasviksia
mukillinen teetä
2 dl mehua TAI hedelmä
jogurtti(ei rasvaton)

mua joskus ahdistaa ja vituttaa kun muut syö vähemmän ja mun pitää noi, nykyään saan kävellä rauhallisesti 20 min päivässä.

Joten hei syötte paljon vähemmän kun mä joten suosittelen lisäämistä. Kulutatte energiaa jopa nukkuessanne, joten päivässä tulisi saada jotain 2400kcal. TSEMppiä mahdolliseen lisäilyyn, toivottavasti ette joudu samaan jamaan kun mä.

Lue lisää

pitäiskö nyt taputtaa? itseasiassa joo, koska sä oot terve ja syöt normaalisti ja se on todella hieno juttu.

mutta. esimerkiksi mä tiedän kaikki tosiasiat mitä tapahtuu kun sairastaa anoreksiaa/bulimiaa. mä pelkään joka ikinen ilta että mä kuolen. jos syön liian vähän, pelkään, jos syön liian paljon (mun kohalla sekin on määrä jolla ei pitäisi pysyä hengissä) pelkään silloinkin.

joillekin pienemmille "syömishäiriöisille"(en hauku ketään, puhun nyt vain lapsista jotka tulevat kyselemään miten laihtuu tms) voi olla hyötyä kertoa, kuinka pituuskasvu pysähtyy tai luut haurastuvat. itse olen 158cm pitkä, en kasva enää, olen 18. todennäköisesti kehittyvä osteoporoosi. lihakset menneet jne......

useimmat tällä palstalla tietävät nuo seuraukset, veikkaan. ja silloin he itse vastaavat seurauksista.

kurtz kirjoitti:

pitäiskö nyt taputtaa? itseasiassa joo, koska sä oot terve ja syöt normaalisti ja se on todella hieno juttu.

mutta. esimerkiksi mä tiedän kaikki tosiasiat mitä tapahtuu kun sairastaa anoreksiaa/bulimiaa. mä pelkään joka ikinen ilta että mä kuolen. jos syön liian vähän, pelkään, jos syön liian paljon (mun kohalla sekin on määrä jolla ei pitäisi pysyä hengissä) pelkään silloinkin.

joillekin pienemmille "syömishäiriöisille"(en hauku ketään, puhun nyt vain lapsista jotka tulevat kyselemään miten laihtuu tms) voi olla hyötyä kertoa, kuinka pituuskasvu pysähtyy tai luut haurastuvat. itse olen 158cm pitkä, en kasva enää, olen 18. todennäköisesti kehittyvä osteoporoosi. lihakset menneet jne......

useimmat tällä palstalla tietävät nuo seuraukset, veikkaan. ja silloin he itse vastaavat seurauksista.

Lue lisää

ai kiitti :D en kyl tarkottanut ylpeilä tai mtn jos joku sai sellasen kuvan. Tai siis oon ylpee et oon parantunut aika hyvin, mut toisaalta mua nolottaa hirveesti jos jotkut jätkät esim sais tietää koska ei kaikki ymmärrä. On erityyppistä anoreksiaa ja mun mielestä median kuva anoreksiasta on se et se johtuis langanlaihoista malleista joita ihannoidaan. Itse tottakai halusin alussa pudottaa painoa, mutta ei se mulla ollut sitä että voi kun olisin tikku.

.. juu, en väitä että parantuminen olisi helppoa, vaan se on suuri taistelu. Itselläni se oli vaikeaa, mutta onneksi sairauteni syntyi erittäin nopeasti, eikä kytenyt vuosia hiljalleen. Eli en voi sanoa ymmärtäväni 100% niitä, jotka ovat sairastaneet kauan, koska itse sairastin pikavauhtia noin 3kk kunnes mut laitettiin pakkohoitoon ja se oli sellainen shokkiherätys, et motivoiduin aika nopeesti, vaikka vänkäsin alussa vastaan ja kun mulla paljon tukijoita ja oli tulossa ripari, jolle halusin ehdottomasti päästä, niin ne vauhditti mua. Hoitojakso kesti myös 3kk ja nyt oon avohoidossa. Nykyään siis haluan syödä, mutta terveellisesti.

Tiedän et se on hemmetin vaikeeta päästä siitä pakosta irti jonka itselleen tekee ja silloin oli sellanen tunne että epäonnistuisin ja asiat olis huonommin, olisin tyytymättömämpi jos söisin enemmän.
Mut mun kohdalla hoito osui juuri oikeaan kohtaan koska oli mennyt siihen jamaan että olin jo yrittänyt kaikki ja oodotin välil kuolemaa mut silti tuli joku valopilkku ja en halunnut kuolla vaan kokeilla sellasta mitä en ole kokeillut(ajattelin et voisin syödä itseni pullaks ja sitten kuolla, koska oli hirvee nälkä(vaikka mahalaukku supistunut))mut kummiskin halusin muutosta kun perheessä asiat ihan sekasin ja paskasti mnun takiani. Hoitopaikassa oli tosiaan kestämistä ja vihasin olla siel, se oli kyl kamalaa, mutta ainakin parannuin, kun kotona en olisi pystynyt, kun vaan kyyläsin äitin syömistä ja muiden liikuntaa. Ahdisti liiikaa, nykyään joskus raivoan äitille kun on paha päivä kuinka se syö vähän ja vetää tunnin juoksulenkkejä ku en itte saa ja se ahdistaa, mut sitte taas muistan et ei oo oikein verrata itseään muihin ja et oon onnellinen tälläisenä.

Kurtz, on hyvä että sä tiedät nää asiat ja ajattelet realisesti, en ainakaan saanut kuvaa että sul olis pakkomielle laihdulaihdu-mielessäs. Tai no mulla oli se et en halunnut lihoa, mut ei olis ollut pakko laihtuakaan.

On hyvä et tiedostat tän, kun yleensä sairauteen kuuluu ettei sitä myönnä, itse en myöntänyt aluksi ja vittuilin et ei ne lääkärit mitää osaa eikä tiedä.

Mut toivon paranemista kaikille joilla on syömishäiriö, se tapahtuu hiljalleen mutta toivottavasti varmasti :D
Ja pitää antautua hoidolle, vaikka pelottaa, raivostuttaa ja satuttaa minäkuvaa, mikä oli mulle tosi vaikeet, mut nyt oon tyytyväinen et tein sen. Vieläkin inhottaa hoitajien naamat mut on heitä kiittäminen vaikka toiset aina pilas mun päiväni hirveillä epäillyillään ja pilkunnussimisella..
Mun itsetunto on paljon parempi kun silloin:)

pitää mennä kun pikkuveli

zezzuli kirjoitti:

Oikeesti jos ette syö tuon enempää kasvunne pysähtyy ja kehonne alkaa ottaa energiaa lihaksista ja luunne haurastuvat. Itse sairastin anoreksiaa tän vuoden alussa ja se oli ihan hullua kun en syönyt lähes mitään ja olin koko ajan ärtynyt ja kalastelin netistä kaikkea ruokaanliittyvää tietoa.
Itse laihduin 10 kiloa, kunnes mut terkka lähetetti painon putoamisen takia tosta vaan sairaalaan, jossa yks lääkäri vaan sanoi et oon anorektikko ja jouduin vastentahtoisesti suljetulle mielenterveys osastolle ja mua vitutti, koska en myöntänyt olevani anorektikko, koska itse halusin laihtua ja halusin olla syömättä ja ajattelin että jos haluan syödä, niin syön, mutta silloin olisi tullut morkkis ja suutuin vain enemmän. En päässyt osastolta pois vaikka vanhempani olisivat vaatineet sitä. Tila meni huonoksi osastollakin, jossa olin 24/7 sisällä ja en saanut edes ikkunasta henkäistä ilmaa. Mä suostuin syömään tosi suuria annoksia, vaikka en jaksanut ja mulla oli tosi raskasta. MUtta vain sen takia, koska olisin tappanut itseni jos he olisivat pakkoruokkineet mua nenämahaletkulla. Ja oireita olivat ihon kuivuminen, siniset kynnet, palelin, varsinkin kädet ja varpaat ja nenä ja leuka. Otsa oli kuuma, sydämeni heikkeni ja verenpaineet, veriarvot, pulssi jne romahtivat alhaisiksi. Alkuun liikuin osastolla salaa, mutta he sanoivat ellei painoni nouse en pääse koskaan pois ja oli pakko lopettaa ja antautua. Olen sydämenipohjasta kiitollinen että mut passitettiin sinne, koska en itse aluksi halunnut parantua. Osaston hoitajat olivat ihan perseestä ja masennuin jo aikasemminkin koska en voinut olla kavereihini yhteydessä(..tai no ennen sairauttani olin aina yksin) ja mut riistettiin pois elämästä ja koulusta. Musta tuntui et olin vain esine, jota tympääntyneet hoitajat nälvi ja alisti ja pakotti syömään. Ei mulla ollut tunteita ei... Olin vain esine jota piti lihottaa. Oon päässyt pois osastolta enkä ikinä enää halua samaan jamaan. Mutta on pakko käydä painokontrolleissa terveyskeskuksessa ja sitten koulussa kun se jatkuu.
Nykyään pidän syömisestä ja haluan syödä tarpeeksi ja nostaa painoani, jotta menkat palais ja rinnat taas suurenis(menkat loppu ja rinnat pieneni ku laihdutin vähällä syömisellä)
Oon silti tosi iloinen että taistelu on ohi ja toivon että söisitte enemmän, koska ette ole laihempina yhtään parempia. Laihuus ei tuo onnea, koin sen itse. Ensin luulin että tuo, mutta kun olin laihduttanut ja vetäytynyt omiin oloihini pienin syömisin niin en ollut enää kavereiden kanssa, mikä sen sijaan on tärkeää. Enää liikuntakaan ei ole minulle suorittamista vaan nauttimista vain silloin tällöin.
Hyvä helmiheleena että sentään syöt, huh..
Voin laittaa oman ruokalistan jota mun on pakko noudattaa:
aamupala: 4dl puuroa
hedelmä
2dl maitoa
2dl vettä
leipä 1 napillinen margariinia

lounas: 4 dl pääruokaa(laatikko,keitto)
TAI lautasmallin mukaan, eli:
3 isoa perunaa TAI 2dl riisi,pasta
2dl lihaa, kanaa, kalaa
puolet lautasesta kasviksia
2 dl mehua
hedelmä
ruisleipä 1 napillinen margariinia

välipala: 2 pullaa TAI 2 leipää 2 leikkelettä
2 juustoa(valmissiivuja)
2 napillista margariinia
kasviksia
2 dl mehua
2dl maitoa
hedelmä
jogurtti( ei rasvaton)

Päivällinen: 4dl pääruokaa
TAI lautasmallin mukaan(kts. lounas)
2 leipää 2 nappia margariinia
2dl jälkiruokaa
(esim. kiisseliä, piirakkaa)
2dl maitoa

Iltapala: 2 leipää 2 nappia margariinia
2 leikkelettä
2 juustoviipaletta(valmis)
kasviksia
mukillinen teetä
2 dl mehua TAI hedelmä
jogurtti(ei rasvaton)

mua joskus ahdistaa ja vituttaa kun muut syö vähemmän ja mun pitää noi, nykyään saan kävellä rauhallisesti 20 min päivässä.

Joten hei syötte paljon vähemmän kun mä joten suosittelen lisäämistä. Kulutatte energiaa jopa nukkuessanne, joten päivässä tulisi saada jotain 2400kcal. TSEMppiä mahdolliseen lisäilyyn, toivottavasti ette joudu samaan jamaan kun mä.

Lue lisää

ruokavalio kuin sulla. Onko sun paino noussut sillä? Mulle ei selitetty onko tuo normaali ruokavalio eli painon ylläpito, vai lihotukseen.

Paino on noussut varmaan 3-5 kiloa n.3 viikossa noilla määrin, mutta voisko se olla vaan nestettä? Enää en ole alipainoinen... Mitoiltani oon 52/164. Voinkohan silti syödä vieläkin listan mukaan?

Oma ravitsemusterapeutti ei ollut oikein ollenkaan mun asioista kiinnostunut tai selvillä, ja suoraan sanoen vaan lätkäis listan kouraan ja näkemiin. Ei kysytty liikkumis-, ruokatottumuksista yms. Aika outoa?

lähes samanlainen kirjoitti:

ruokavalio kuin sulla. Onko sun paino noussut sillä? Mulle ei selitetty onko tuo normaali ruokavalio eli painon ylläpito, vai lihotukseen.

Paino on noussut varmaan 3-5 kiloa n.3 viikossa noilla määrin, mutta voisko se olla vaan nestettä? Enää en ole alipainoinen... Mitoiltani oon 52/164. Voinkohan silti syödä vieläkin listan mukaan?

Oma ravitsemusterapeutti ei ollut oikein ollenkaan mun asioista kiinnostunut tai selvillä, ja suoraan sanoen vaan lätkäis listan kouraan ja näkemiin. Ei kysytty liikkumis-, ruokatottumuksista yms. Aika outoa?

Lue lisää

Mulla tapahtui alussa juuri siinä kolmen viikon jälkee, kun pääsin viikonloppulomalle kotiin, niin silloin kävin saunas ja lähikaupas ja söin näkkäriä leipinä, niin mun painoni humpsahtikin vahingossa kilon alemmas :S Siitä seurasi se, etten päässytkään 5 päivän lomalle enkä edes vapuksikaan kotiin :( Sen jälkeen harmitti ihan sikana ja olin tosi varovainen.
..mut siis jooooo, mun painoni on noussut jo 5 kiloa :D

zezzuli kirjoitti:

Mulla tapahtui alussa juuri siinä kolmen viikon jälkee, kun pääsin viikonloppulomalle kotiin, niin silloin kävin saunas ja lähikaupas ja söin näkkäriä leipinä, niin mun painoni humpsahtikin vahingossa kilon alemmas :S Siitä seurasi se, etten päässytkään 5 päivän lomalle enkä edes vapuksikaan kotiin :( Sen jälkeen harmitti ihan sikana ja olin tosi varovainen.
..mut siis jooooo, mun painoni on noussut jo 5 kiloa :D

Lue lisää

paremmin painon noustua. Mulla ei olis mitään tarvetta painon nousulle, mutta en pysty syömään vähempää kuin tuo lista. Listan mukaan syöminen merkkaa mulle ahmimista, ja epäonnistumista. Taidan vaan jatkaa lihomista... Pysähtyykö painonnousu koskaan?

En taida kehtaa enää mennä lukioon tämän kokoisena. Pitäisi varmaan etsiä töitä ja asunto.

Kukaan ei meillä onneksi pakota mua syömään. Aivan sama painanko 40 vai 100 kiloa. Perheessäni lähes kaikki on läskejä, ja heidän mielestä elämä ei ole mitään ilman tosi rasvaista, lihottavaa ruokaa.

Inhoan lihomista ja läskejäni. Tuleeko elämästä mitään tämän painoisena? Olen ruma, läski itsekuriton ahmatti. En jaksais enää pitää itsekuria yllä, vaan antaa elämän mennä omalla painollaan. Kiva kun oon elossa, mutta tällainen anoreksian turmelema rampa. Onko mulla enää mitään nähtävää, koettavaa? Mikään ei tunnu miltään, tai sitten tosi pahalle.