Tosi usein, miltei aina kun oon jossain esim kahvilla ystävieni kanssa, niin saan peläte, että se alkaa jälleen...
Alan jännittää sitä tilannetta kun istutaan pöydän ääreen, otetaan kuppi käteen ja hörpätään kahvia...
Istun tuolille pöydän ääreen ystävieni kanssa. Nojaudun jo valmiiksi kyynärpäihini koska tiedän sen auttavan tunnetta joka minut kuitenkin taas pian valtaa... Jup, oikeassa olin...
Tuntuu kuin muumaailma katoaisi, en pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin siihen miten saan tärisemiseni lakkaamaan tai edes vähenemään hiukan. Mietin huomaako kukaan muu sitä.
Niska jäykkenee. Yritän nostaa kupin huulilleni ja siemaista kahvia, joka on seissyt edessäni jo jonkin aikaa kun olen valmistautunut sen juomiseen. Varmistan vielä, ettei kukaan näe ja hörppään sitten nopeasti. Huh, selviydyin... Kukaan ei nähnyt ja mä pystyin juomaan läikyttämättä.
Tommonen tunne mulle tulee lähes poikkeukksetta silloin jos joudun istualteen juttusille jollekin. Ai sitä kamaluutta jos edessäni ei ole pöytää johon nojata. Siten kun saan hallittua pääni tärinää. Nojaan käsiini. Se näyttää kamalalta :(
Voi niitä jotka pystyy nauttimaan ystävien kanssa tuommoisista hetkistä. Miten tuosta vois päästä eroon? Onko kellään samoja kokemuksia? Mitään pillereitä en haluis ruveta syömään.
Alan jännittää sitä tilannetta kun istutaan pöydän ääreen, otetaan kuppi käteen ja hörpätään kahvia...
Istun tuolille pöydän ääreen ystävieni kanssa. Nojaudun jo valmiiksi kyynärpäihini koska tiedän sen auttavan tunnetta joka minut kuitenkin taas pian valtaa... Jup, oikeassa olin...
Tuntuu kuin muumaailma katoaisi, en pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin siihen miten saan tärisemiseni lakkaamaan tai edes vähenemään hiukan. Mietin huomaako kukaan muu sitä.
Niska jäykkenee. Yritän nostaa kupin huulilleni ja siemaista kahvia, joka on seissyt edessäni jo jonkin aikaa kun olen valmistautunut sen juomiseen. Varmistan vielä, ettei kukaan näe ja hörppään sitten nopeasti. Huh, selviydyin... Kukaan ei nähnyt ja mä pystyin juomaan läikyttämättä.
Tommonen tunne mulle tulee lähes poikkeukksetta silloin jos joudun istualteen juttusille jollekin. Ai sitä kamaluutta jos edessäni ei ole pöytää johon nojata. Siten kun saan hallittua pääni tärinää. Nojaan käsiini. Se näyttää kamalalta :(
Voi niitä jotka pystyy nauttimaan ystävien kanssa tuommoisista hetkistä. Miten tuosta vois päästä eroon? Onko kellään samoja kokemuksia? Mitään pillereitä en haluis ruveta syömään.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Eikös tuo nyt ole kahvikuppineuroosi?
jotenkin tuo kahvikuppineuroosi tuntuu mummujen "taudilta". mut voisko tämä tosiaan olla sitä?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=97&conference=1500000000000124&posting=22000000001127183
http://nopanic.proboards19.com
voisitko vaähän valaista tota sun rekisteröitymistä, täytyykö sinne laittaa omat nimet ja miks kaikki on kysytty englanniksi??
No ei ne ole mun sivut mutta pelkkä meiliosote riittää rekisteröintiin. Ei tarvii antaa nimeä tai muuta. Ihan Suomeksi siellä kaikki jutut on.
Minulla meni kahvikuppi neuroosi pois eikä ole sen koommin palannut ja tilanne oli seuraavanlainen.
Menin kahville erään puolitutun luo.
Ajattelin, että sanon hänelle, että minulla on tämä kahvikuppineuroosi.
Sanoin;"Mulla on kahvikuppineuroosi"
Tutta vastasi; "Älä nyt näytä mullekin millainen se on, mä en ole koskaan nähnyt"
Ja tuo lausahdus vei kahvikuppi neuroosin pois ja sitä ei ole senjälkeen ilmaantunut kenenkään kanssa kahvia juodessa.
Kaippa se, että piti oikein näyttää millainen se on ei enää pelottanutkaan eli sai luvan täristä ja pelätä minkä ehtii.
Kiitti! Niinhän se on, että jos jotain tilannetta vaikkapa pelkää, niin sitten vaan pitäis myöntää se sille jota menee tapaamaan. Sama juttu siispä tuon neuroosin kanssa! Jotenkin tuo on vaan niin nolo juttu. En haluis myöntää sitä kellekään. Taidan kuitenkin ainakin yrittää jos kerta se auttoi suakin.
Millasia oireita sulla sitten oli? Oliko sullakin tommosta pään tärinää, sydämen tykytystä? Mitä sä teit estääkses sitä, ennen kuin "parannuit"?
Kiitos valtavasti!
Minä käytin sellaista lääkettä kuin propral(10mg).
Minun oireet olivat juuri tuollaiset käsien vapaina(kahviläikkyi), punasteleminen (peloitti niin kauheasti), pään tärinä (oli niin niskat jännittyneet) ja tietenkin se sydämen tykytys mikä juuuri aiheuttaa nuo vapina/tärinä oireet.
Otin tuota Propralia ennen jännitystilnateita, mutta todella tuo kahvikuppi neuroosi hävisi hetkessä tuon ihmisen sanonnan myötä.
Ehkä siinä oli jotain sellaista että hän antoi luvan jännittää niin ei enää jännittänytkään ja sitten muidenkaan seurassa ei ole ollut sen jälkeen vastaavia ongelmia vaan aina tulee mieleen tuon ihmisen lausahdus.
lähtisi jännitykset noin!
Kävin kyllä lääkärissä ja sanoin lekurille, että kirjoitin asiat paperille, kun unohdan kuitenkin jännitykseltäni.
Helpotti kyllä kun sain sanottua, että jännitän, mutta silti verenpaine näytti, että jännitän todella.
Parisen vuotta sitten olin töissä kaupan kassalla. Menin sinne töihin vaikka tiesin olevani arka. Ajattelin, että ehkä pelon kohtaaminen poistaisi sen.
Ei se kuitenkaan poistanut, mutta opin kyllä välillä hillitsemään pekoani, sitä tärinää. Se iski varsinkin silloin jos jonossa oli joku tuttuni tai hyvännäkönen mies. Siinä istuessani huokaisin kerran pari syvään, rentoutin jalkani ja yritin viedä ajatukseni muualle. Monta kertaa se helpotti. Useasti myös nousin seisomaan koska sekin auttoi.
Eräällä ystävälläni oli sama ongelma ja hän sanoi, että siihen auttaa se kun hän sai jutella. Hän jutteli aivan ventovieraillekin tosi paljon siinä kassalla töitä tehdessään. Lisäksi hän söi lieviä rauhoitus pilsuja.
Nyt tuo on kuitenkin tullu takaisin. Se iskee milloin missäkin. En haluaisi syödä lääkkeitä siihen. En haluaisi kenenkään tästä tietävän. En uskalla puhua lääkärille.
Yritän selvitä tästä yksin... tai no, on teitä näköjään muitakin...:)
Hienoa että sinä olet päässyt sinuiksi jännitämisen kanssa.
Tiesitkö muuten , että se jännityspilleri propral ei ole rauhoittava lääke eikä siis vaikuta millään tavalla keskushermostoon. Se on ns verenpainelääke, joka tasaa elimistön liikakäyntiä jännitystilantessa eli poistaa sydämentykytystä , vapainaa/tärinää punastelemista .
Siihen ei voi tottua. Jos tuo jännittäminen ei millään tavalla haittaa sinua henkisesti (eli että et ole ahditunut noissa tilanteissa ym) vaan se on pelkkkää fyysistä oireilua niin silloin tuo lääke saattaisi olla paikallaan.
Sitä saa ihan tavallisesta terveyskeskuksesta, sanoo vaan mihin tarvitsisi, siis jännittämiseen ja vapinaan, Niitä on 10mg, 20mg ja 40mg vahvuisia.Lääkäri osaa määrätä oikein vahvuuden. Moni on sanonut saaneensa niistä avun.
Kysyppä lääkäriltä.
Tuo ei ole rauhaoittava eikä psyykenlääke siis se ei vaikuta mieleen, mutta jännittämisestä aiheutuvaan vapinaan ja muuhun kehon ylilyönteihin se tuo helpotusta.
Siihen ei tule tottumusta.
mutta en ole vielä käyttänyt. (10 mg tarvittaessa).
Jos lääke sopii minulle ja alan tarvita päivittäin, saako sitä isompina määrinä kuin 30 tbl?
Kuvittelisin, että niitä on mahdollisesti myös 100 tabletin purkkeja, mutta en ole varma.
Voihan lääkäri kirjoittaa sitten uudella respetillä isomman erän.
Hienoa, että sait noita lääkkkeitä.
Et ole vielä kokeillut?
Kerrohan täällä miten tuo lääke on vaikuttanut?
Varmasti moni "jännittäjä" olisi mielissään kuulessaan lääkkeen tehosta.
Olen ihan varma, että kun otat yhden pillerin ennen jännitystilannetta huomaat miten fyysisit oireet häviävät (vapina, tärinä sydämen tykytys, punastelu), mutta koska tuo ei ole mieliala lääke ei sisäinen jännityksesi eli mielesi rentoudu.
Mutta se rentoutuu kyllä varmasti kun huomaa, ettei kroppa reagoi "inhottavasti".
Onnea.
Kunpa pääsis tuosta panikoimisesta eroon ihan ilman lääkkeitä. Mulla on niin kielteinen ajatus noista pillereistä.
http://www.kolumbus.fi/risto.niiles/paniikkihairio.htm
mulla itselläni oli samankaltaisia oireita.mulla itselläni auttoi se että lopetin kahvin juomisen kokonaan.Kahvia aina kun join niin huomasin että se ei sopinut mulle tuli aina sellainen rauhaton olo varsinkin isommassa seurassa ja se laukas noi kyseiset oireet.
mulla on kans samanlainen homma.en kuitenkaan
jännitä tutuimpien seurassa kahavin juomista
mutta vähänkin jos on vieraampia tai jotenkin
semmosia joista en hirveästi tykkää/tai ei ole ystävä niin silloin se alkaa tai jossain kaupassa
on kahvi tarjoilu ja joku vielä kehottaa juomaan
kahvia vaikka ei haluaisi se on tosiaan tympeä
homma EIKÄ SITÄ TUNNETTA VOI TIETÄÄ SEMMONEN
JOLLA SITÄ(kahvikuppineuroosia)OLE OLLUT KUINKA
KAUHEATA SE ON!
Olen yrittänyt keksiä käytännön keinoja helpottaakseni jännitystilanteita. Juhlissa esim. on mahdollista valita mehua tai limpparia kahvin sijaan. Se on parempi vaihtoehto, koska tietääkseni juuri kahvi nostaa sydämen sykettä. Samalla viileä juoma helpottaa hikistä oloa.
Toinen keino on, että pukeudun mahdollisimman ohkasiin vaatteisiin, koska kuuma olo laukaisee varmasti paniikkini. Kauppaan mennessäni riisun nykyään takin ja sidon sen hihoista lantiolleni. Tämä konsti on vapauttanut monesta paniikkikohtauksesta. En mene myöskään nälkäisenä kauppaan, ettei siitä syystä tule pyörryttävää oloa.
Kaikki on kirjottanu tänne vaan siitä, että tulee paniikki siinä vaiheessa ku pitäs kupista hörpätä. Noh, mulle ei jostain syystä siinä vaiheessa tuu mitään paniikkia, mutta sillon ku pitäs laittaa (esim. ruokalassa) lusikalla/haarukalla ruokaa suuhun niin käsi sanoo ei, leuat sanoo ei ja niska sanoo ei. Mä en kertakaikkiaan vaan pysty avaamaan suutani ja laittamaan sitä haarukkaa sinne. No away. Ennen ku mulle itelle rupes tuleen näitä oireita mä en ees tienny että jotain tämmöstä on ees olemassa. Kuten mä en ala-asteella tienny että joku saattaa jännittää kokeita tai en alimmilla luokilla tienny että jotku jännittää luokan eessä oloa. Joskus on ollu aika, millon musta oli kiva olla luokan eessä. Kokeita mä en kyllä edelleenkään paljoo jännitä mutta kaikki muut paniikkihäiriöistä sosiaalisiin pelkoihin mitä vaan voi olla mulla kyllä nykyään on. Joten hassu kysymys kuuluu että eikö ketään muuta hirvitä se ite syönti muitten kans ollenkaan??
hirvittää syönti muiden kanssa. Ruokahalu häviää kokonaan. Itselleni tämä on uutta ja ahdistaa ja haittaa jokapäiväistä elämää.
Tässä yksi neuvo, jolla itse olen saanut ruokailuni ja kahvinjuontini sujumaan seurassa.
Keskisty johonkin muuhun kuin omaan syömiseesi eli älä välitä vaikka kädet tärisee. Katsele vaikkapa sivusilmällä naapurin ruokailua /kahvinjuontia. Jännittääkö hän, entä tuo toinen. Kiinnitä huomiosi ainoastaan toisen ruokailuun /kahvinjuontiin, mutta ei tietenkään niin, että tuijotat avoimesti vaan sillei sivusilmällä kivasti seuraten. saatat joap löytää samaisesta porukasta jonkun jännittäjän, jota et ole aiemmin huomannut.
Tulin tänne nyt ekaa kertaa ja yllätyksekseni huomasin, että kylläpäs maailma on pieni jälleen kerran! ;) Tarkoitan siis sitä, että oloni helpottui huomattavasti, kun huomasin että en olekaan ainut jolla tällaisia oireita...
Olen aina ollut ns.jännittäjä-tyyppi; jännitin ala-asteella aina todistusten numeroita (esim.kuumetta edellisenä iltana joulujuhlasta), aina kun verenpainettani mitattiin niin se oli yläkantissa (vaikka lepotilassa se on normaali, jopa alhainenkin) jne. Eli olen koko ikäni elänyt sen kanssa...olen sen jännittämisen aina jotenkin pystynyt kääntämään voitokseni?! Niin hassulta kun se kuullostaakin näin...
Mutta nyt kun ikää on tullut lisää, niin oireeni ovat jotenkin lisääntyneet...olen pystynyt niitä hyvin kyllä sisälläni peittelemään, mutta...Ensin aloin oireilla esim. siten, että ilmeni jännittämistä ruokapöydässä...aivan, täällä muillakin on sellaisia oireita...siis kun kahvikuppi ilmestyi nenän alle ja kun piti juoda; niska jäykistyi, punoitusta naamassa, käsien tärinää, ajantajun kadotusta jne. Ekoista oireista on aikaa jo lähes 5 vuotta...olen siis tähän asti vain yrittänyt elää tämän kanssa; kellekään en ole uskaltanut asiasta kertoa...ja olen tosiaankin luullut, että tällaisista oireista ei kärsi kovinkaan moni...
Mutta hyvänen aika, eikö nyt esim. vanhemmat nää sitä jännittämistä kun ollaan samassa ruokapöydässä?! Minulla on ystäviä, ja tosiaan...heidänkin seurassa menen jotenkin lukkoon kun pitäisi kahvipöydässä pysyä coolina ja rentona...vaikka sisällä tuntuu tosi kummalta...jotenkin sekasortoiselta tms? En tiedä, mitä aion asialle tehdä, mutta jotain täytyisi alkaa tekemään...ai niin, uusi oire on tullut myös; joskus kun koetan rentoutua esim.sellaisen kasetin avulla niin alkaa päässä pyöriä...ja samanlaista oiretta ilmenee myös esim. jos istun hammaslääkärin tuolissa...ole siinä sitten paikallaan...
Kuolussa pystyn käymään, mutta joskus olen sieltä lintsannutkin...siellä ei ole montaa kaveria, sillä on paljon ns.yksityistunteja...ja koulu on muutenkin pieni...en siis omista montaa ns.sydänystävää...olen kihloissa, ja hänen kanssaan on tosi läheiset välit; olen kertonut hälle jännittämisestäni, mutta hän viittaa sille kinnasta ja sanoo, että eihän se nyt noin vakavaa ole...en ole tosin kertonut hälle ns.kahvikuppi- neuroosista...en pysty siihen...hänen kanssaan en muuten ruokailujakaan jännitä?!
Kuolussa en siis ole pystynyt ns. yleisissä tiloissa syömään enää n.kolmeen vuoteen; jäykistelyä yms. Syön siis kotona...Asia pyörii usein mielessä, mutta haluaisin tosiaankin tehdä asialle jotain...kohta en enää jaksa...Kun on ns. luentoja, niin tuntuu että ei jaksa keskittyä enää asioihin niin hyvin mitä joskus ennen...silti opiskeluinto on vielä tallella...
Siis paljon olen saanut elämässä ns. positiivisiakin kokemuksia onnistuneista esityksistä jne. Niissä olen siis jotenkin saanut koottua itseni...mutta tämä asia, että en pysty ruokailemaan/kahvittelemaan toisten seurassa ilman ponnisteluja yms. on alkanut rajoittaa tosi paljon elämääni...kertokaa hyviä neuvoja, mitä voisin tehdä...ja nykyään ilmenee muuten sellaistakin, että en mielellään menisi kauppaan...paniikkia?! Olen siellä hyvin levoton, mutta pakkohan sitä ruokaa on käydä ostamassa...nämä asiat vaivaavat jatkuvasti mieltäni, ja äitini onkin minulle joskus sanonut, että olen nykyään kuulemma aina tosikko, enkä naurakaan enää niin usein mitä ennen...kertokaa omia kokemuksia...kiva olisi alkaa kirjoittelemaan jonkun samanlaisen kanssa?!
Tosi hyvä neuvo. Kokeilenpa seuraavalla kerralla!
Moi!
Käyhän lukasees juttu: muilla kahvikuppineuroosia. Siellä pikkusen huhuilen ihmisiä joidenka kanssa vois yhdessä selvitä tästä neuroosista.
Tai sitten kirjota mulle:
[email protected]