Kun olin lapsi lohdutti äiti itkiessäni
Eikä itkusta jäänyt jälkeen kuin kissanpennun käpälän painallus
Kun oli nuori, itkuni oli elämää kiihkeästi janoavan vuolasta, sen veivät mukanaan ystävät ja nuoruuden suloinen hulluus
Eikä niistä itkuista jäänyt enempää jälkiä kuin koiranpennun näykkäisystä
Kun aikuisikään vartuin itku oli syvempää
Jäljet jäivät salakavalana kuin keväinen kyy väijymään
Nyt sanovat keski-ikäiseksi, Mieleni Fariseukset kertovat näyttävänsä minulle katkeran itkun ja karhun käpälän repäisyn, pysyvän jäljen rintaani jättävän
Kysyvät millä jäljet paikkaan ja millä Hänen haavansa parannan?
Nostan katseeni ja heille kerron tuhannen pienen hyvän, lämpimän teon kautta etsiväni yrtit, joilla lempeästi haavojamme lääkitsen
Lapsena soi mieltäni hivellen laulut, joita äitini minulle lauloi
Nuoruuteni sävelenä soi alkukantainen voima, punkin säröinen kolmisointu
Aikuisiän lauluihin tuli elämän maku
Kysyvät keski-ikäiseltä Mieleni Fariseukset mitä lauluja aion Hänelle laulaa, vanhojako renkuttaa?
Nostan katseeni ja heille vastaan tuhannen pienen onnen sirpaleen elämisen kautta Sinulle oman lauluni säveltää aikovani
Lapsena kuuntelin äitini puheita ja tyydyin uskomaan ne
Nuorena luin kirjani ja epäilin maailmaa
Aikuisiässä luetussa tuntui olevan vakaan tietämyksen maku
Nyt Mieleni Fariseukset ivallisesti kysyvät, mitä aion Hänelle tietämyksestäni kertoa
Nostan katseeni ja heitä silmiin katsoen lausun kirjallisen tietämykseni määrän toisarvoisen olevan
Tiedän tärkeimmät asiat elämässä, se riittää, tiedän tuhat tapaa tapaa toista tukea ja rakastaa, tiedän mikä on oikein ja väärin
Fariukset, mieleni viisaat ja ylimieliset miehet, löivät päänsä sipisten supisten yhteen
Ehkä elämään oppinut olet, lausuivat he
Siispä hetkeksi hiljetä lupasivat,
rauhan suoda yritykselleni laulun säveltää ja yrtit etsiä
Antoivat Fariseukset, viisaat ylimieliset, vielä ripauksen viisautta tärkeiden asioiden mielessä pitämiseen
Yrttejä kerään, laulumme säveltä tapailen, toivoen ajan matkassa voivani ne Sinulle ojentaa
Rukoilen hiljaa voimaa säilyttääkseni sen viisauden rippeen, jonka lahjaksi sain
Ne tärkeät asiat
Eikä itkusta jäänyt jälkeen kuin kissanpennun käpälän painallus
Kun oli nuori, itkuni oli elämää kiihkeästi janoavan vuolasta, sen veivät mukanaan ystävät ja nuoruuden suloinen hulluus
Eikä niistä itkuista jäänyt enempää jälkiä kuin koiranpennun näykkäisystä
Kun aikuisikään vartuin itku oli syvempää
Jäljet jäivät salakavalana kuin keväinen kyy väijymään
Nyt sanovat keski-ikäiseksi, Mieleni Fariseukset kertovat näyttävänsä minulle katkeran itkun ja karhun käpälän repäisyn, pysyvän jäljen rintaani jättävän
Kysyvät millä jäljet paikkaan ja millä Hänen haavansa parannan?
Nostan katseeni ja heille kerron tuhannen pienen hyvän, lämpimän teon kautta etsiväni yrtit, joilla lempeästi haavojamme lääkitsen
Lapsena soi mieltäni hivellen laulut, joita äitini minulle lauloi
Nuoruuteni sävelenä soi alkukantainen voima, punkin säröinen kolmisointu
Aikuisiän lauluihin tuli elämän maku
Kysyvät keski-ikäiseltä Mieleni Fariseukset mitä lauluja aion Hänelle laulaa, vanhojako renkuttaa?
Nostan katseeni ja heille vastaan tuhannen pienen onnen sirpaleen elämisen kautta Sinulle oman lauluni säveltää aikovani
Lapsena kuuntelin äitini puheita ja tyydyin uskomaan ne
Nuorena luin kirjani ja epäilin maailmaa
Aikuisiässä luetussa tuntui olevan vakaan tietämyksen maku
Nyt Mieleni Fariseukset ivallisesti kysyvät, mitä aion Hänelle tietämyksestäni kertoa
Nostan katseeni ja heitä silmiin katsoen lausun kirjallisen tietämykseni määrän toisarvoisen olevan
Tiedän tärkeimmät asiat elämässä, se riittää, tiedän tuhat tapaa tapaa toista tukea ja rakastaa, tiedän mikä on oikein ja väärin
Fariukset, mieleni viisaat ja ylimieliset miehet, löivät päänsä sipisten supisten yhteen
Ehkä elämään oppinut olet, lausuivat he
Siispä hetkeksi hiljetä lupasivat,
rauhan suoda yritykselleni laulun säveltää ja yrtit etsiä
Antoivat Fariseukset, viisaat ylimieliset, vielä ripauksen viisautta tärkeiden asioiden mielessä pitämiseen
Yrttejä kerään, laulumme säveltä tapailen, toivoen ajan matkassa voivani ne Sinulle ojentaa
Rukoilen hiljaa voimaa säilyttääkseni sen viisauden rippeen, jonka lahjaksi sain
Ne tärkeät asiat
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mielettömän hieno,erilainen rakkausruno.
Upea,kiitos tästä lukuelämyksestä.
Eipä ole hullumpi oma runosikaan. En oikein osaa tuollaista tiivistä runoa kirjoittaa. Venähtävät aina tarinoiksi.
Perhana - olet sitten kirjoittanut komeen runon!
Vaikka ainahan minä sen olen tiennyt!!
En nyt tiedä...yritän olla vaatimaton. Kiva kun olet kiltti.
..moneen kertaan. Tässä runossa on paljon hienoja ajatuksia. Kiitos tälläisesta erilaisesta, mutta hyvästä runosta, joka laittoi lukijansa ajattelemaan.
...olen sinun runojasi lukenut. Kiitos niiden herättämistä ajatuksista.
fariseukset, eivät olisi saaneet luovuttaa