Piipahdan tässä yöllä vain kertoakseni, että juomatta olen ollut vuosia, mutta vasta viimeisen viikon aikana myös alkoholin pakkomielle on ilmeisesti ollut kokonaan poissa, sillä en ole uhrannut yhtään ajatusta sille, juonko joskus vai enkö. Tyyneys, joka havainnosta tulee, on voimaa antava.
Ympäristö saattoi auttaa. Olin merellä ja fiilistelin aamuisin ja iltaisin, mietiskelin ja pohdin - siinä oli jotakin myönteisen hengellistä, vahvistavaa. Vähän kuin olisi luostarissa ollut mittailemassa kosmosta ja käpertymässä omaan kokoonsa.
No nyt on lattialla pyykkikassi ja arki alkaa kaupungissa. Katsotaan, vieläkö pelko ja kiire palaa persuksiin.
Ympäristö saattoi auttaa. Olin merellä ja fiilistelin aamuisin ja iltaisin, mietiskelin ja pohdin - siinä oli jotakin myönteisen hengellistä, vahvistavaa. Vähän kuin olisi luostarissa ollut mittailemassa kosmosta ja käpertymässä omaan kokoonsa.
No nyt on lattialla pyykkikassi ja arki alkaa kaupungissa. Katsotaan, vieläkö pelko ja kiire palaa persuksiin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
juuri tuo meren tyyneys ja toisaalta sen arvaamattomuus, auringonlaskut ja -nousut ... Olen kateellinen, koska tänä kesänä en taida päästä merelle.
En tiedä mistä tämä rakkauteni mereen on kotoisin. Meillä ei ole suvussa yhtään merimiestä eikä kenelläkään ole edes venettä. Merellä minua ei ahdista, olen tullut kuin kotiini. Pitäisiköhän tässä alkaa uskoa reinkarnaatioon :)
Taistelua on siis luvassa vuosiksi eteenpäin. No, jos se tuottaa tulosta joskus, niin kannattaa taistella!
Tupakan kanssa minulla meni samalla tavalla. Monta vuotta oli pakko taistella tupakanhimoa vastaan, mutta nyt ei enää edes tee mieli. Ei tuota vaikeuksi katsella toiset tupakointia. Paitsi mitä nyt joissain tilanteissa savu ja paha haju häiritsevät, mielitekoa niistä ei tule.
Toivotaan, että viinan kanssa käy samalla tavalla. Ja onneksi olkoon sinulle, kun tuohon pisteeseen olet päässyt!