Hyviä neuvoja, kun kirjoittaminen on jumissa! Mitä itse teette silloin?
Kirjoitan satunnaisesti päivätyön vastapainoksi. Minulla ei ole mitään intohimoista tarvetta sanoa, kuten monilla harrastajilla, kirjoittaminen ei ole mitään terapiaa minulle. Mutta tykkään kirjoittamisesta ja kun se sujuu, niin kyllä se antaa elämään ihan uuden ulottuvuuden.
Kirjoitan novelleja, pitempään proosaan olen liihan lyhytjännitteinen.
Nyt juuri on jumissa, vaikka aikaa olisi kirjoittaa, ei ole mukamas mitään aiheitakaan...
Kirjoitan satunnaisesti päivätyön vastapainoksi. Minulla ei ole mitään intohimoista tarvetta sanoa, kuten monilla harrastajilla, kirjoittaminen ei ole mitään terapiaa minulle. Mutta tykkään kirjoittamisesta ja kun se sujuu, niin kyllä se antaa elämään ihan uuden ulottuvuuden.
Kirjoitan novelleja, pitempään proosaan olen liihan lyhytjännitteinen.
Nyt juuri on jumissa, vaikka aikaa olisi kirjoittaa, ei ole mukamas mitään aiheitakaan...
Vastaukset 10
Vanhimmat
löytyä, jos ei mitään sanottavaa kenellekään, edes intohimoisesti?
Hyvä neuvo olisi hankkia tuossa tapauksessa (jos ja kun) itsellesi terapiaa?:)
Sie missään jumissa liene, osasithan kirjoittaa täänkin tähän just sopivasti ja tälle kirjoituksellesi sopivaan paikkaan.;D
Kyllä tuo alkuperäinen kysymykseni oli ihan vajavissaan esitetty! Hyvät neuvot olisivat tarpeen.
aamulla herättyään kirjoittaa mitä 'sylki suuhun tuo', kritiikittä, nopeasti, lukematta. Se saa usein luovuuden virrat kohisemaan. Tuota voi jatkaa joka aamu, kunnes alkaa löytyä asiaa. Ei kanata lukea kirjoittamiaan läpi, vaan suoltaa tekstiä, mitä tahansa, ja ajatella sitä samanlaisena sormiharjoituksena kuin pianistit soittelevat jotain lurituksia. Voit kirjoittaa vaikka päiväkirjaa noina aamuhetkinä.
Voisit myös hankkiutua tukaliin tilanteisiin; se saattaisi antaa motivaatiota kirjoittamiseen. Tragediat edistävät luovuutta. Olen itsessäni huomannut, että parhaat kirjoitukseni kirjoitan ollessani surullinen tai masentunut. Varsinkin komiikkaa on hyvä kirjoittaa kyynel silmässä, kuulemma.
Nuo aamusivut ovat varmasti hyvä keino. Itselläni auttaa kun kirjoitan vaan. Päätän että kirjoitan jostain aiheesta ja kyllä sitä tekstiä alkaa sitten syntyä. Ei kannata aina olla niin kriittinen itseään kohtaan.
Mä huomaan siitä että olisi jotain sanottavaa, vaikka en kovin aktiivinen kirjoittaja enää ole ollut, että kalenterin sivu ei meinaa riittää siihen tilannekuvaukseen mitä on tapahtunut tai mitä ajatuksia se herättää. Sitten kun luulee, että elämä on ihan tylsää ja "enhän minä enää tunne mitään" niin voi lehteillä pari viikkoa taaemmaksi ja huomata miten aidossa elämässä juoni karkeloi...
Se, ettei ole sanottavaa, ei merkitse mitään. Juuri kellään ei ole mitään tähdellistä sanottavaa mistään ja silti monet kirjoittavat. Viimeisen vuoden aikana olen tavannut ehkä kolmelta henkilöltä tekstejä, jotka sisälsivät sellaista, joka kannatti sanoa.
Kirjoittaa kannattaa, mikäli se suo mielihyvää tai mikäli sen kokee tarpeelliseksi - ja nimenomaan itselleen. Muita ei ole syytä ajatuksillaan kuormittaa, koska tähdellistä sanottavaa tuskin on.
minusta mahdotonta,mutta sitten niitä tulee jostain jollain tavalla. Ehkä kannattaa miettiä asioita, jotka oikeasti innostavat sinua, esim. jotain mitä ajattelet useasti ja kirjoittaa siitä jollain tasolla. En tiedä.
Itselleni tuli mieleen yksi päivä lause: "Kuvittele olevasi puu", se tuntui olevan joku alku, mutta sitten tuli mieleen vain näyttelijät ja en tiedä aiheesta mitään. Voihan sitä aihetta ajatella usealta kantilta, mieluiten varmaan epätavallisesta näkökulmasta, silloin jaksaa itsekin ehkä innostua.
Nämä ovat auttaneet itseäni..
- Varaa itsellesi joka päivä vähän aikaa kirjoittamiseen, esim tunti
- tarkkaile ympäristöäsi, istu esim kahviossa ja keksi ohikulkeville ihmisille jokin tarina (mistä ne tulevat, mihin menevät jne..)
- laita musiikkia, etsi jokin valokuva (musiikkikin voi auttaa) ja aloita siitä, mitä musiikki tuo mieleesi, mitä valokuva tuo mieleesi.
Kirjoita siitä, älä välitä mitä kirjoitat, voit aina editoida myöhemmin. Toimii hyvin "lukon" poistajana
- ota joku vanha kirjoittamasi teksti ja muokkaa sitä (toimii harjoituksena)
Koitan päästä sellaseen olotilaan, että ei ole paineita ja kirjoittaminen olisi taas HAUSKAA, niinkun lapsena. Pakko irrottautua jotenkin tästä arkimaailmasta ja siitä että "iik tänään minulla on 3 tuntia ja 15 minuuttia aikaa kirjoittaa, nyt äkkiä jotain aikaiseksi!!"
Kuuntelen muisiikkia täysillä, löhöän sängyllä ja olen vaan. Luen jotain hyvää tai sitten vaan katselen kirjahyllyni aarteita. Katson juutuubista sormustenherra-videoita. Makaan lattialla ja rapsutan koiraa. Mietin mistä haluan kirjoittaa, mitä haluan kertoa, mikä koskettaa minua.
Mutta toisaalta: sitten kun minulla on jo projekti menossa, tartun siihen vaan kylmästi ja teknisesti joka päivä... Otan muistiinpanot esiin, luen jo kirjoitettua tekstiä, kittaan kahvia, kirjoitan ranskalaisilla viivoilla mitä seuraavaan lukuun on tulossa.
älä ajattele kirjoittamista pakkona.
kehittele ideoita päässäsi, mutta älä kirjoita niitä ylös tupakka-askin kanteen missään nimessä. Idean kyllä muistaa, jos se on hyvä.
Pikkuhiljaa ideoita on monia ja ne alkavat loksahdella kohdalleen, sinulla onkin kokonainen tarina ja lihaa sen ympärillä.
Näillä vaiheilla intohimo kirjoittamiseen tulee sietämättömäksi. Silloin on lupa kirjoitaa.
Sitten alat vain kirjoittaa vaikka yötä myöden ihan perkeleesti.
Kun juttu on valmis, kannattaa pitää taukoa muutama viikko ja käydä viilaamaan. (Tässä minä olen huono).
Muutaman kirjan syvällä rintaäänellä.