sateenkaarikuu katsoo takaisin
aamuveden peilistä näkyy tummaa usvaa
jos voisin nähdä kuvasi
edes tunnelina valon porteilla
aamun sarastessa muistan hengityksen äänet
ne kuluttavat, huokaavat
kuulen perhosten siiveniskut
aamuniityllä
jokin juoksee karkuun
herään
todellisuudessa enkeleilä on vihreät silmät
ne hymyilevät takasin
aamuveden peilistä näkyy tummaa usvaa
jos voisin nähdä kuvasi
edes tunnelina valon porteilla
aamun sarastessa muistan hengityksen äänet
ne kuluttavat, huokaavat
kuulen perhosten siiveniskut
aamuniityllä
jokin juoksee karkuun
herään
todellisuudessa enkeleilä on vihreät silmät
ne hymyilevät takasin
Vastaukset 6
Vanhimmat
noidillakin on vihreät
silmät ja ne hymyilevät
nyökkäillen Sinun
runollesi josta jälleen
pidin!
lisäsin blogin suosikkeihin, voin myöhemminkin syventyä, kiitos.
Upeaa runoutta jälleen Sinulta.
Melankoliaa, melankoliaa ja haikeuttahan tämä on.
Mutta taidolla kirjoitettu, kuten aina.
uskoin
aina itsekin
vihreisiin
silmiin
hieno runo
miten Sinä ossat näin kauniisti kirjoittaa,,,
,,,varmaankintai oisko näuin, että vihreä silmäinen enkeli istui olkapäälläsi,,,,,
,,,,,,,,,
,,niin herkän kaunista,,,,,,
,,,,,,,,,
,,
,yölintusellakin
vihreät silmät,,
,,,,,,,,,,,
,,niillä näkee hyvin pimeässä,,,*wirn* lentää,,,,
,,,kiitosta,,,,,,,,
,,,,,,,,:)))ja mukavaa illatsun jatkoo
tirpusella vapaat alkanut,,,,,,,,,jees:))
Kaunis kiitos kommentoijille ja lukijoille.
Runoni ovat monesti aika vaikeaselkoisia, jättäjät ehkä liikaa joskus, tilaa erilaisille lukijoiden tulkinnoille.