3- v lapsemme on alkanut heräilemään öisin, mikään ei tyynnytä häntä uudelleen unille, itku muuttuu hysteeriseksi lähes, huutoa, heittäytyy lattialle, ei anna koskea, ei halua syliin...hokee vain että haluaa mennä ulos tmv yhtä kummallista...samat ilatjutut kun ennenkin, ruoka, pesut, sadut jne...muutos vain että olen töissä nyt kesällä, mutta lapsi tutussa päiväkodissa jossa oli keväälläkin kun opiskelin...en ymmärrä, olen ulalla...en ymmärrä mikä vaivaa.olen lapselta kysynyt mm.näkeekö pahaa unta, pelottaako jokin häntä, sanoo vain minulle ettei pelota , mutta ettei halua yöllä nukkua.."kohtaus" eli huutoa, itkua ym voi kestää jopa pari,kolme tuntia!!viimein kuitenkin suostuu aina syliin ja lopulta nukahtaa...mutta todella uuvuttavaa, ja alan olla jo peloisssani tietyllä tavalla, kun en ymmärrä mikä nyt vaivaa...toisaalta hän on luonteeltaan herkkä ja tavallisestikin yöllä heräillyt, mutta silittelyihin lähestulkoon aina rauhoittunut..onko vastaavia kokemuksia kellään?apua, neuvoja kaipaan...
3-vuotiaan yöheräilyt
säde08
42105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei, en nyt suoranaisesti osaa tuohon sanoa niinkään mitään järkevää, mutta oletko esim. ihan varma, että poikasi on hereillä? Siis meinaan sillä, että voisikohan olla unissaan "raivoamista"? Meillä poika, kylläkin jo 15v saa joskus öisin ihmeellisiä raivo kohtauksia ja touhuilee kummia... Kun hänelle puhuu vastailee ihan normaalisti... Loppujen lopuksi menee takaisin nukkumaan. Aamulla kun kyselee, että muistaako yön tapahtumista mitään on ihan huuli pyöreänä. Unissaan siis touhuaa=O/
No niin, ethän sinä edes maininnut oliko kyseessä poika vai tyttö=O) Mistähän tuon poika jutun vedin... SORRY=O)
normaalia sanoivat tädit neuvolassa.
mut pelottavaa.. :)
kun toiseen ei saa kontaktia ja itkee/huutaa/lyö/potkii/lähdössä jonnekin
Meillä meni onneks kuukaudessa ohi kun poika oli 2,5v.. mut en varmaan unohda koskaan.
Tuo kuulostaa tutulta ja kuuluu ihan normaaliin kehitysprosessiin (sen vois ehkä jotenkin liittää jonkinlaiseen uhmaan eli TAHTOIKÄÄN, kun haluaa niin paljon mutta osaa niin vähän :). Meillä oli sama juttu puoli vuotta sitten kun perheeseen tuli uusi vauva. Pitää vain olla TOOOSI rauhallinen ja hidas liikkeissään ja puhua hiljaa ja rauhallisesti. Meillä ainakin tepsi kun yritettiin saada lapsen huomio johonkin mieluisaan, esim. seuraavaan päivän tekemisiin (esim. mennäänkö huomenna mummolaan) tai johonkin hauskaan jota on sattunut aiemmmin. Ei aina tehonnut mutta sit vaan keksin jotain muuta tai kerroin hänen lempihahmoistaan jotakin, siis ihan mitä vaan että hänen huomionsa herpaantuu ja kiukuttelu unohtuu. Meillä meni parissa kk ohi. Arvaa oliko silloin väsynyt äiti joka syötti yöllä vauvaa ja nukutteli isoveikkaa ;). Toivottavasti teillä on tilanne rauhoittunut.