Meillä yrityksen on tarkoitus alkaa parin kuukauden kuluttua. Olen innoissani ja jännittynyt, mutta välillä ikävät ja ahdistavatkin tunteet valtaavat mielen. Mietin teemmekö kuitenkin jotain hätiköityä, vaikka olemme asiasta keskustelleet ja yhdessä kuumeilleet vuoden verran, minä paljon pitempäänkin. Mietin pärjäämmekö taloudellisesti todella ja onko meistä ihan totta tähän kaikkeen: lapsi kulkee kanssamme koko loppu elämän. Samaan aikaan mietin, miten ihmeellistä ja uskomatonta edes on, että tulee raskaaksi ja voi itse kokea raskauden ja äitiyden ja vanhemmuuden. Ajatukset ovat aika mylläkässä. Miten te saitte lopullisen päätöksen tehtyä ja heitettyä ehkäisyn pois? Minkälaisia tunteita kävitte läpi vähän ennen yrityksen alkua? Kiitos kokemuksista jo etukäteen ja onnea matkaan kaikille odottajille!:)
odottajille
myhny
2247
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla oli sillee että olin ihan innoissani ku vauvaa alettii yrittämää ja samoiten oli mies. Sit ku se plussa vihdoin (10 kk jälkeen) näkyi siinä testissä oltii ihan onnemme kukkuloilla. :D Nyt on 10. raskausviikolla ja on alkanu epäilyttämää että pärjätääköhän me varmasti ja että onko tää nyt sit sitä mitä haluan. Mies on edellee ihan innoissaa ja lohduttaa kovasti että kyllä me pärjätää. :) Kaipa sitä vaa sit jossai vaihees tulee sellai pelko vaikka lasta kovasti tahtooki. :)
Pelkään välillä että mies yhtäkkiä lakkaa rakastamasta tai jättää, lähiaikoina alkanut pelkää synnytystäkin rv 12 ja vähän päälle. Muuten onnelinen olo.. kauheinta olisi jos mies lähtisi. Mies on niin iloinen raskaudesta, ja molemmat innoissamme yritimmekin tätä pikkuista, surullinen mieli tuli molemmille aina sillon ku testi näytti negaa. Mies vannoo rakkautta, osoittaa sitä, mutta silti vain pelkään että jos tulevaisuudessa kulti lähtee ku sellasta on jollaikin muillakin tapahtunut..