Ja sitä ei asiaa ei voi muuttaa. Viiisasta on siis vain hyväksyä se tyynesti.
Yksin elämän loppuun asti
Firestarter13
81136
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
nuori. Minäkin olen sinkku, nainen, sinua jonkin verran vanhempi, enkä ole menettänyt vielä toivoani.
Kun ei etsi rakkautta, se tulee odottamatta eteen. Välttämättä ei sopivaan aikaan. Mutta ole avoin ja kuuntele sydämesi ääntä, niin löydät hänet etsimättäkin.
Myös minä olen kiinnostunut magiasta ym. mistä sinäkin, enkä näe sinua yksinäisenä läpi elämäsi. Sinulla on herkkä jakso meneillään.
Meidänlaiset ihmiset joutuvat olemaan aika paljon yksin, muista se. Kannattaa valita sosiaalisia toimintoja, harrastuksia, niin löydät kyllä etsimättäkin.
Kerta toisensa jälkeen saanut yksin kotiin palata sieltä. Yhä uudestaan ja uudestaan. Enkä tunne itseäni lainkaan nuoreksi enää, kovin väsynyt olen käymään baarissa, vuosi toisensa perään ja aina turhaan.
Kirjeen-tai mailinvaihto.Harrastukset,aloita vaikka jokin ihan uusi harrastus.
Ja ollutkin jo muutaman vuoden, eikä sitäkään kautta natsannut. Muutamat trefffit olen käynyt, vaan eivät johtaneet varsinaiseen parisuhteeseen. Muokannut olen ilmoitusta useaan kertaan ja kuvani olleet mukana lähes alusta asti. Että baarit ja ilmoitus netissä olleet tähän asti ne mun tapani hakea naista.
Lehdissä on ilmoituksia,ja itsekin voit sellaisen laittaa.On myös erilaisia kirjekerhoja,niidenkin ilmoituksia löytyy lehdistä,ja varmaan netin kautta myös.Itse olen kirjeenvaihdon kautta löytänyt puolisoni.
olen Deitti.netistä löytänyt muutaman kiinnostavan ihmisen (vaikka ovatkin jääneet vain kavereiksi), joten suosittelen mieluummin sitä kuin Suomi24:ää.
Ei siintä kannata numeroa tehdä.
Tunnettu suomalainen kirjailja-terapeutti on heittänyt tuollaisen paradoksin.
Ainakin minulla elämä on tullut jotenkin kevyemmäksi, kun olen alkanut hyväksyä yksin jäämiseni. Tosin tarvitsen vielä pitkäänkin tuekseni liudan antidepressantteja.
Koen olevani sen verran omanlaatuiseni nuori mies, että melkoinen sattuma pitää olla jos joku nuori nainen minun hyväksyy ja haluaa olla kanssani.
Välillähän minäkin koin voimakasta ahdistusta yksin jäämiseni vuoksi. Nyt osittain toimivien lääkkeiden ansioista se ahdistus on lievittynyt ja voin katsella maailmaa paljon avoimemmin. Tosin pelkojeni kanssa kamppailen päivittäin liikkuessani toisten ihmisten joukossa. Näihin pelkoihinkin olen löytänyt syyt ja nyt aikuisena ne tiedostaa ja niihin voi puuttua. Tärkeintä on käydä läpi ne pelon tunteet ja hyväksyä ne osaksi itseäni. Pikku hiljaa oppii luottamaan, että ei minulle mitään tapahdu, vaikka pelottaa niin perkeleesti etenkin torilla.
Ehkä se nainen tulee kohdalla yllättäen. Nainen tule mua vastaan... (ehkä joku päivä).