En ole voinut unohtaa sinua n(m).
Mutta jos todella sitä haluat, lupaan yrittää parhaani enkä ikinä, koskaan, never, ever, katsokaan sinuun päin enää. Eli jatkan samaa linjaa.
Mutta jos todella sitä haluat, lupaan yrittää parhaani enkä ikinä, koskaan, never, ever, katsokaan sinuun päin enää. Eli jatkan samaa linjaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
ollutkin, ja nyt luulet että mä haluan samaa. Ei, ei ja vielä kerran ei. Miten luulet mun rohkaistuvan kun sä toljotat aivan muualle, ikään kuin minua ei olisi olemassakaan? Ajattelisit nyt kerrankin pohjia myöten!
Karmeinta mitä nainen voi tossa tilanteessa tehdä, suoraan sanottuna. Osoittaa kylmäkiskoisuutta. Hui ja hyy nyt kerrankin!
Vai olenko antanut ymmärtää, että et saisi vilkuilla. Sehän kuule juuri imartelee, joten katso, ja katso pitkään.
muualle, kun en ole ollut varma haluatko enää kuullakaan minusta ja että vilkuilen sinuun päin, tai niin annoit ymmärtää viimeksi ettet välttämättä halua. Tai sitten ymmärsin itse kaiken päälaelleen.
Ei ole ollut helppoa, kun on joutunut esittämään etten kaipaa sinua. Ja samalla sisällä myllertää.
Katsoisin, yrittäisin oikeasti, jos vaan näkisin sinua jossain. Ujous sais jo väistyä.
ainakaan ole sellaista sinulle sanonut, siis sanallisella tasolla. Vai miten olet tollasta ymmärtänyt?
miksi et ole kuullut minusta. Ehkä olen ajatellut ettet halua. Ymmärsin puheistasi viimeksi niin ettei meidän kannata pitää yhteyttä, vaikka et suoraan sanonutkaan että "En halua kuulla sinusta" enää.
Voi olla että tulkitsin sinua jotenkin väärin. En tiedä.
missä ikinä oletkin. Ikävä on, tiedä se.
ajattelen, niin asia on sillä tavalla, että en ole puheillani tuollaisia tarkoittanut. Suoraan sanottuna en ole viitannutkaan siihen suuntaan, eli voi olla että et ole sinä se henkilö.
vaan kuvitellut sinut tänne. Viimeinen ote "sinuun". Täytyy todeta, että kyyneleet valuu poskilleni. Nyt, kun vihdoin tajuan että hän on tosiaan jo unohtanut. Olinpa hölmö, kun ajattelin että jospa hänkin vielä edes vähän ajattelisi minua.
että sinulle löytyy ihan oma kullanmuru, joka ei jätä, tai että saat sen, jota nyt kaipaat. Tsemppiä, ja itke vain, se helpottaa. Elämä on joskus tällaista, minulle hyvin tuttua tuo.
ajattelen eräästä naisesta vähän sekavia, esim. että hän on unohtanut minut, jos nyt alunpitäenkään välitti. Kummaa on tämä elämä.
selvää tästä naisesta? Jospa hän ajattelee, ettei sinua kiinnosta...:(
Sinulla vaikuttaa olevan tunteita naista kohtaan, syviäkin. Jos asioista ei puhuta, ne jää roikkumaan omien tulkintojen varaan, mitkä voi olla täysin vääriä todellisuuden kanssa.
varmaan pelkää, että on irtautunut todellisuudesta ja elää vain omassa haavemaailmassaan ja että se on pelkkä illuusio. Kun sitten paljastaa tunteensa eikä saakaan vastakaikua, niin sitten se on POKS! Ja voi, jos puhuminen olisikin niin helppoa. Mutta kun tuntuu ettei ole mitään sen vaikeampaa, siis minulle.
Kaikki menee, mitään ei jää. Sellaiset on tunnelmat tän asian tiimoilta. Jotenkin niin äärettömän raakaa.
jos se illuusio onkin se, että kuvittelet että hän on unohtanut. Kun kuuntelet sisintä, se kertoo totuuden. Joskus vaistoon kannattaa luottaa tai ainakin kuunnella sitä..
Eihän kaikkea tarvitse paljastaa heti. Jos ette ole pitänyt yhteyttä... voithan kysyä kuulumisia ja lähestyä varovasti aluksi.
Ja aina sanoja ei edes tarvita, toisen tunteet vaan aavistaa. Oletko saanut häneltä selvät pakit? Onko hän sanonut ettei halua kuulla sinusta?
allekirjoittaa tuon kaiken minkä sanot, koska ajattelen samalla tavalla. Ei tunnu kovin helpolta, kun tunteita on mutta ei saa mitään ajoiksi. Puhuminen on niin vaikeaa juuri sille, kenelle olis eniten asiaa.
pakkeja eikä mitään siihen viittaavaa ettei välittäisi, näin ainakin minusta. Sisin sanoo kyllä, että hän on minun, sanoo, että jotain meidän välillämme on.
Ja hyvä idea tuo, että kyselee aluksi kuulumisia. Kaikki rohkeus täytyy tuohonkin kerätä, ja sittenkin punnertaa toden teolla. Tovottavasti saan voimia ja rohkeutta lähestyä jollain tapaa.
se kirpasee. Luulenpa että sen jälkeen on huojentunut olo, kävi miten kävi. Mutta ystvyyspohjalta on hyvä lähteä uudelleen liikkeelle.
Keräile rohkeutta ihan rauhassa, mutta kokemuksesta voin sanoa, että mitä pitempään jahkailee sitä vaikeampaa se varmasti on. Ei se välttämättä ole sen helpompaa myöhemmin kuin nytkään.
Sitä pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja kirjoittaa vaikka tekstari. Tahdonvoimalla sitten painaa sitä lähetä nappia. Kyllä minä luulen että pystyt siihen. Anna mennä vaan.
Se on vain yksi viesti. En usko että kukaan pahastuu jos kyselee kuulumisia. Eikä ole paineita että pitäisi kertoa tunteita. Se varmasti sujuu itsestään ajan kanssa. Rennosti vaan!