jep..mua ahdistaa mun mustasukkaisuuteni..vaikka siihen ei oikeasti ole mitään syytä, ja suhdettakin on jo takana n 8 kuukautta..toinen omistautuu mulle ihan täysillä ja mä siltikin vainoilen..ja sitten on hulluinta et pää kehittää kaikkia ihan sairaita teorioita kaikesta..miten mustasukkaisuudesta pääsee eroon?se on todella ahdistavaa, ja tottakai se loukkaa toista ja muutenkin himmentää suhteen hehkua..musta on vaan niin vaikea uskoa että olisin toiselle se juttu mitä se on aina etsiny ja halunnu, niin kuin se on mulle...
mutta mä olen kyllä aina ollu aikamoinen stressaaja ja vainoilija..eli vainoilen semmosestakin et jos meille tulee vaik riitaa julkisella paikalla poikaystävän kavereitten nähden niin musta tottakai heti tuntuu et kaikkki vihaa mua jne..onko tuokin turhaa..?
sanokaapa te hyvät lukijat jotain..tää ahdistaa mua...
mutta mä olen kyllä aina ollu aikamoinen stressaaja ja vainoilija..eli vainoilen semmosestakin et jos meille tulee vaik riitaa julkisella paikalla poikaystävän kavereitten nähden niin musta tottakai heti tuntuu et kaikkki vihaa mua jne..onko tuokin turhaa..?
sanokaapa te hyvät lukijat jotain..tää ahdistaa mua...
Vastaukset 5
Vanhimmat
.. onhan niitä sittenki muitakin samanlaisia ku mäkin. Mä vainoilen ihan samalla lailla.. me ollaan nyt oltu n.1 1/2 vuotta yhessä ja en vieläkään o lopettanu.Kuvittelen ihan sairaita asioita ja sit lauon ne sille samantien mitä mietein.En osaa pitää suutani kiinni yhtään. Se on tähän asti kestäny mun melkein jokapäiväst mustasukkaisuuttani mut nyt sil on pinna palanu ihan täysin mun vainoiluihin..oon jopa mustis sen kavereitten muijista!! Kyl mä itekki tajuu kuinka typerä oon mut en vaa voi mitään sille et mun pääs pyörii kaikenlaista hullua..ja mustakin tosiaan tuntuu siltä et mun pää hajoaa ja oon tulossa hulluks. Eikä mulla itellänikään o hyvä olla ku pääs pyörii kokoajan kaikki.. ollaan keskusteltu tästä ja päätetty et nyt sen on loputtava muuten kumpikaan ei enää jaksa.Me rakastetaan toisiamme aivan mielettömästi eikä missään nimessä haluta erota,joten mä menin puhumaan mun ongelmastani ammattiauttajalle..ja siel on selvinny kaikenlaista mun lapsuudesta ym.joka on johtanu mun pelkoon menettää mulle rakas ihminen. Et jos sun ongelmas tosiaan on todella paha ja se ahdistaa teitä ni hae ihmeessä apua..
Olen mies ja painiskelen samoissa asioissa kuin tekin. Itse kehittelen ihan sairaita kuvioita päässäni ja paha olla itsellä sekä vaimolla. Kun en muuta lääkettä keksinyt,niin menen ammattiauttajalle. Olen näet valmis tekemään kaikkeni että parannun tästä...
Samaa minäkin läpi käynyt!
Nyt aloitin lääkehoidon mustasukkaisuuteeni.
Kävin terapiassa n.1,5v. Oli siitä vähän apua, nyt voin käydä töissä yms.
Mutta en hyväksy vieläkään sitä, että hän menisi ilman minua ravintolaan...en, mutta ehkä lääkityksestä on apua ja pian luotan hänet sinnekkin. Vasta alullaan lääkitys, joten en tiedä auttaako, mutta joltakin hävinnyt mustasukkaisuus oirtte 100% lääkityksellä, mut minä käyn samaan aikaan myös terapiassa.
Rakastakaa itseänne ja arvostakaa itseänne! Sano joka aamu peilikuvallesi: Minä olen paras...tulee päivä kun itsekkin uskot sen. Tsemppiä!
Vaikea juttu, koeta unohtaa koko asia. Minä olen tehnyt sillai että jos asiat on liian vaikeita niin olen pyrkinyt unohtamaan koko asian ja sitten myöhemmin pohdiskellut asiat kuntoon. Vaikka monta kertaa olen todennut että ei sitä aina olla oltukaan väärässä.
Minulla on mustasukkainen vaimo, ei "vain" mustasukkainen, vaan sairaalloisesti mustasukkainen. Hän on juuri sellainen kuin te kuvailitte itseänne. Hänellä on paha olo siitä, teilläkin täytyy olla tosi paha olo!!! Voin kertoa, että rakkauden määrä laskee kun on mustis puoliso, aivan kuin runsasvirtainen joki kuivuisi. Rakastin häntä ennen niin paljon, että olisin kuollut hänen puolestaan! Nyt hän on kuolettanut minun rakkauteni tunteet turhanpäiväisellä mustasukkaisuudellaan. Olen hyvä mies, komea atleetti, mutta en vilkuile muita, en ole maannut enkä suudellut muiden kanssa. Mielestäni pitää erota ennenkuin voi aloittaa seikkailemisen. Meillä on lapsia ja olemme naimisissa, ero ei ole itsestäänselvyys jo pelkästään lasten takia kun ovat niin pieniä. Hänen parantumiselle ei näy mahdollisuuksia, hän ei suostu psykologille, jne..Voin kertoa omasta kokemuksesta ja muiltakin olen kuullut, että puolison sairas mustasukkaisuus tappaa rakkauden ja kun rakkaus kuolee, niin suhdekin kuivuu aikaa myöden viemäristä alas. Toisen naama inhottaa, seksi ei maistu, mela ei ota eteen vaikka toinen kuinka yrittäisi kiimailla, mutta silti on seksihalut, jotka ei tyydyty! Kaikki se vain turhanpäiväisestä mustasukkaisuudesta! Mustasukkainen puoliso tappaa toisen henkisesti.Olen itse alentunut väkivaltaan tilanteissa, joissa vaimoni mustasukkaisuus on mennyt överiksi.Se kertoo jo sen, että ainutlaatuisuus suhteesta on rikkoutunut."Rakkaus on hetken lumivalkoinen"; kunnes tyhmä mustasukkaisuus tulee esille kumppanista. Olen tuhonnut itseni tarttumalla väkivaltaiseen käytökseen riitatilanteissa. Olen miettinyt vakavasti eroa! Vaimo on niin mustasukkainen, eikä siitä miksikään muutu ja minusta tullut sen takia agressiivinen mies toistuvan henkisen väkivallan takia. Mustasukkaisuus pilasi suhteemme ja pilasi minun hienouteni ihmisenä, koska aloin lyömään. Hyvät ihmiset erotkaa jos teillä ilmenee tällaista! minun olisi pitänyt erota jo heti alkumetreillä, mutta en tehnyt sitä ja se kostautui sellaisena mistä edellä kerroin. Se on oikea päätös, joka on molemmille osapuolille parasta!! Kaikkea hyvää teille arvoisat "juttuni" lukijat ja muistakaa, että mustasukkaisuus on sairaus!! -Aviomies25-